Silvester

Niin, joulua ennen oli lunta, joulu oli lumeton, ja nyt meillä on jälleen lunta, ja paljon. Joten näin lumisesta Berliinistä toivotamme kaikille

Iloista Uuden Vuoden Vastaanottoa ja Prosit 2010!

Spagaatti

Vanha vuosi alkaa olla lopuillaan..
on aika alkaa miettiä jo uuden vuoden lupauksia.
Minä olen ajatellut tässä, että aloitan jokapäiväisen jumpan, unelmissa olla äitini kaltainen, joka vielä 70-vuotiaana taipui spagaattiin. No spagaatti jäänee kohdallani vain unelmaksi, sillä en koskaan ole ollut näin taipuisa, vaikka en huono jumpassa ollutkaan.
Toinen uuden vuoden lupaus on päästä ainakin noista joulukiloista eroon. Jos nyt oikein tosissani olen, niin olenkin saanut jo kokonaista 1/2 kiloa menemään alaspäin. Tätä vauhtia vain eteenpäin, niin eiköhän jo uuden vuoden alussa ala näyttää paremmalta. Siitä vaan sitten jatketaan. Muita lupauksia en nyt olekaan suunnitellut.

Tapani

Ellei jouluna ole lunta, voiko joulupukki tullakkaan....

Tällaiselta joulumaiseman tulisi näyttää.
Meillä täällä Berliinissä oli aattona vähän sohjolunta,
joulupäivänä vain lätäköitä ja nyt tapanina aurinko paistaa pilvien lomitse, eikä lumesta ole tietoakaan.

No pukki kävi, ja sisällä oli joulutunnelmaa lumettomasta joulusta huolimatta. Tänään tapanina ennen vanhaan lähdettiin rekiretkelle, me taidamme lähteä "patikkaretkelle" eli toisin sanoen kävelemään ja hengittämään vähän raitista ilmaa ja samalla sulattelemaan noita kaikenlaisia jouluherkkuja, joita on tullut syödyksi. Vaaka näyttää sen, ei voi mitään, vaikka kuinka vatsaa sisään vetäisi.

Iloista tapaninpäivää!

Joulukuu

Dashing through the snow
in a one-horse open sleigh,
O´er the fields we go,
laughing all the way.
Bells on bobtail ring,
making spirits bright,
What fun it is to ride and sing
al sleighing song tonight.
Jingle bells, jingle bells,
jingle all the way.
O, what fun it is to ride
in a one-horse open sleigh.

...ja herkkuja on siinä monenlaista, monenlaista.
Kuiske kuuluu; miltä ruoka maistaa, ruoka maistaa.
Tip tap tip tap tipe tipe tip tap tip tip tap.









Niin jouluruuatkin alkavat olla jo sillä mallilla, että nyt voi jo vähän huoahtaa ja laulella niitä tuttuja vanhoja joululauluja ja vähän uudempiakin. Ja huomenna koristellaan kuusi.



HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUA

Joulukuu

Joulukuussa aika vain hurahtaa....
illalla huomaa, että vastahan se oli aamu,
mitä olenkaan saanut tänään aikaseksi ja mitä vielä pitää ehtiä tehdä.

Lüneburger Heidella käynnin aikana kävimme myös Cellen joulumarkkinoilla, jossa tapasimme mm. suomalaisen hunajamyyjän; sellaisia kuin "Eukon lepytys" ja "Ukon kesytys" hunajia hän siellä möi.




Tässä joulukoristeita....On vähän kuin tonttukaarti Korvatunturilta.






Ja pähkinät kuuluvat ilman muuta joulunajan naposteluihin.








Niin ja talvi tuli meillekin. Tässä meidän keittiön kattoikkuna....

Vai olisiko tonttu puuronkeitossa jossain Korvatunturin lumenkeskellä..







Pakkanen paukkuu täälläkin.
Olimme tänään ulkona, mutta päälle oli kiskottava vaatetta enemmän kuin on tottunut. Ihan oli kuin olisi joulu lähestymässä. Lumi, joka ei tosin nietoksiksi yllä, narskui kuitenkin kengänpohjissa ja nenät vedettiin kaulahuivin sisään.

