tiistai 31. tammikuuta 2012

Talven tuntumaa

Tuli tuli talvi ja tuiskusi lunta....
Näinhän sitä on tapana lauleskella. Tänä talvena sai odotella kauan talventuloa, mutta tuli se kuitenkin. No jos ei korkeita nietoksia, niin pakkasta kuitenkin. Luvattiin ensi yöksi kylmempää. Mies huuteli jo -11 astetta.
Ensin jäätyivät järven pinnat. Tämä joutsen laskeutui veden pinnalle luistelemalla. Hyvä ettei muuriin päin mennyt. Tuli ainakin kolme metriä luistellen ja tarkasteli sitten jääpeilisti kuvaansa.
Sitten saimme lunta. No ei sitä nyt paljon tämän enempää ole tullut, mutta iloitsemme vähäisestäkin. Niin paitsi että tämä kaikki olisi voinut tulla aikaisemmin maahan. Ei tästä nyt hiihtoladulle riitä.
Vesilinnuille jäi vain pieni pyöryläinen vapaata vettä uiskentelemista varten.
Niinpä niin, hurja kilparata!

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Die spinnen, die Finnen

Kukaan muu ei vaikene niin hyvin kuin suomalainen. Kukaan muu ei juo enemmän kuin suomalainen. Kukaan muu ei kestä niin paljon kylmyyttä ja pimeyttä kuin suomalainen.
Tämä saksalainen kirjailija Reininmaalta on naimisissa suomalaisen kanssa ja heillä on kaksi lasta. He asuvat Tampereella. Kirjailija halusi välttämättä tulla suomalaiseksi, ei ainoastaan saada suomalaista passia vaan tuntea todella olevansa suomalainen. 7-pisteen-ohjelman mukaan, jonka hän itse on laatinut, haluaa hän tulla todelliseksi suomalaiseksi.
Luettuani kirjan löysin sieltä paljon samoja ajatuksia, mitä itsellänikin on ollut, kuten esimerkisi tuo suomenkielen vaikeus. Kuinka sanotaan yöpöytä tai Säynäinen? Kuinka monta sanaa on, kun sanon tuuli, tuli tai tulli; mutta, muuta tai muta jne.? Saksalainen kuulee siinä vain yhden ainoan sanan. Vaikeaa, totta vie. Kirja on mukavaa luettavaa.

Suomalaisista näytetään saksalaisessa televisiossa todella sellaisia hurjia juttuja, että ei ihme, jos täkäläinen saa vääristyneitä kuvia suomalaisista. Esim. eukonkantoa tai  saappaanheittoa. Tai sitten näytetään kuvia Lapista, jolloin täkäläiset kuvittelevat koko Suomen olevan Lappia. Vaikka itse olen näin kauan elänyt täällä Saksassa, edelleen joka vuosi ennen ja jälkeen Suomen atkaani korostetaan itikoita tai kysellään jopa jääkarhuista Suomessa. Ei ole saksalaisen pahkaan mahtunut, ettei Suomessa jääkarhuja näy. Tai sanotaan jatkuvasti Suomen kylmyydestä ja pimeydestä. Tämä viime mainittu taitaa vielä korostua, kun eilen kerrottiin säätiedotuksessa kylmän rintaman tulevan Suomesta. Joka vuosi saan selitellä samat asia uudelleen ja uudelleen.

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Kuvia Amsterdamin matkalta

Koko eilinen päivä kului Amsterdamin matkalla. Tai siis, todellisesta matkasta on kulunut jo 10 vuotta. Tämän alkuvuoden projektina on saada vihdoin ja viimein kuvat kansioon. Ilokseni  huomasin, että olin kirjoittanut jopa lyhyen Storyn kaikesta missä käytiin. Se helpotti todellakin työtäni.

