Ja tällaisiin puuhiin loppui meidän kesälomamme. Marjat olivat kypsiä ja kellariin kerääntyi niin hillopurkkeja kuin marjapullojakin. Niitä saamme nyt talvenmittaan maistella ja muistella kesää ja sen kauneutta.
Elokuun lopulla kävimme Seppälän maalaismarkkinoilla. Siellä oli sieninäyttely ja opastustakin sai. Minä vain olen sellainen arkalainen, etten sitten metsässä ollessani uskalla kuitenkaan ottaa muuta kuin tuttua lajia. Toisin sanoen otan kylläkin mukaani kaikenlaisia hyväksi katsomiani sieniä ja tutkin tarkalleen sienikirjoista, onko se syötäväksi kelpaava vai ei. Ja jos kelpuutan jonkun ennen tuntemattomani sienen, päätyy se kuitenkin kompostiin, kun ei vierellä ole ketään, joka vahvistaisi tutkimukseni. Mutta tatit ja rouskut on ok.
Alles hat ein Ende, nur die Wurst hat zwei.
VastaaPoistaAhkeria olette olleet, siinä on sitten talven vitamiinit. Nyt on kai oikein tattivuosi, nuokin ovat niin hienoja tuossa kuvassa.
VastaaPoistaTämän meidän 5-veen mielilukemista ovat nyt sienikirjat. Hän jaksaa tutkia mielenkiinnolla, mikä sieni on herkullinen, mikä myrkyllinen jne. mutta maistaa hän ei halua edes pientä palaa.
Allu: Niinpä niin, alles hat ein Ende....
VastaaPoistaClarissa: Ja 5-den on hyvä ollakin maistamatta tuntemattomia sieniä, mutta kai hän isovanhempiensa ja vanhempiensa poimimia voi mastella. Uskoisin heidän tietävän mikä on hyvää ja mikä ei.
Niin, onneksi ei maistele omin päin. Saisi hän kyllä edes maistaa, kun pöydässä on herkullista sienikastiketta, mutta päätös pitää: ei!
VastaaPoistaOli teillä auto täynnä taas, kun kotiin päin ajoitte:)
Clarissa: Niinpä niin, ihan kuin minun mummuni, ei pannut sieniä suuhunsa, ennenkuin äitini vähän petkutti, teki hienoa sienikastiketta, muttei sanonut mitä se oli. Mummu pisteli makeisiin suihinsa ja vasta ruuan loputtua äitini ilmoitti hänen syöneen sieniä. "Yök, kaikkea te minulle syötättekin", oli reaktio.
VastaaPoistaNiin automme oli täynnä niin mennessä kuin tullessakin, kuten tavallisesti.