Nikolaus/Suomen itsenäisyyspäivä

Tänään vietetään Suomen itsenäisyyspäivää.
Tänään on myös Nikolauspäivä. Nämä kaksi juhlaa on sovitettava samaan päivään. Koska Nikolaus käy aina öisin tuomassa jotain pientä ikkunan reunalle laitettuun puhtaaseen kenkään, olemme sopineet niin, että aamupäivä on Nikolaus ja illalla juhlistamme sitten Suomen itsenäisyyttä.
Pyhä Nikolaus oli 4. vuosisadalla piispa jossain nykyisen Turkin alueella, joka jakoi köyhille tähän aikaan pientä avustusta. Hollantilaisille Pyhä Nikolaus, Santa Claus on Sinterklaas ja hollantilaiset siirtolaiset veivät sen USA:han, jossa Thomas Nash piirsi hänen kuvansa, iloisen näköisen vanhan miehen, jolla on valkoinen parta ja punainen nuttu. Siitä hänen nykyinen olemuksensa, josta myös Suomen joulupukki on saanut nykyisen ulkonäkönsä.
Hyvää itsenäisyyspäivää ja Nikolausta!

Slipoveri

Valmis. Tässä tämä tekele nyt on. Väri ja malli ovat tilaajan valitsemat. Meni vähän aikaa, ennen kuin sain valmiiksi, kun vasenta kättäni vaivaa tenniskyynärpää, ja se tahtoi väsyä kudottaessa. Toivottavasti tilaaja on tyytyväinen.

Joulukuu

Joulunajan ihanuutta...
joulukuusemme kasvaa jossain, jossa tontuilla on koti.
Odotusta, jännitystä....
Odottaminen kuuluu aina joulunalusaikaan! Ja jännää on.
Uurastusta urakalla...
On leivottava, siivottava, kirjoitettava joulukortit, autettava joulupukkia.
Lahjat, loma, lumileikit, lapaset....
Nämä kaikki kuuluivat entisiin jouluihini, lapaset siksi, että joka ikinen joulu virkkasin isälle lapaset ja se tahtoi venyä viime hetkiin asti.
Ullakolle toivekirjeet....
Joulun alla kirjoitimme joulupukille toivekirjeet ja veimme ne ullakon
rappusille, josta tonttu ne haki.
Kuusi, kynttilät ja kaikki muu....
Joulukuusi haettiin ennen omasta metsästä, nyt se käydään ostamassa jostakin kuusenostopisteestä.
Uunissa tuoksuvat jouluruuat...
jotka kuuluvat ehdottomasti jouluun.
Ulkona loistaa kuu!
Sekin on aina jotenkin kuulunut joulutunnelmaan, kuu ja pakkanen....

Adventti

Adventtiaika on alkanut! Minä en ole koskaan laittanut perinteistä adventtikranssia, vaan minulla on ollut aina kuvantapainen "adventtikranssi", joka vuosi eri koristeita. Tänä vuonna minun adventti alkoi tällaisena.
Adventista alkaa joulunaika. Mistä tuntee joulun?
Joulu on ihana, maikoisa, se saa piparit tuoksumaan ja tontut kurkkimaan, se antaa huolten unohtua ja saa kynttilät ja silmät loistamaan. Hyvää adventtiaikaa kaikille!

Tavarat kertovat

Tavarat kertovat... Muutama vuosi sitten tyttäreni perusti serkkunsa kanssa musion meidän Suomen mökin vintille tavaroista, jotka kertovat mennyttä aikaa ja jotka ovat nyt joutuneet pois käytöstä. Vintiltä löytyi jopa sellaista kamaa, josta voi vain arvella, mihin käyttöön ne olivat olleet tarpeellisia.

Tässä kuvassa on rukki, jolla äitini lankoja kutoi. On käsilaukku, joka äidilläni oli tullessaan isäni luo kylään.
Sitten on se aika, jolloin "isä lampun osti", Alladin lampun, jolla näki jo jotain, silloin kun meillä ei vielä ollut sähköjä. Se oli kuin juhlaa silloin.
Ei tarvinnut enää "tuhrata" pimeässä, niin kuin äitini asian ilmaisi.




