tiistai 28. syyskuuta 2010

Wittenberg


Lähes heti Berliiniin paluumme jälkeen teimme päivän matkan Lutherstadt Wittenbergiin. Ensimmäinen kohde oli tietenkin Linnankirkon ovet, joihin Luther löi 95 teesiään vuonna 1517. Toinen kohteemme Lutherhaus. Eipä yhdessä päivässä muuta kerinnyt nähdäkään, varsinkin kuin mennen tullen Coswigissa oli autokolareita, jotka viivästyttivät matkaamme sinne. Menomatkalla pysähdyime kolarin vuoksi noin reiluksi puoleksi tunniksi Coswigin hautausmaankohdalla ja söimme eväitämme. Wittenbergin vanhassa kaupungissa (Altstadt) "purot" virtasivat katujen varsilla samoin kuin Freiburgissa. Pieni mukavan näköinen pikkukaupunki, jossa ei juuri näkynyt ulkomaalaisia. Ennen paluutamme kävimme syömässä Kartoffelhaus´issa perunalettuja omenahillon kanssa, jotka todella olivat maittavia. Ja paluumatka olikin sitten yhtä seikkailua. Coswigin kohdalla emme päässeet Autobahnalle. Siellä oli kolari ja kaikki tiet olivat tukossa. Ajoimme Dessaun kautta taikisn Wittenbergiin ja sieltä Bundesstraße 2:lle. Wittenbergiin on noin 150 km Berliinistä, mutta paluumatka kesti meillä nelisen tuntia, kun jouduimme ruuhkassa ja pimeässä ajelemaan noita entisen itäisen Saksan teitä. Tiet olivat kyllä hyviä, mutta muuten kaikki ohjaus todella huonoa. Ja ajotapakin siellä aikamoinen. Joten sai olla onnellinen, kun pääsi ehjin nahoin kotiin.

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Loman loppu

Ja tällaisiin puuhiin loppui meidän kesälomamme. Marjat olivat kypsiä ja kellariin kerääntyi niin hillopurkkeja kuin marjapullojakin. Niitä saamme nyt talvenmittaan maistella ja muistella kesää ja sen kauneutta.
Elokuun lopulla kävimme Seppälän maalaismarkkinoilla. Siellä oli sieninäyttely ja opastustakin sai. Minä vain olen sellainen arkalainen, etten sitten metsässä ollessani uskalla kuitenkaan ottaa muuta kuin tuttua lajia. Toisin sanoen otan kylläkin mukaani kaikenlaisia hyväksi katsomiani sieniä ja tutkin tarkalleen sienikirjoista, onko se syötäväksi kelpaava vai ei. Ja jos kelpuutan jonkun ennen tuntemattomani sienen, päätyy se kuitenkin kompostiin, kun ei vierellä ole ketään, joka vahvistaisi tutkimukseni. Mutta tatit ja rouskut on ok.



lauantai 25. syyskuuta 2010

Rapuvaellus


Minä olen luullut, että rapu on vesieläin, mutta....Eilen ja tänään lenkillä ollessa tuli vastaan näitä rapuja, jotka vaelsivat puistomme nurmikolla. Vai olivatko ne lähteneet muuten vain tutkimaan tätä maailmaa, miltä se kuivalla maalla näyttää? Joka tapauksessa mielenkiintoista seurata, miten rapu reagoi ihmisen tullessa lähelle. Hyvin nopea käännös ihmiseen päin, vähän kuin hyökkäys asenne ja kun aikani sitä seurasin, lähti se kulkemaan todellakin taaksepäin ja nopeasti.

perjantai 24. syyskuuta 2010

Lomakuvia


 Kajaanin kaupunki näytti alkukesästä kovin autiolta. Mutta niin runoviikko ja kävelykatu kuin Kalevan kisatkin saivat ihmiset täyttämään tämän pikkukaupungin.

 Emme me kulttuuriakaan väliin jättäneet. Kävimme Paltamon kesäteatterissa katsomassa "Aatamin puvuvssa ja vähän Eevankin" kappaleen. Hauskasti tehty. (kuvat yllä).
Vähän myöhemmin kävimme kappaleen "Valot pois" Kajaanin harrastelijoiden esittämänä. Siinä tuli esille kaikki viimeaikaiset negatiiviset puolet Kajaanin työ- ja koulutuspuolesta kuten mm. UPM:n lopettaminen, Kajaanin opettajakorkeakouluyksikön siirto Ouluun, mutta siinä esiteltiin myös niitä kuuluisuuksia, jotka ovat Kajaanissa vaikuttaneet tai sieltä lähtöisin kuten esim. edesmennyt presidentti Kekkonen (kuva alhaalla keskellä).