Jo meidän junamatkallamme Berliinistä Amsterdamiin ´varoiteltiin taskuvarkaista ja niin tehtiin myös itse Amsterdamissakin.
 Amsterdamin käyntiin kuului niin taidetta kuin historiaakin;  Rembrandt, Van Gogh ja Anne Frank. Kävimme Amstelin varrella olevan tuulimyllyn luona, jonka Rembrandt on maalannut. Sen edessä oli tämä patsas. Kävimme Amsterdamin historiallisessa museossa, jossa näimme mm. Rembrandtin kuuluisan maalauksen Anatomie des Dr. Tulp. Kävimme talossa, jossa Anne Frank asui sodan aikana. Kovin oli pientä ja ahdasta ja pystyin todellakin kuvittelemaan, miltä teini-ikäiseltä tuntui asua siellä "vankina" pääsemattä kertaakaan ulos. Van Goghin museossa oli juuri Goghin ja Gauguinin näyttely, hyvin mielenkiintoinen. Minua kuitenkin häiritsi se, että oli todella paljon ihmisiä siellä juuri silloin.
Kanaalit, tuulimyllyt, pyöräilijät ja tietenkin kukat kuuluvat Hollantiin. Kanaaleja on Amsterdamissa paljon ja niiden reunat enemmän tai vähemmän suojattuja. Vähintään kerran viikossa tapahtuu sellaistakin, että auto putoaa kanaaliin. Pyöräilijöitä oli todella paljon ja useimmat pyörät vanhoja. Kuvassa olevalla kukkatorilla meille kerrottiin, että hollantilainen mies vie joka päivä vaimolleen tuoreen kukkakimpun.

***
Tänä päivänä jäi tämä minun kuvaprojektini tekemättä, sillä kävin ensin äänestämässä ja sieltä menin ostamaan lippuja Hannes Waderin konserttiin. Olin jo valinnut liput ja rupesin maksamaan, mutta...ei, minun pankkikorttini oli pois, eikä minulla ollut tarpeeksi käteistä. Hermostuin asiasta, niin että ajoin pari pysäkin väliä maksamatta. Onneksi ei tullut tarkastajaa. Ajoin kotiin ja mikä helpotus. Pankkikorttini oli kotona pöydälläni. Olin ottanut sen illalla pois lompakostani, kun olin menossa entisen opiskelijakaverin luo. Ei auttanut muu kuin lähteä uudelleen matkaan. Nyt on liput ostettu ja voimme mennä nauttimaan Waderin konsertista.

lauantai 21. tammikuuta 2012

Muistovihkosta

Silloin kun minä olin vielä koululainen, me keräsimme muistoja ystäviltämme ja koulukavereilta sekä myös opettajilta. Vihkoon oli liimattu kiiltokuvia, joihin sitten muistot kirjoitettiin.
Eräältä koulukaverilta sain seuraavan muiston:

Sun ystäväsi armaasi
mä aina olla tahtoisin,
en koskaan olla tahtoisi
sulle uskoton ja petturi.
Se oisi suuri iloni,
jos oisit aina luonani;
jos kuolo sinut korjaisi,
niin murhe minut murtaisi.

Jos et ole ystävä, niin lue joka toinen rivi.

Niin ja sitten opettajani meni opetuksissaan niin pitkälle, että kirjoitti minulle muistoksi laulun sanat, jotka olivat olleet kotiläksynä, enkä ollut niitä opetellut. Sanat kyllä jäivät mieleen, mutta jäi muutakin tuosta nyt jo majalle menneestä opettajastani. Hän taiteili myös minulle seuraavan kuvan vihkooni:

Ja laulun sanat:
Iske, iske, ilta koittaa,
iske, päättyy elon tie.
Iske, iske, vanhuus voimas voittaa
moukari jo kohta liiana raskas lie.

torstai 19. tammikuuta 2012

Tässäkö meidän talvi?

Tuli tuli talvi ja tuiskuisu lunta....Niinhän sitä lauletaan. Mutta meillä ei tänä talvena juuri näy lunta. Vettä senkin edestä. Viime maanantaina aamulla oli vähän niinkuin talven tuntoa. Oli lunta maassa, ihme ja kumma.
Nopeasti kamera käteen ja nappasin tämän kuvan parvekkeeltamme. Hyvä näin, sillä ei kauaakaan, kun lumi sade muuttui räntäsateeksi ja sitten vesisateeksi ja sinne menivät ne vähäisetkin lumet.
Eilen oli kaunis päivä. Edellisenä yönä sen verran pakkasen puolella, että ohut jääkerros peitti pienimmät vedet. Muuten olikin hyvin jo kevään tuntoa, pähkinäpuutkin jo kukkivat.