Tässä on leivinpytty, jossa äitini ruisleipätaikinaa teki.
Tonkassa säilytettiin myös valmiit leivät. Meillä leivottiin kerran viikossa.
Pytyn vieressä on maitotonkka, jolla maitoa meijeriin kuljettiin.

Meidän museosta löytyy jos jonkinmoista vanhempaa ja uudempaa ja vintillä kyllä on paljon poisheitettävääkin tavaraa, kun vain olisi aikaa ja halua mennä sinne järjestelemään. Kesät kun tahtovat kulua suurelta osin ulkona, eikä pölyinen vintti oikein kutsu.

Totensonntag

Tänään Saksassa vietetään Totensonntag-päivää ja samalla muistetaan edesmenneitä omaisia. Suomi-Keskuksessa on joulubasaari, jonka jätän tänä vuonna väliin. Me sytytämme joka vuosi jouluvalomme tänä päivänä ja samalla muistelemme omia omaisiamme.
20 vuotta sitten oli Berliinissä lunta - todennäköisesti yhtä märkää kuin kuvassa on - ja minä olin H:n kanssa kelkkamäessä. Tänä vuonna ei lumesta ole vielä nähty mitään. Ulkona on erittäin lauhaa vuodenaikaan nähden, on 13 astetta, pilvistä kylläkin.
Miten muuten tätä päivää juhlimme? No ei sen kummemmin. Kuten aina, yritän aloitaa jouluvalmistelut tähän aikaan. Nyt on kyllä ollut vähän kiirettä, kun olen luvannut kutoa mieheni sisaren miehelle slipoverin ja aloitin sen vasta viime viikolla. Ensi viikolla, jos vain keritään, on tarkoitus ajaa Lüneburger Heideen ja toivottavasti slipoveri on valmis. Tai sitten ei....

November

No sun - no moon!
No morn - no noon,
No dawn - no dusk - no proper time of day.
No warmth, no cheerfulness, no healthful ease,
No comfortable feel in any member -
No shade, no shine, no butterflies, no bees,
No fruits, no flowers, no leaves, no birds!
- November!

Tämä Thomas Hoodin runon luin tänään ja se sopi niin hyvin tämänvuotiseen marraskuuhun, etten malttanut olla kirjoittamatta sitä tähän.

Kainuun murteista

Tässä pieni esimerkki Kainuun murteesta. Murre-eroja toki Kainuussakin on, joten esimerkiksi Kuhmon murre poikkeaa jonkin verran Kajaanissa puhuttavasta murteesta. Naapurimme, jotka tulivat Kuhmosta päin, kutsuivat meidät rokalle. Luulimme heidän tarkoittavan hernekeittoa, mutta heidän rokkansa olikin kahvia. Opiskelukaverini Puolangalta mainitsi kerran leivän olevan uutta. Luulin hänen tarkoittavan, että leipä olisi tuoretta, mutta hänpä tarkoittikin, että leipä oli raakaa.
Kainuussa yleisesti on vierastettu d-kirjainta. Sen käyttö kierretään joko jättämällä se kokonaan pois, korvaamalla se j- tai v- tai t-kirjaimella. Esim.
meijän, meiän = meidän
uuven = uuden jne.
Viime kesänä olin tiekokouksessa ja meidän palstalle johtavalle tielle annettiin kainuulaisittain nimi "Uuvisniityntie", koska niitty, jolle tie johtaa, oli meille aina ollut uuvisniitty, ei uudisniitty.

Tässä muutamia esimerkkejä Kainuun murteesta:

pahki = päin
tuima = vähäsuolainen
elä = älä
elekeä = älkää
elukka = eläin
henkihieverissä = uupuneena, väsyksissä
hokkea = toistaa, toistella
huitu = kirnupiimä
härskiintyö = eltaantua, pilaantua
höveli = antelias, höyli, kohtelias
iletä = rohjeta
kanttura = vanha lehmä
kahveli = haarukka
käömälä = ulkohuone, ulkovessa
kööki = keittiö
leipäläpi = suu
laue, laovve = saunan laude
lööperi = perätön puhe, valhe
muhinoijja = seurustella
nokikolari = nuohooja
passoa = sopii
piisata = riittää
pyssäötteä = pysäyttää
pääläri = maitokannu, pänikkä
höykäsen pöykäystä = yli ymmärryksen käyvä
pökkelö = lahopuu
rakkine = kone, koje
ruppeama = tauoton työaika
säppineola = hakaneula
tuhkatihejään = yhtenään, myötäänsä, usein
vanttuut= lapaset, rasat
völijätä = kuljettaa muassaan
äemänä = ymmällään

Niin että....Selevä pyy sano Mankinen varista!