Niin ja sitten kävimme mutkan Torniossa Peräpohjolan markkinoita katsomassa. Ostin sieltä Valde Ahon Lahorastas runokokoelman, jonka hän oli itse tehnyt. Valde oli siellä henkilökohtaisesti myymässä ja hänpä innostui lausumaan minulle runoja ja antoi vielä CD:n runoistaan minulle. Valitettavasti unohdin siinä touhussa ottaa Valdesta kuvaa.
Kajaanissa kävin ohjatulla hautausmaakiertueella. Kuvissa mm. Kekkosen ja Lönnrotin sukuhaudat.
Sitten kävin vielä oman kylän järjestämässä lauluillassa. Aluksi näytti siltä, etten tuntenut montaakaan noista ihmisistä, mutta kun pyysimme erästä tuttua esittelemään niin kyllähän niitä entisiä koulukavereita sieltä löytyi. Olivat vain muuttuneet niin paljon, että ei aluksi tuntenut ketään. Loppujen lopuksi kyllä niitä lapsuuden piirteitä löytyi heistäkin.

torstai 23. syyskuuta 2010

Kesällä lomapaikassamme

Niin, lomalla ei aina jouda olemaan laiskana...Kaikenlaista hommaa kertyy, ja niitä on sitten tehtävä, joskus vaikka vasten tahtoa. Joka kolmas vuosi käy nuohooja kesämökeillä. Ja koska saunan piippumme oli jo niin kehnossa kunnossa, oli sitä vähän parannettava. Sen teki mieheni tyttäreni avustamana. Hieno piippu siitä tulikin, vaikka mieheni ei mikään muurari olekaan. Sillä aikaa kun he olivat muuraustöissä, minä löysin varastostamme ylimääräiseksi jäänyttä vihreää maalia ja keksin maalata vanhan pihakeinumme vihreäksi. Eikä tullutkin hieno? Niin ja tuo puinen polku johtaa saunan eteen tehtyyn suihkuun. Vesi tulee suoraan kaivosta. Suihku olikin tarpeen kuumilla ilmoilla. Ja kesän lopulla R. kaatoi saunan ympäriltä leppiä niin paljon, että ko. pinot odottavat meitä liiterin takana - siinä on ensi kesän työt odottamassa.

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Loman alkupuoli

                                            Helsingissä saimme monenlaista herkkua syötäväksemme.


         
Tapasimme vanhan ystävämme.
Helsingistä matkamme jatkui Saimaan, Mikkelin ja Ristiinan kautta kohti pohjoista.
  Mikkelissä katsastimme Päämajan ja viestintäkeskus Lokin ja sodanaikaisia astioita yms.  Ristiinassa kävimme Brahenlinnassa tai sen raunioilla                 

Ja sieltä matkamme jatkui kohti pohjoista!
Niin tässä vähän kuvia meidän pitkän lomamme alkupuolelta. Valitettavasti jostain syystä tää blogi ei nyt suostunut ottamaan vastaan kaikkia haluamiani kuvia. Tai sitten on kai kyseessä kirjoittajan osaamattomuus.

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Päivällinen kauppatorilla


Lomamme alussa Helsingissä poikkesimme myös kauppatorilla, jossa päätimme syödä päivällisen. Minä ja H. tilasimme muikkulautasen, R. otti lohta. Mutta kuinkas siinä kävikään? Tämä lokki tässä tuli, istahti H:n lautaselle ennen kuin H. ennätti ottaa lautasta myyntikojun reunalta, sieppasi muikun...No ei H. sitä voinut tietenkään syödä, eikä myyjä suostunut antamaan uutta, antoi vain minun annokseni sivusta. Lopulta maksamani muikut söi eräs vieras koira, joka oli ihastunut muikun makuun. H:lle jäi pelkät uudet perunat ja porkkanat. Mutta paistetut muikut minun lautaseltani maistuivat kyllä meillekin...Harmitti vähän, mutta koska lomamme oli alkuvaiheessa, en viitsinyt pilata sitä enkä tehnyt mitään suurta numeroa häviöstäni...
Jälkkäriksi ostimme isot pallot jäätelöä ja nautimme sen tietenkin Havis Amandan reunalla.

tiistai 14. syyskuuta 2010

Kalevan Kisat


Kesän osaltani harvinaisimpiin tapahtumiin kuuluivat Kalevan Kisat Kajaanissa. Tuskinpa minä muuten sinne olisin eksynyt, mutta sain pääsylipun ilmaiseksi sinne, kun tilasin kesäksi Kainuun Sanomat. En tietenkään voinut jättää sellaista mahdollisuutta väliin. Sain sisarenikin mukaan, tosin heidän täytyi ostaa lippu kisoihin. Ei kisapaikka aivan täynnä ollut, sillä lippuni oli eka päivälle, jolloin suurin osa kilpailuista oli vielä niin sanottuja karsintakilpailuja. Oli siellä kyllä miesten ja naisten kävelyn loppukilpailu, miesten 10.000 m:n juoksu ja naisten 5000 m:n juoksun loppukilpailut. No vaikken minä niin kovin noita suomalaisia urheilijoita tunne, niin näimme me siellä mm. sellaisia tunnettuja urheilijoita kuin Olli-Pekka Karjalainen ja Tommi Evilä. Oli varmasti myös muitakin... Näin tuli käytyä paikalla tällaisiakin tapahtumia katsomassa.

maanantai 13. syyskuuta 2010

Lomaterveiset


Jälleen Berliinissä. Tässä pientä alkutunnelmaa pitkältä lomaltamme....Niin tai matkaltamme!
Kun saavuimme mökillemme, otti meidät vastaan vanha omenapuu täynnä kukkia ja niiden tuoksua.
Kun lähdimme lomaltamme, saimme monta, monta kiloa hyviä, ehkä hiukan happamia omenia. Vähän pienen puoleisia, mutta ei löydy madon reikiä ja hyvää ja biologista syötävää on.
Läksiäishetkenämme lensi kurkiaura talomme yltä, aivan kuin me...Muuttolinnut palaavat talveksi etelään.
Vähitellen tulen kai kirjoittelemaan kesälomastamme enemmänkin - niin tai sitten jostain mielenkiintoisemmasta aiheesta.