Tästä torstaipäivästä en viitsikään kuvia laittaa, niin on harmaata ja märkää. Koko pitkän pituisen päivän on taas satanut.

lauantai 14. tammikuuta 2012

Tammikuun tapahtumia

On satanut lähes joka päivä, ja jos ei ole satanut, niin ainakin synkät pilvet ovat peittäneet maan. Eikä tällainen sää ole oikein innostanut. Mutta onhan meillä ollut mukaviakin hetkiä, esim. meidän joulusyömisemme. Siellä oli myös meidän tyttö mukana pitkästä, pitkästä aikaa. Välillä hän käväisi Helsingin seudulla ja tuli sitten uudelleen käymään täällä. Ja niin saimme viettää taas muutamia hetkiä yhdessä.
 
Yksi päivä kului siinä, että ensin kävin äänestämässä Suomen presidentin esivaaleissa. Berliinin suomalaiset näyttivät olevan kovin aktiivista väkeä, sillä  oven eteen kokoontui jo ennen ovien avaamista koko joukko  väkeä. Mekin heidän joukossaan, tosin siitä syystä, etten lainkaan katsonut kellonaikoja, milloin vaalipaikka
olisi avoinna. Jouduimme odottelemaan varttitunnin ovien avaamisia. Ja sisälläkin kesti reilun ajan, sillä innokkaimmat ryntäsivät edellemme.

 Vaalipaikalta jatkoimme matkaamme Kudamille tarkoituksena hankkia uudet kengät molemmille. Kiersimme kauppoja, muttei kenkiä vain löytynyt ja nälkäkin alkoi kurnia mahassa.
Kävimme syömässä tällaisessa ravintolassa Europa-Centerissä ja olimme tyytyväisiä ruokaan ja palveluun.
Ja niin voimme jatkaa kenkien etsimistä. Tyttäreni löysikin itselleen sopivat kengät, mutta minä jäin ilman. Ei vain löytynyt sellaisia, joissa jalkani olisivat tunteneet olevan "kotona". Ja päiväkin oli kulunut jo iltaan.
Vielä kävimme ostamassa langat puseroa varten ja sieltä tyttö lähti omille teilleen ja minä kotia kohti.
Torstaina päättyi tytön loma ja perjantaina minä suuntasin espanjan kursseille. Ja satoi ja satoi.

Knut vei joulun mennessään.

Joillakin on tainnut olla edellisen vuoden kuusi käytössä, kun näin ruskealtä näytti.

Ja tänään paistaa aurinko. Ihme ja kumma! Väsymyskin oli pois pyyhitty niin kuin mustat pilvet taivaalta ja aurinko veti ulos reippailemaan. Vaikkei lunta olekaan, niin kuitenkin niin ihana "talvinen" ilma. Siitä oli pakko ottaa kaikki irti
 Valkoisia pilviä tosin on taivaalla ja tuulikin kylmänlainen, muttei se meitä haitannut.
Todella IHANA PÄIVÄ!

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Kaikki kääntyy paremmaksi

Pari viime vuotta oli todella ihanteellista. Oli lunta, oli oikea talvi. Tänä vuonna taas kaikki on toisin. Marraskuusta asti on satanut lähes päivittäin ja jos ei ole satanut, niin on ainakin ollut harmaata. Nytkin sataa. Tällainen sää ei ole oikein innostava. Minulla oli viime perjantai todella jotenkin hirveän huon päivä. Kaikki, mitä tein, meni pieleen. Espanjan kurssilla en muistanut enää mitään. Eilisiin "joulusyömisiin" tein perjantaina lanttulaatikon, jonka sitten tyystin unohdin uuniin pitemmäksi ajaksi kuin...Kunnes mieheni huomautti, että olisikohan parasta jättää tuuletus yöksi. Huh, huh. Onneksi lämpötila oli niin alhainen, että laatikko oli kuitenkin syötävää.
 
Muutenkin tuntui, ettei päivässä mikään onnistu. Tein pienen vauvan villatakin, siinäkin lankaa oli juuri ja juuri, eli toisin sanoen lanka loppui kesken ja piti vähän "fummeloida". Annoin sen kuitenki joulukuussa
syntyneelle pikku pojalle.
Eilen meillä oli sitten meidän joulusyömisemme. Jokainen toi jotakin ja se oli kuin päätös tälle joulunajalle. Joulupukkia ei näkynyt, sen sijaan näkyi pikkuinen vauva. Ja siinä olikin ihmettelemistä ja katsomista tarpeeksi.


Ja elävää musiikkiakin saimme.

Niin että juhlat olivat onnistuneet joulupäättäjäiseksi. Ruoka maistui, minunkin lanttulaatikkoni eikä puheensorina  häirinnyt tätä pikkuista lainkaan.