St. Martin

Minun lyhtyni....

Laterne, Laterne,
Sonne, Mond und Sterne,
brenne aus mein Licht,
brenne aus mein Licht,
aber nur meine liebe Laterne nicht...

Eilen illansuussa lähdin lenkille puistoon muistamatta, että oli ns. Martinstag. Siellä lapset lauloivat itsevalmistetut lyhdyt käsissä ja Sankt Martin ratsasti hevosellaan kulkueen edellä. Oli oikein idyllisen näköistä, kun oli hämärää ja lyhdyt vain loistivat heijastuen jopa veteen ja toisella puolen lampea syttyi Martinsfeuer.
Tuli mieleen ne ajat, kun me H:n kanssa Kreuzbergissa menimme lyhtykulkueessa. Ei se ollut yhtään niin hienoa, kuin eilinen, sillä kulkue kulki autojen valoloisteessa, vanhempia taisi olla enemmän kuin lapsia ja kaikki juoksivat sinne tänne....Usein teimme oman kulkueen puistoon pienellä joukolla, joka oli paljon mukavampaa H:nkin mielestä.

Berliinin muuri

Berliinin muuri kaksikymmentä vuotta sitten. Trabi hajoaa paljain käsin Pariser Platzilla. Brandenburger Tor on avoin kaikille. Hävinneet ovat nykyisin varoitukset sektoreista. Berliinin muuri länsipuolella hyvin kirjava. Ja "muuritikat" (Mauerspecht) työssään. Kaiken tämän historian mylleryksen keskellä mekin elimme ja elämme edelleen.








Alimmainen kuva on otettu viime keväänä. Siinä on vielä se kuuluisa suukkokuva.

Emme olleet eilen henkilökohtaisesti "muurilla" juhlimassa, vaan tyydyimme katsomaan tätä kaikkea televisiosta. Sääkään ei ollut ihanteellinen, mutta siitä huolimatta näytti siltä, että halukkaimmat ja ne jotka 20 vuotta sitten ylittivät muurin, olivat eilenkin paikalla.
Ja hyvä on, että muuri on kaatunut. Mutta onko se pois meidän päästämme? Joskus tuntuu siltä, että muuri on edelleen idän ja lännen välissä. Eiköhän se viene yhden sukupolven, ennen kuin itä ja länsi on yhtä.

Syyskoristeita

Ja tässä Clarissan meemi.

1. Siskoni punainen mekko mahtuu myös minulle.
2. Tarvitsetko apua kirjoitustehtävässä, jonka maantiedon opettaja antoi?
3. Hyvä on, tehdään niin kuin sinä ehdotit.
4. Isäni äiti kertoi hakevansa meidät noin kello 17.45.
5. Matkustinkin Helsinkiin linja-autolla, koska myöhästyin junasta.
6. Oletko nähnyt missään isoveljeni matkapuhelinta.
7. Ostitko sen hameen, jonka näimme viime viikolla Hennes&Mauritzista?

Ja tässä minun muoto näistä: (En tiedä, onko mitä murretta. Ei puhdasta Kainuuta, ei puhdasta Pohjanmaata, sekoitus sieltä täältä)

1. Minun siskon punanen mekko mahtuu mulleki.
2. Tarviitko apua kirjotustehtävässä, jonka maantieon ope anto?
3. Okei, tehhään niinku sanot.
4. Mummu sano hakevansa meiät noin varttia vaille kuus.
5. Tulinki Hesaan bussilla, koska myöhästyin junasta.
6. Ootko nähnyt jossain isoveljen kännykkää?
7. Ostitko sen hameen, minkä näimme viime viikolla Hooetämmässä?

En kyllä ole 100prosentisen varma sanonko näin. Ehkä sanon vähän eri tavalla, kuten kakkosen sanoisin, että tarviitko apua maantieon läksyssä? Kainuulainen panee vielä j:n tuohon väliin ja sanoo "maantiejon" ja "meijän" ja viimeisen lauseen voi ilmaista myös näin:
Ostitko hameen, mikä me nähtiin Hooetämmassä viimeksi?

