tiistai 18. lokakuuta 2016

Meidän kesä

   Ensimmäinen matkamme kohde oli Espoo, jossa ompelin uuden päällystän tyttäreni riippukeinuun.
                      Matkamme jatkui - seuraava etappi oli ytäviemme kesämökillä Saimaalla.
Saimaalta teimme päivän matkan Lappeenrantaan, jossa oli valmisteilla hiekkalinna.
Saimaalta matkamme jatkui Nokialle, sieltä Jyväskylään ja Kainuuseen saavuimme vasta lähempäna kesäkuun puoliväliä.
Heti Kainuuseen saavuttuamme ystäväni soitti, lähtisinkö Marttojen retkelle Suomussalmelle. Tottakai olin valmis lähtemään. Kävimme katsomassa Hiljaisen kansan. Vein yhden päälle äitini vanhan Marimekko-mekon. Siellä saa vaihtaa kansan päälle vaatteet, muttei yhtäkään saa alasti jättää. Hiljaisen kansan luona saimme maittavan aterian. 
Matkamme jatkui Oililan käsityömuseon kautta Raatteen portille, jossa meille esiteltiin talvisodan museo ja päätteeksi saimme todella hyvät munkkikahvit.
Raatteen portin muistomerkin ympärille on tuotu yhtä monta kiveä kuin talvisodassa Suomussalmella on kuollut suomalaisia ja venäläisiä sotilaita.
Kainuussa ilmeni myös punkkeja. Tyttö sai kainaloonsa punkin, jota sitten yritin poistaa ensin punkkipihdellä, jotka omistin, ja kun en onnistunut niillä (käsittelyvirhe) jatkoin punkin poistamista  tavallisilla pihdeillä. Varmuuden vuoksi kävin apteeksita ostamassa uudet pihdit - ostinkin kahdet uutdet. Toivottavasti ei tarvitse tulevaisuudessa niitä.
Kajaani tulvi kesäkuun viimeisenä päivänä. Me jouduimme tuon tulvan keskelle kun olin hakemassa uutta passia. (Kuva Kainuun Sanomista). Aika kova juttu ajaa kadulla, kun ei lainkaan näe, mitä veden alla on.
          Heinäkuussa meillä oli serkkujen kesäjuhlat Torniossa ja oikea kokkikin oli paikalla.
Heinäkuun lopulla kuoli yllättäen ystävämme mies. Vain viikkoa aikaisemmein he olivat vierainamme ja sitten tuli suru-uutinen.
Elokuussa teimme pikku visiitin naapurimaahan. Kävimme Sigtunan kaupungissa, pieni mutta kiva paikka. Kuvassa Stora gatan, mikä on keskiajalta asti ollut kaupungin pääkatu.Sigtunan kaupunki on perustettu jo 970-luvulla.
Olimme Tukholmassa yötä ja kävimme päivän Wasamuseossa. Päivä olikin hyvä museopäivä, koska silloin satoi koko päivän.
Metsän antimiakin saimme Suomen metsistä mukaamme. Puolukoita oli vaikka millä mitalla, samoin mustikoita.
Ja koska Kainuussa satoi aika lailla ilmestyi pihamaallemme runsaasti halimasseja eli mesisieniä. En koskaan ole nähnyt niin paljon sieniä pihallamme.
Ja nämä kukkaset seurasivat meitä Berliiniin, ilahduttavat edelleenkin meitä pöydällämme.