lauantai 27. lokakuuta 2012

Aika rientää....

Aika rientää ja me ajan mukana, bruukasi äitini sanoa. Ja niin se todella rientää. Enpä juuri ole ehtinyt blogiini paljon kirjoitella.

Viime viikonloppuna meillä oli aivan hieno sää. Syksyn värit kuvastuivat maalla ja vedessä.


Tänään taivas oli harmaa. Syksyn värejä tosin näkyi, mutta osin puut olivat jo menettäneet kesäpukunsa ja seisoivat alastomina harmaan taivaan alla.

Ystävämme Maltalla käydessään oli katkaissut nilkkansa ja kävimme häntä tervehtimässä Borgsdorfissa.

Näistä omenista.....

...tein ystävällemme omenapiirakkaa.

Välillä olen kutonut sukkiakin - ajatuksissa joulu, joulumarkkinat, joululahjat....


Ja ensi yön aikaan käännetään kelloa jälleen ja pimeä talviaika alkaa. Heti sitä seuraa Halloween. Siispä toivotan nyt jo kaikille iloista Halloweenaikaa - eikä tarvitse säikähtää kurpitsaukkoja ja -akkoja, ei pahoja henkiä, eikä muitakaan.

torstai 18. lokakuuta 2012

Syksyn ruska

Syksyn ruska lehtipuissa
vihreyttä varjostaa....

Omena päivässä pitää lääkärin loitolla!
Kävimme ystäviemme puutarhassa poimimassa maahan pudonneita omenoita.

Paluumatkalla näimme kurkia pellolla; syksyn merkki sekin.


Kotiinpaluuta jarrutti tiellä tapahtunut kolari reilun puoli tuntia.

Ja nyt nauttimaan syksyn sadosta.

 


keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Aleksis Kiven päivä

Tänään vietämme Aleksis Kiven päivää ja samalla suomalaisen kirjallisuuden päivää.

Kiven kirjoittama Seitsemän veljestä ilmestyi vuonna 1870. Kiven käyttämä kielen mehevyys on mainiota. Seitsemän veljestä -kirja on kansalliskirjallisuutemme perusteos, vaikka sitä pidettiin aikanaan vakavan kansamme häpäisynä. Suomen kielen professori August Ahlqvist haukkui teoksen, mikä masensi Aleksis Kiveä.

Aleksis Kivi syntyi Nurmijärvellä Palojoen kylässä räätäli Erik Johan Stenvallin neljänneksi pojaksi vuonna 1834. Hän oppi jo kotonaan ruotsinkielen, mikä mahdollisti kouluopinnot.
Kivi kuoli Tuusulassa veljensä luona vuonna 1872 vain 38-vuotiaana.  "Eli vain syksystä jouluun".

"Kotomaamme koko kuva, sen ystävälliset äidinkasvot olivat ainiaaksi painuneet hänen sydämensä syvyyteen."

Hyvää Aleksis Kiven päivää!