Mielenkiintoista.

perhe

Minulla on monta laatikollista kuvia, jotka odottavat järjestelemistä. Näitä selaillessani löysin tällaisia vanhoja kuvia suvustani, enkä malttanut olematta panna näitä kuvia blogisivulleni.
Tässä ylimmissä kuvassa äitini istuu isänsä polvella 3-vuotiaana. Kuva on siis otettu 1910-luvulla. Äitini isää en koskaan tuntenut, sillä hän kuoli ennen äitini naimisiin menoa. Mummu meni uusiin naimisiin ja tämä hänen toinen miehensä oli minulle Taipaleen pappa.


Tässä alemmassa kuvassa on mummoni vanhin sisar, meille ns. Amerikan täti. Hän muutti Ameriikkaan 18-vuotiaana ja eli siellä pitkän iän. Kuollessaan hän oli 103-vuotias. Hän oli minun kummitätini ja kirjoittelin hänen kanssaan vielä täältä Saksasta käsin. Kuva on otettu joskus 50-luvulla tai 60-luvun alussa. Tai ainakin tätini sen minulle silloin laittoi.

Tämä meidän suku äidin puolelta on tuota pitkäikäistä sukua. Äitini eli 90 vuotiaaksi, äitini isoäiti 92 vuotiaaksi ja äitini serkku, joka elää edelleen, täytti viime kesänä 101 vuotta.

Koti

Tässä talossa, Takalossa, minä ja meidän perhe asuimme minun neljä ensimmäistä vuotta. Se on siis synnyinkotini, tai sitten ei. Kävin syntymässä Kajaanissa Osmonkadulla, jossa silloinen synnytyslaitos (mikä sana!) oli. Ja siellä kait minä ensimmäiset kaksi viikkoa vietin, kun Takalo oli karanteenissa kurkkumädän vuoksi. Mies seinän vierellä on setäni, joka myös asui Takalossa. Siellä asui myös toinen poikamiessetäni, Reeta-mamma, joka on isäni äiti ja vielä yksi setä perheineen. Heidän poika kuoli kurkkumätään päivää ennen kuin minä synnyin, mutta heille syntyi pian toinen lapsi. Me asuimme pienessä kamarissa, ikkunasta taitaa kurkistaa juuri äitini.
Koska talossa varmasti oli ahdasta, isä rakensi meille uuden kodin, jonne sitten muutimme joulun alla. Talo tuntui suurelta, tilaa oli vaikka millä mitalla. Siellä vietin sitten lapsuuteni ja nuoruuteni siihen saakka kunnes lähdin opiskelemaan. Kuvassa minä olen sisarteni kanssa. Nykyään tämä talo on meidän kesämökkimme, eikä se enää niin suuri ole, kuin se siihen aikaan oli.

Ringo

Ringo, minun koirani 60-luvulla. Olen kirjoittanut albuumiini seuraavat sanat: Ringon ystävyys ei koskaan pettänyt, jonka rakkaus, mikä oli aitoa ja estotonta, kesti kuolemaan asti.
Hain sen kylämme perimmäisestä talosta ja kenkälaatikossa kannoin kotiin. Se meni kotona heti piirongin alle piiloon, josta se tutki uutta ympäristöään. Pian se kuitenkin kotiutui, jyrsi tuolin nurkat ja söi äitini töppösten tupsut. Ringo oppi myös monia temppuja, kuten hyppäämään jalan yli ja heittämään sokeripalan nenältään suuhun. Joululahjaksi annoimme hänelle kokonaisen lenkkimakkaran ja paketin hän sai avata vasta luvan saatuaan.
Äitini oli tuolloin koulun keittolanhoitaja ja kulki pyörällä työmatkat. Joka aamu Ringo juoksi äidin rinnalla koululle; matkaa oli viitisen kilometriä. Ja joka aamu Makkosen bussin kuljettaja otti hänet matkustajaksi ja toi kotiin ilman maksua. Tämä tapa säilyi sillä niin kauan kuin äitini toimi keittäjänä.
Sitten tuli ero kaikille. Minä lähdin opiskelemaan, äitini meni Tornioon eivätkä sisarenikaan enää olleet kotona. Ringolle ei ollut paikkaa. Ehkä se sen aavistikin, kun se karkasi eräänä päivänä. Ja sille tielle se sitten jäikin naapurin lopetettua sen elämän.

