torstai 29. huhtikuuta 2010

Alle meine Entchen



 Kulkiessani puistossa seurailen vuodenaikojen kulkua ja näin keväällä pistää silmään erityisen nopea eteneminen luonnossa. Myös eläimet ja linnut ovat pesänrakennustouhussa ja etsivät puolisoaan. Sorsilla tämä liitto kestää heidän elinikänsä. Touhujensa välissä on myös ruokailtava ja ellei ihmiset ole heittämässä leivänmuruja, etsivät he ruokansa lammen pohjasta.
Tätä katsellessani tuli mieleen vanha lastenlaulu "Alle meine Entchen..."


.

maanantai 26. huhtikuuta 2010

Ragmusiikkia



 Meidän puistossamme järjestetään aina silloin tällöin musiikkitapahtumia. Eilen soitti Hessels Ragtime Band Rag-, Blues-, Boogie- ja muuta dixiemusiikkia.






 Yleisöä oli paljon, mutta kuten kuvasta näkyy, enemmistönä oli "harmaapäät". Tosin mukana oli myös vähän nuorempia ja ihan nuoriakin ihmisiä.






lauantai 24. huhtikuuta 2010

Lasten suusta

Mitä teemme, miltä näytämme, mikä meille on sallittua ja mitä kaikkea voimme tehdä, kun vanhenemme?

Yli 100-vuotiaaksi elänyt Arvo Ylppö on sanonut mm. "Helppohan minun on puhua, kaikki menee tylsyyden tiliin tässä iässä ja kaikki annetaan anteeksi. Silloin on mukava elää."
Cicero on kirjoittanut mm. "Vanhuutta vastaan on taisteltava kuin tautia vastaan, harjoitettava ruumistaan kohtuullisesti ja nautittva ruokaa ja juomaa vain sen verran, että voimat virkoavat, eivätkä hervahda."

Mitä sitten lapset ajattelevat vanhuudesta? Riitta Tulusto ja Heidi Kukkumäki ovat koonneet kirjaksi lasten ja nuorten ajatuksia ikääntymisestä. Siitä esimerkkejä:

Eläkeläisisllä ei ole koskaan lomaa, muttei myöskään koskaan töitä.
Vanhaksi tultuaan olisi oltava rauhallisempi, koska vanha keho ei enää kestäisi yhtä paljon.
Vanhoilla ihmisillä on harmaat hiukset, ryppyjä ja lukulasit.
Vaikka tulee ryppyjä, pitäisi olla iloinen.
Vanhetessa voi viisastua.
Ja sitten hieno ajatus 4-vuotiaalta: "Yks hyvä asia kyllä vanhenemisessa ja kuolemisessa on.Se kuoleminen kehittää uusia ihmisiä. Jos ei kuolis, niin silloin ois vaikka miljardi ihmistä ja sit koko maapallolla olis tosi kovaa tungosta."

Niin, vaikka tulee harmaita hiuksia ja ryppyjä, niin koitetaanpa olla iloisia, taistellaan tuota vanhuutta vastaan hoitamalla itseämme ja suhtautumalla positiivisesti asioihin. Syödään ja juodaan vain sen verran, että voimat virkoavat.

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Kesäjuhlat











Eilen meillä oli meidän jokavuotinen kesäjuhlamme Polßenissa. Polßen on pieni kylä entisen itäisen Saksan puolella. Siellä R:n perheellä on ns. kesämökki. Meidän entinen äitilapsiryhmämme tapaa siellä kerran vuodessa, jolloin myös isät ovat mukana. Tosin lapset ovat jo isoja ja hyvin harvoin siellä niitä näkee. Jokainen tuo jotain kahvileivonnaista ja salaattia mukanaan. Talo tarjoaa grillattavat ja juomat. Tänä vuonna kahvilla oli raparperikeikauskakkua, luumuleivonnaista ja puolukkakahvikakkua. Grillattavaa oli niin paljon, että talonväki syö sitä vielä monena päivänä. Oli kanaa, makkaraa ja sian- sekä naudanlihaa. Oli perunasalaattia, papusalaattia, kreikkalaista salaattia, avokadokreemiä, yrttivoita ja pideleipää. Jälkiruuaksi oli hedelmälautanen.











