keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Matkalla


Aavan meren tuolla puolen, jossakin on maa,
siellä huolet huomisen voi jäädä unholaan.....
Toistaiseksi tulen käymään blogissa vain silloin tällöin seuraavien viikkojen, kuukausien aikaan.
Joten nyt toivotan kaikille hyvää ja lämmintä kesää.

maanantai 24. toukokuuta 2010

Kesäkaupunki




Aamulla kaupunki odottaa...
Ikkunat kättä, joka vetäisi verhot syrjään
ja antaisi auringon herättää huoneet.
Ovet aukaista kulkijaa, joka vapauttaisi ne
lukoista ja tuulettaisi yön tuoksut rappusista.
Katukivet askeleita, kiireettömiä kesäkulkijoita,
joita katukahviloiden tyhjät tuolit kilvan kutsuvat:
"Istu alas, ystävä, ja lämmittele hetki kesän sylissä!"
Ja kivimuureista kaikuu yksinäisen naurulokin huuto:
HYVÄÄ HUOMENTA; KESÄKAUPUNKI!
(runoilija tuntematon)

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Karneval der Kulturen

Heleätä helluntaita kaikille!
Berliinin tapahtumiin helluntaina kuuluu Karneval der Kulturen (kulttuurikarnevaali) satoi tai paistoi. Aikaisemmin, kun asuimme Kreuzbergissa, karnevaalikulkue tanssi ikkunamme ohitse. Sitä siis tuli seurattua, jos oltiin vain kotona. Kulkuetta oli mukava seurata, jollei ollut tärkeämpää tekemistä. Muistan yhden helluntain, kun minun oli luettava tentteihin. Lukeminen oli lähes mahdotonta. Pauke kuului seinien läpi, se tuntui jopa suuremmalta sisällä kuin ulkona. Olin silloin kyllä vähällä menettää hermoni. Mutta nyt nuo ajat ovat takana päin. Tentitkin loppujen lopuksi menivät hyvin läpi. Nämä kuvat ovat menneiltä vuosilta, silloin on näköjään ollut hyvin sateinen helluntai. Nyt on lämpimämpää, aurinkokin ilmestyi pilvien takaa, eikä sada.

keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Patsaat, veistokset

Olen kävellessäni puistossa kuvannut näitä taideteoksia, joita siellä on. Kaikkia en ole edes kuvannut. Joskus ihmettelen tätä berliiniläistä taidetta, mitä taiteilija on halunnut kertoa teoksillaan. Joskus niitä katsellessa lähtee mielikuvat liikkeelle, joskus taas niistä ei saa mitään selkoa. Onko teokset kauniita, kertovatko ne jotain? Kerran aikoinaan mekin näimme taidetta vanhassa juurakossa, jonka laitoimme siellä maalla kukkapenkin viereen. Sisareni ei kuitenkaan nähnyt siinä mitään taidetta, vaan käytännöllisesti vain erittäin hyvää polttopuuta. Kauneus on katsojan silmissä.

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Vanhempieni syntymäpäivä


 
Tänään on isän ja äidin syntymäpäivä. Toukokuussa Kainuussa ei juuri kukat kukkineet. Vanhempani eivät siis kukkia saaneet syntymäpäivänään. Ja tuskinpa niitä vietettiinkään, paitsi että isäni 50-vuotispäivänä oli kahvit niille vieraille, jotka kävivät. Jossain vaiheessa minulla oli kuitenkin tapana antaa kukkakortti vanhemmilleni. Samanlaisen kortin sai myös sisareni, jolla huomenna on nimipäivä. Isäni kuoli meidän lasten ollessa vielä koululaisia. Äitini sai elää pitkän elämän ja hänen syntymäpäiviään kyllä vietettiin myöhempinä vuosina.



tiistai 11. toukokuuta 2010

Tulpen-Austellung in Berlin


Parhaillaan kukkivat tulppaanit puistossamme. Valitettavasti sää on sateinen ja viileähkö, mutta iloa silmille riittää.


sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Äitienpäivä

Tässä pieni äitienpäiväruno jonka H. kirjoitti mummulleen vuosia sitten:

Onnea toivotaan Äitienpäivänä
Ja sitä juhlitaan huonoina ja kauniina säinä.
Silloin kärrynpyöriä heitetään
ja yöhön asti juhlitaan.

Eilen olin kävelyllä puistossa, minulla oli kamera matkassa, mutta  olin päättänyt, etten ota enää kuvia mistään kukista, puista, linnuista....Mutta otin kuitenkin. Yllä olevat kuvat. Äitienpäivän aikoihin täällä on aina kukkinut kastanjapuut. Vanhassa asunnossamme oli kastanja heti ikkunamme vieressä. Puistossa kukkivat myös Rhodondron ja tulppaanit, sekä monet muut kukkaset ja puut. En vain voinut olla kuvaamatta.