Marraskuu

Myöhäissyksy mahtailee
Ajatukset harhailee
Ruska loistaa
Rapa roiskuu
Aamut ovat ankeat
Sumu peittää maan
Kutomisen aika
Unelmat päässä
Unettavassa säässä

Halloween

Süss oder sauer?

Halloween on nyt takana. Edellisessa asunnossamme näitä pieniä ja isompiakin henkiolentoja kävi jatkuvasti ovella vaatimassa makeata tai hapanta. Olimme varanneet karkkia ja suklaata tarpeeksi. Muutettuamme tähän asuntoon, varasimme tietenkin suklaata ja muuta makeaa, mutta ei ainoatakaan kertaa soinut ovikellomme. R. eritoten oli pettynyt. Mietimme tänä vuonna, mitä tehdä. Varasimme kuitenkin irtokarkkeja eteiseen. Ja tänä vuonna oven takana oli erikoisen paljon pieni henkiolentoja..."Süß oder sauer?" Niin pienellä äänellä, että oli aivan hellyyttävää. No joukkoon mahtui kyllä pari isompaakin aavetta.
Eilinen päivä oli muutenkin tekemistä täynnä. Tein perjantai-iltana Bienenstichejä, mutta valitettavasti ei ne oikein onnistuneet, missä lie vika ollut. Siis eilen aamulla nopeasti leipomaan. Tein puolukkakahvikakun. Talonmies kävi siinä välillä vaihtamassa meidän lämminvesijakajan, edellinen vuoti. R. kävi ottamassa tuttavamme vesipumpun puutarhasta irti. Ja iltapäivällä tuli vieraita. Illansuussa alkoi sitten edellä mainitut henkiolennot soitella ovikelloa. Oli siinä juoksemista. En ehtinyt edes tietokoneelle, paitsi sen verran, että tuttavamme laittoi minulle Externen kiintolevyn. (Onkohan sen nimi suomeksi noin, saksassa se on Festplatte). Ei siinä ehtiynyt muuta. Nyt lähdemme katsomaan marraskuun luontoa, sillä ulkona paistaa aurinko.

Syksy

Syksy jo saa, harmaa on maa, koivusta lehti jo pois putoaa....
Syksy voi olla kaunis, tavattoman kaunis, väriloistoineen, varsinkin kun auringonvalo pääsisi niitä valaisemaan. Kotikatumme, mikä keväällä oli vaaleanpunainen väriltään, on saanut nyt syksyn tullen oranssipuvun päälleen. Ja kuinka ihanasti lehdet kahisevatkin jaloissa. Valitettavasti tänä syksynä noita aurinkoisia päiviä on ollut vähän puoleisesti. Vesipisarat vain valuvat kattoikkunoitamme pitkin. Ja syksynsumu laskeutuu raskaana maan ylle.

Lelut

Tämä tässä on NINA,
kreative luomus von Tyyne Maria. Ideoita hänellä oli paljon, taiteellisista lahjoista voi jokainen olla omaa mieltä.
Joka tapauksessa tämä nukke tuli taloomme H:n ollessa 5-vuotias, jolloin mummu oli jo kahdeksankymppinen. Ja koska nukke on pehmeä ja iso, oli se mieluinen tälle viisivuotiaalle. Ninaa voi pukea, kaikki vanhat vauvanvaatteet ja uudetkin äidin tekemät sopivat hyvin. Nimen tämä nukke sai Nina Hagenin mukaan, kun sillä oli niin samanlaiset silmät ja suu. Nyt Nina istuu omalla paikallaan ja odottelee, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Minun omat nukkeni ovat matkan varrella hävinneet. Pienenä minulla oli sellainen 20-senttinen nukke, jolla oli kumipää. Sitten oli kuttaperkkanukke, joka vastasi nykyistä barbinukkea. Nuorempi sisareni sai joululahjaksi ison nuken, yhtä ison kuin Nina, jolla oli hampusta tehty tukka ja vartalo täytetty sahanmuhilla. Sen nimi oli yksinkertaisesti Rötkylä. Sitä oli mukava pukea. Mutta Rötkylä samoin kuin minun nukkenikin ovat vuosien varrella hävinneet.