Kahvittelun jälkeen oli hyvä tehdä kävelylenkki, niin että saimme ruokahalua kaikille noille herkuille. Pelasimme myös mölkkyä ja heitimme tikkaa. Juttelimme ja nauroimme. Kaiken lisäksi sääkin suosi meitä. Oikeastaan tämän kesäjuhlan aika alunperin oli juhannuksen maissa, mutta koska useimmat ovat silloin lomilla, siirrettiin se vähän aikaisemmaksi eli helluntaiksi. Ja tänä vuonna se pidettiin jo nyt huhtikuussa, koska joidenkin piti lähteä lomille jo toukokuun alkupuolella. Vähän jännitti tuo säätila, mutta meillä kävi onni. Sää oli mitä mainioin, lämpötilakin nousi +17 asteeseen.












Aika kului lentäen ja aurinko laski jo mailleen, kun ajelimme tyytyväisin mielin kotiin päin.

torstai 15. huhtikuuta 2010

Sää














Minulla on se tunne, että tämä kevät on hyvin epävakaista noiden säiden suhteen. Eilen aamulla paistoi aurinko ylösnoustessa, mutta sitten kun lähdin ulos, kohta alkoi sataa tihuuttaa. Sadetta jatkuikin sitten pitkälle iltapäivään. Tänä aamuna noustessamme satoi kaatamalla. Ja sadetta tulee edelleen. Olisi mukava, jos pääsis vähän ulkoilemaan kauniilla säällä, mutta....
Mitä sitten tein koko aamupäivän? Olen polttanut suomalaisia tangoja eräälle espanjankurssilaiselle, joka itse soittelee haitaria. Siinäpä se aamupäivä sitten vierähtikin.


maanantai 12. huhtikuuta 2010

Tuoli


Kun olemme puistossa pidemmän ajan kävelemässä, on välillä vähän pakko istahtaa johonkin. Olen jo aikaisemmin kuvannut "Libellen"tuolin ja kahden istuttavan tuolin. Nyt löysimme tämän hienouksen. Eihän tämä tuoli ole, paremmin penkki tai lavitsa tai miksi sitä nyt kutsuisi. Joka tapauksessa siinä voi istua tai vaikkapa maata ja antaa ajatusten lentää samalla kun katselee näitä taideteoksia.

perjantai 9. huhtikuuta 2010

Agricola, murteet


Tänään vietämme Mikael Agricolan päivää. Agricola kirjoitti aikoinaan suomenkielelle Uuden Testamentin kuin myös ABC-kirjan ja loi täten suomenkielen kehityksen alkujuuret. Seuraavassa näyte hänen tekstistään:
"Tesse nyt sinulle ombi, racas Christillinen Lukija ja Hyue Somalainen, Hemelaine, Carialainen eli cuca Herran Jesusen Ysteue sine olla mahdat sen Wden Testamentin Kiriat Somenkielille wlostulkitudh."
Agricolan suomenkieli perustui perustui Suomen lounaismurteisiin.

Melkein jokaisessa Suomen pitäjässä on kuitenkin suomenkielellä omat erikoisuutensa.
Tässä näytteitä Kaenuun kielestä:

Mitä sinä siinä liehkaset? Saattaa kainuulainen kysyä toiselta, muttei suinkaan odota vastausta. Lause tarkoittaa samaa kuin tokaisu: Elä liehkase siinä ees toas! Tässä puhuja on hermostunut toisen rauhattomuuteen, siihen, ettei tämä asetu paikoilleen vaan hönttäsöö edes takaisin.
Lähes samaa tarkoittaa sana hänkkäröi(j)ä, eli siis enemmän tai vähemmän hermostuttavaa touhuamista, haettona pyörimistä, hässäämistä. Sanasta on myös pitempi muoto hänkkärehtteä. Kuhan hänkkäröepi. Mitä se siinä oekkein hänkkärehttää! Mee muualle hänkkärehtämästä. Sanan sävystä huomaa, ettei hänkkärehtäjä saa paljon aikaan. Enemmän syntyy jopa käpsehtijällä, mikä liitetään yleensä vanhuksiin tai toipilaisiin. Siinähän tuo kotona käpsehtii. Tällä tarkoitetaan, että ko. henkilö on jalkeilla, mutta työhelee hissukseen; että ei tie oekkein hikipiässä.

tiistai 6. huhtikuuta 2010

Päänvaivaa

Tässä pieni älykkyystesti älykkäille ja hyvin älykkäille: (vastaukset lopussa)

1. Joissakin kuukausissa on 30 päivää, toisissa 31 päivää. Monessako kuukaudessa on 28 päivää?
2. Kuinka monta syntymäpäivää ihmisellä on?
3. Talonpojalla on 17 lammasta. Kaikki paitsi 9 kuolee. Montako lammasta hänelle jää?
4. Mikä on keskellä Roomaa?
5. Oliko Neuvostoliitossa sallittua, että mies meni naimisiin leskensä siskon kanssa?