Näin myös joutsenen  pesässään hautomassa. Missä lienee puoliso juuri vaeltanut. Kuva on kylläkin vanhempaa perua, mutta samassa asennossa näin joutsenen eilenkin.



Näin myös morsiusparin keväisessä puistossamme. Ilma oli kyllä kovin viileä, ajattelin että eikö morsianta palele, mutta ehkäpä rakkaus lämmitti niin, ettei kylmä tuntunut.

torstai 6. toukokuuta 2010

Dementiako?


Vanhuuttako?
Nimi! Mikä hänen nimensä olikaan?
Muistot kulkevat silmiesi ohi,
etsit nimeä menneisyydestä,
tuhannet asiat tulevat mieleen,
mutta vaikka kuinka mietit,
niin se nimi, se vain puuttuu.
Nyt ajattelet: Oh, näinkä sitä vanhenee?

Laskeudut portaat neljännestä kerroksesta,
tulet kadulle, ihan iloisella mielellä vielä.
Äkkiä kuitenkin mieleesi juolahtaa:
"Suljitko myös oven ylhäällä?"
Nyt et enää luota itseesi
vaan nouset ylös tarkistamaan
manaillen "Nyt se vanhuus kai alkaa!"

Haluat jääkaapista jotain,
tiedät tarkalleen mitä, no Luojan kiitos.
Avaat oven määrätietoisesti
ja äkkiä kysytkin: "Mitä oikein halusinkaan?"
Mietit ja tunnet pettymystä,
sillä juurihan vielä tiesit.
Eikä tämä paranna tilannetta
"Näinkö me vanhenemme?"

Ennen matkaasi
piilotat säästökirjan hyvin
sillä olethan kauan pois kotoa
Eikä piiloasi löydä kukaan.
Palaat matkaltasi ja alat etsiä
"Mihin sen säästökirjan piilotitkaan?"
Näin se siis alkaa, näin me vanhenemme.

Istut junassa matkalla jonnekin,
äkkiä tulee mieleesi: "Silitysrauta,
Otitko sen pois pistokkeesta?"
Voi Luoja, nyt lomasi on pilalla,
ajattelet vain kotia tai sen raunioita.
Pakottamalla pakotat itsesi rauhoittumaan.
Näin se siis alkaa, näin me vanhenemme.

maanantai 3. toukokuuta 2010

Kesä on tullut


                          Kuu kiurusta kesään
                          puolikuuta peipposesta
                          västäräkistä vähäsen
                          pääskysest´ ei päivääkään.

Eli jos tämä loru pitää paikkansa, tänään alkoi kesä. Alkoi, vaikka koko päivän onkin satanut, eikä niin lämminkään ole. Mutta aamulla näin ensimmäisten pääskysten palanneen pesimäpaikoilleen. Meidän taloissa on monia pääskysenpesiä, uusia ja vanhoja, ja joka vuosi pääskyt palaavat synnyinseuduilleen.

lauantai 1. toukokuuta 2010

Viktor Klimenko konsertti


Toissapäivänä tuli Rengas-lehti, jossa ilmoitettiin, että Suomi-Keskuksessa olisi Viktor Klimenko laulamassa. Ja koska meillä ei ollut muutakaan ohjelmaa vapunaatoksi suunniteltu, saimme spontaanin idean mennä kuuntelemaan häntä. Konsertin piti alkaa klo 19, mutta koska siinä sitten odoteltiin enemmän sakkia, alkoi se vasta klo 20. No odottaessa voi syödä ja juoda tarjolla olevia herkkuja; keittoa, leivonnaisia, munkkeja, simaa, viiniä ja olutta tai kahvia. Valitettavasti yleisöä ei saapunut järin paljoa, mutta sen verran kuitenkin oli, että kasakkalauluja kuultiin. Ja huomenna Klimenko laulaa kirkossa, jos joku sinne haluaa mennä. Komea ja kantava äänihän hänellä on.
Minulla on ollut joka vappu tapana ottaa ylioppilaslakki laatikosta ja kokeilla sitä päähän, mutta tänä vuonna unohdin sen ja lakki jäi kotiin. En yhtään ajatellut, että suomalaiset pitävät vappuna lakkia. No en ollut ainoa, ainoastaan kolme naista oli muistanut ottaa lakkinsa mukaan. Tänä aamuna hain sitten lakin laatikosta, kokeilin sitä ja nyt se on "maapallomme" päällä tämän päivän, kunnes huomenna laitan sen taas takaisin laatikkoon odottamaan ensi vappua.