Terveys

On tässä juotu jos jonkinmoista yrttiteetä ja mustaviinimarjamehua ja kaikkea mahdollista, mutta jotenkin on ollut sellainen flunssa, ettei se tahdo mennä pois. Toissapäivänä oli kaikki jäsenetkin kipeät ja eilen oli rinnassa painetta. Kävin internetissä katsomassa sikaflunssan oireet ja jotenkin kaikki passasi, mutta miedossa muodossa. Kävin jopa lääkärilläkin, mutta siellä sanottiin vain, ettei se mitään sikäflunssaa ole. Tavallinen flunssakin voi tulla, vaikka on ottanut flunssarokotteen. Näinkö kaikki informatio, mikä tulee medioista, vaikuttanee vai onko se peräti luulosairauden merkki. Joka tapauksessa menin apteekkiin ja ostin homeopaattisia pillereitä ja tänään todella tuntuu siltä, että olo olisi hiukan parempi. Luonnon suuri apteekki auttaa näköjään.

Leikit

Piiri pieni pyörii...
Tässä 50-luvun serkukset leikeissään.
Meidän serkkumme Kuopiosta oli meillä ja hän opetti meille monta uutta leikkiä, joita sitten innokkaasti toteutimme. Yksi leikeistä oli nimeltän "Ostatteko pippeliä?" Siihen aikaan sana pippeli merkitsi meille aivan jotain muuta kuin mitä se nykysuomeksi on. Se oli vain jotain hilpetööriä, jota ostettiin ja sen mukaan tehtiin erilaisia juttuja, kuten esimerkiksi peitettiin ensin toinen korva, sitten toinen jne. Naapureissa oli tarpeeksi leikkitovereita, ei tarvinnut siihen aikaan heitä etsiä. Ja kesät olivat vapaita, sikäli mikäli kasvimaan rikkaruohot tai heinänteko sen sallivat.
Minä olen itse sopivasti takana, näkyy vain käsivarsi.

Syksy

Meidän parvekkeeltä näkyvät nämä syksyn värit! Ja talitiaiset ovat jo ilmestyneet - käyvät meitä tervehtimässä!

Niin kuin jokainen päivä, tämäkin päivä alkoi R:n laittamalla aamiaisella. Kunnon aamiainen ja sitten päivän alkuun.
Ensin tietokonekurssille. Ja tämä ihastuttava, vihastuttava tietokonemaailma. Eilen minun koneestani yht´äkkiä vain hävisi taustakuva. Nyt se on vain sininen...Kuva tulee,mutta häviää. Tarkistin virukset ja sen sellaiset, eikä sellaisia ole. En tiedä, mitä ihmettä taas hääräsin. Mulla oli kone mukana kurssilla, mutta ei se siellä yhdessä tunnissa selvinnyt. Ja hitaaksikin tämä on tullut. On kai liian paljon ohjelmia, jotain on poistettava. Niin että nyt kyllä vähän tympii....
Ok tietokonekurssin jälkeen menin espanjankurssille, joka sitten vähän poisti tuota rintamurhetta. Meillä oli kiva tunti.
Kohta minua huudellaan ruuan laittoon. Ei tänään sitten mitään ihmeitä tehdä. Lämmitän eilistä kasvispannaria. Siinä on vähän pakastepinaattia, kesäkurpitsaa ja brokkolia juustoraasteen kera, ei sen kummempaa.

Puutarha

Eilen söin viimeisen Männikön omenista. Se maistui pohjoisen Suomen tuotteelta, hiukan väkevä, mutta maukas kuitenkin.
Isä istutti neljä omenapuuta 50-luvulta ja nuorempi sisareni kasvatti siemenestä yhden puun. Kolme istuttamista puista kuoli varhaisessa vaiheessa. Sisareni istuttaman puun isä jalosti itse. Mieheni nähtyä nämä puut, hän oli sitä mieltä, että ne on leikattava ja toisen jäljillä olevista puista hän leikkasi syysmyöhään reippaasti. Luulimme sen kuolleen kokonaan, mutta nykyään se versoo juuristaan. Ja vain tämä sisareni puu kukoistaa ja tuottaa tällä hetkellä hedelmiä. Ne taitavat olla talviomenia, lajia kyllä en tiedä nimeltä. Osan laitan omenahilloksi ja osan syömme tuoreena, hiukan happamina, mutta ilman lisäaineita kasvaneita.