6. Sinulla on tulitikkulaatikko, jossa on tulitikkuja ja tulet pimeään huoneeseen, jossa on takka, kynttilä ja öljylamppu. Minkä sytytät ensiksi ja miksi?

7. Voiko mies, joka asuu New Yorkin länsipuolella, olla haudattuna Mississipin lähelle?
8. Sinä olet minun tyttäreni, mutta minä en ole sinun äitisi. Kuka puhuu?
9. Sähköveturi ajaa pohjoisesta etelään. Tuuli puhaltaa lounaasta. Mihin päin savu menee?
10. Jaa luku 30 1/2:lla ja lisää siihen 10. Tulos on?
11. Mikä oli 6.12.1953?


Vastaukset:
1. Kaikki
2. Yksi syntymäpäivä joka vuosi, niin kauan kuin hän elää.
3. Hänellä on vielä 9 lammasta.
4. Keskusta.
5. Kuollut ei voi enää mennä naimisiin.

6. Tulitikun.
7. Ei.
8. Isä.
9. Sähköveturista ei tule savua.
10. 70.
11. Nikolaus ja Suomen itsenäisyyspäivä

maanantai 5. huhtikuuta 2010

español

On ollut parin viikon paussi espanjanopiskelussa, joten on taas aika jatkaa sitä.

perjantai 2. huhtikuuta 2010

Pääsiäinen

Silloin kun olin pieni, pääsiäisen vietto oli aivan erilaista kuin nykyisin. Meillä päin ei kulkenut virpojia, eikä etsitty pääsiäismunia. Pääsiäisen kuvaan kuuluivat pajunkissat, pääsiäismunat, pääsiäistiput ja mämmi. Mämmi oli äitini lempiruokaa ja hän valmisti usein sen itse. Minä söin mämmiä, vaikkei se minun herkkuihini kuulunutkaan. Usein pääsiäisen aikaan oli hankiainen ja ajelimmi pitkin hankia potkurilla tai hiihtelimme. Pääsiäisenä kulkivat myös trullit leikkelemässä talojen lehmiä vielä siihenkin aikaan, kun olin pieni. Koulussa opimme, että pääsiäinen on Kristuksen ristiinnaulitsemisen ja ylösnousun juhla. Meidän omaan pääsiäsenmenoon se ei paljon vaikuttanut.


Sitten kun tulin Saksaan ja perustin oman perheen, pääsiäisenviettoon tuli toisenlaiset kuviot, kuten esimerkiksi tämä pääsiäismunien etsiminen pääsiäispäivänä.Ylläolevassa kuvassa pikkutyttö etsii pääsiäismunia serkkujensa kanssa Oman ja Opan puutarhassa vuosia sitten. Liekö sitten pikkupupu, joka tarkastelee tuota menoa kolostaan, piilottanut suklaamunat, vai oliko Oma sen apuna, se jääköön salaisuudeksi. Joskus teimme pienen patikkaretken ja pääsiäismunia löytyi sitten puunkolosta tai -kannoista, milloin mistäkin sopivasta paikasta. Se oli jännää hommaa pikkutytölle. Kun hän oli myöhemmin vaihto-oppilaana Suomessa, oppi hän tuntemaan tuon virpomistavankin.

Nyt kaikki tuo kuuluu menneisyyteen, mutta pääsiäismunia toki syömme ja ehkä värjäilemmekin niitä ja ns. pääsiäispuu (oksat, jotka ovat koristetut pääsiäismunin ja pupuin) kuuluu meidän jokavuotiseen pääsiäiseen. Minulla on vielä pääsiäismunia, joita pikkutyttö on aikoinaan tehnyt. Joka vuosi menee kyllä jotain rikki, joten en tiedä, kuinka kauan vielä viimeiset kestänevät. Myös narsissit koristavat kotiamme. Ja tietenkin ne suomalaiset Mignonmunat ja muut pääsiäiskoristeet.

Nyt toivotan kaikille hyvää pääsiäisen aikaa.

torstai 1. huhtikuuta 2010

Huhtikuu


HUHTIKUUSSA
hersyy hyvämieli
Halla haihtuu huomaamatta
Herrasväki hyreksii havupuussa

Mukavaa huhtikuuta kaikille lukijoille!