Auto

Von Oktober bis Ostern ....On talvirenkaitten aika!















Ja kaikkeen sitä nyt joutuu! Minäkin vaihdoin renkaat. No joo, tosin eka renkaan vaihtoi R. ja samalla neuvoi, mitä tulee tehdä. Loput kolme vaihdoin minä. En olisi koskaan uskonut, että sellaiseenkin hommaan ryhdyn. Mutta kun on pakko ja vähän uteliaisuuttakin, että pystynkö ja osaanko, niin oli vähän niin kuin osoitettava itselleen, että pystyn sitä minäkin. Sitä paitsi onhan se hyvä tietää, mitä tehdä, jos sellainenkin tilanne eteen tulee. En kyllä tiedä, vaihdanko vastaisuudessa renkaat itse. En oikein luota noihin voimiini. Nytkin R. tarkasti, että ovatko ruuvit kyllin tiukalla. Joo, eikä se nyt aivan minun hommaani ollut. Mutta olipa se kuitenkin kokemus sekin. Tietääpä nyt, mitä kaikkea on huomioitava renkaitten vaihdossa, kuten esimerkiksi sen, että lopussa on ilmatkin on tarkistettava.

Käsityöt

Kun istuu television ääreen, tuntuu siltä, että aika menee tyhjään. Niinpä olen ottanut tavaksi kutoa samalla. Senhän osaa tehdä melkein silmät ummessa, jollei nyt jotain kovin erikoista kudosta tee. Ajattelin, että menen joulutorille myymään sukkia, mutta enpä ole niin paljon telkkarin edessä ollut, että olisin saanut myyntikelpoista tulosta. Tässä on kokonaisen vuoden tulos; eli jos kutoo tosissaan sukkaparin, niin eihän siihen montaa päivää kulu. Oli minulla kesälläkin ajatusta kutoa, mutta eihän siitä kesällä mitään tule, kun on niin monta muuta mielenkiintoista puuhaa...Joten toriajatus täytynee jättää.

Luonto

Jänis istui maassa
torkkuen, torkkuen.....







Mikä sull´ on jänönen,
kun et enää hyppele?







Hyppää pois,
Hyppää pois,
Hyppää pois!

Ex-Libris-meemi

No sainpas aikaseksi katsella kirjojani läpi ja vastata tuohon Clarissan Ex-Libris-meemiin.
Helppoa se ei ollut,mutta tulipa käytyä läpi kirjahyllyt ja samalla löytää monta kirjaa, joita voisi taas uudelleen lukea. Löytyipä valitettavasti myös lukemattomia kirjoja, joita tietysti nyt syksyn pimeiden aikaan voisi lukea.
Ok, tässä vastauksia kysymyksiin:

Oletko mies vai nainen? Eine unmögliche Frau
Kuvaile itseäsi. Heikki Matinpoika Tuorilan jälkeläisiä
Kuinka voit? Pikku toukka paksulainen
Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi. Multiberlinal

Mihin haluaisit matkustaa? Hyvä maa
Kuvaile parasta ystävääsi. Komm, mach mit.
Mikä on lempivärisi? Käpt´'n Blaubär
Millainen sää nyt on? Maatuuli
Mikä on mielestäsi paras vuorokauden aika? Kukon aamulaulu

Jos elämäsi olisi TV-ohjelma, mikä sen nimi olisi? Muumilaakson tarinoita
Mitä elämä sinulle merkitsee? Zwischen gestern und morgen
Millainen parisuhteesi on? Laulu rakkaudesta
Mitä pelkäät? Atomkraftwerksgefahren
Päivän mietelause. Läpi harmaan kiven
Minkä neuvon haluat antaa? Wir leben alle unter einem Himmel
Miten haluaisit kuolla? Onnellinen loppu

Mottosi? Schön ist es, zu leben