maanantai 28. helmikuuta 2011
Ihmisistä ensimmäinen
Kerron ensin, ystäväni,
lajikumppani parahin,
mitenkä elämä alkoi,
kuinka koostui luomakunta,
miten syntyi Väinämöinen,
arvoisa esi-isämme,
henkinen herättäjämme,
ihmisistä ensimmäinen.
Näin mä kuulin kerrottavan:
Syntyi vauva Väinämöinen
ilman immestä, emosta.
Ensiksi oli vain vettä
avaruutemme meressä
silmänkantamattomihin,
sekä ilmaa yllin kyllin,
missään maata ei näkynyt.
Ilmassa vaelsi henki,
ilman immeksi nimetty,
ilman haltijattareksi.
.....
Syntyessään Väinämöinen
olikin jo mies iäkäs,
parta pehkona rehotti,
kalju kiilsi päälaella,
harmaata ohimoillakin.
Väinö alkoi jo elellä,
aivan vailla kumppania,
niemen puuttoman nenässä,
autiossa maailmassa.
Hyvää Kalevalanpäivää!
perjantai 25. helmikuuta 2011
Kevää paljastuksia luonnossa
Kyllä minä mieleni pahoitin, kun näin tämän kaiken..... (lainaus Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajasta)
Kun talven lumet ovat poissa, kevät paljastaa kaiken.
Joskus ihmetyttää, mitähän järkeä tässäkin lienee. Eikö ihmisillä ole parempaa tekemistä, kuin tällä tavalla heitellä tavaroita. Vai liekö joku mieluummin vedessä istunut ja antanut kaislojen kasvaa. Ehkäpä asialla on ollut jokin vesilintujen kuvaaja, joka halusi piilonsuojasta seurailla lintujen puuhailuja. Kun kaislat sitten leikattiin niin tällaista paljastui. Ja liekö sitten tuossa toisessa kuvassa joku vienyt ostoksensa kaloille tai vesilinnuille. Vai ovatko itse vedenhaltijat olleet asioilla.
Kun talven lumet ovat poissa, kevät paljastaa kaiken.
Joskus ihmetyttää, mitähän järkeä tässäkin lienee. Eikö ihmisillä ole parempaa tekemistä, kuin tällä tavalla heitellä tavaroita. Vai liekö joku mieluummin vedessä istunut ja antanut kaislojen kasvaa. Ehkäpä asialla on ollut jokin vesilintujen kuvaaja, joka halusi piilonsuojasta seurailla lintujen puuhailuja. Kun kaislat sitten leikattiin niin tällaista paljastui. Ja liekö sitten tuossa toisessa kuvassa joku vienyt ostoksensa kaloille tai vesilinnuille. Vai ovatko itse vedenhaltijat olleet asioilla.
torstai 17. helmikuuta 2011
Lukemista lapsille
Helmikuu, hanget, hiitäminen ...helmikuun hileinen hanki hohtaa!
Noinhan sitä on Suomessa aikoinaan opittiin ja taitaa pitää paikkansa nytkin siellä Suomessa, mutta täällä meillä nyt ei hanki hohda. Kylmää on kuitenkin, varsinkin öisin menee minuksen puolelle.
Yritin koota hyllyistämme löytyneitä lasten- ja nuorten kirjoja helmikuulle. U-kirjain on tosi vaikea, mutta paninpahan sitten sitä mitä löytyi.
Hullunkurinen lintukirja (Mauri Kunnas-Reijo Ikävalko)
Eine Ente wie du und ich - Donald Duck (Walt Disney)
Laß das, Hein Blöd! (B. Lassahn)
Mumins lange Reise (Tove Jansson)
Iris Rukka (Anni Swan)
Käpt'n Blaubärs Lügengeschichten (B. Lassahn)
Utelias Pupu Tupuna (Pirkko Koskimies Maija Lindgren)
Uusi Testamentti ja Psalmit
Kuten näkyy, viimeiseksi kirjaksi löysin hyllyistämme kouluaikaisen Uuden Testamentin. Viimeinen merkintö kirjassa näkyy olevan VC lk.
maanantai 14. helmikuuta 2011
Elokuvissa
Eilen olimme menossa Berlinale filmifestivaaleile katsomaan Mika Kaurismäen elokuvaa Mama Africa, muttemme me saaneet mitään lippuja, kaikki loppuunmyyty myös seuraavalle päivälle. Harmitti. Menimme juomaan rahkakakkukahvit ja miettimään mitä nyt tekisimme. Lähellä oli St.Matthäus-kirkko, jossa oli näyttely "Discoverin Carvaggio: Antero Kahila´s reconstruction of St. Matthew and the Angel". Menimme siis katsomaan tätä näyttelyä.
Sieltä päätimme mennä jotain muuta elokuvaa katsomaan . Ensin ajoimme Oliver Platzille mutta siellä meni amerikkalainen komedia, joka meitä ei oikein kiinnostanut. Sieltä kävelimme Kant-kinoon, jossa meni tämä historiallinen draama, joka perustuu tositarinaan. Hyvä mutta järkyttävä ja surullinen loppu. Elokuva kertoo kirjailija Oda Schaeferin lapsuuden vierailua Eestissä vähän ennen ensimmäisen maailmansodan alkua.
St. Matthäus und der Engel on hävinnyt ja taidehistorijoitsijoilla on ollut käytössä vain mustavalkoinen valokuva. Ja tästä Antero Kahila on rekonstuoinut tämän alttaritaulun.
keskiviikko 9. helmikuuta 2011
Kevät saapuu
Puiden varjot leikittelevät nurmikolla.
Meillä on ollut jo kolme niin ihanan ihanaa kevätpäivää, että se on houkutellut meidät ulos - vihdoinkin noitten todella sateisten päivien jälkeen.
Puut heräävät eloon. Ensimmäiset kevään merkit.
Jäät ovat lähteneet ja sorsat palanneet
Puistossa oli muitakin kävelijöitä.
Tämä kettu juoksi tien yli, eikä sillä näyttänyt ihmispelkoa olevan.
perjantai 4. helmikuuta 2011
Koivut niin nöyrinä
Yöllä herrään siihen, että täysikuu
paistaa naamalle ja oikhen kirkas tähti
vahtaa minua kun mie nukun.
Sitä häätyy noussa ylös, eikhän siinä ees
malta nukkua.
Semmonen määrä yövaloa ja maa valkeana
mökin ympärillä.
Son pakko kattoa joka lasista ulos,
ku pirtin takana
koivut niin nöyrinä, rangat kaarelle
taipunhet
latvat tykkylumen painosta hangen alla,
vähän niinku ihmiset, ku oikhen
tosissans elämän raskas reppu ja
maa painavat parrellens.
Mutta ahappa ku hanget sulavat,
sese taas runko suoristuu ja latva nousee
taivhalle ja se saapi olla taas se
ihan tavallinen koivu; semmonen, jossa lehet
lepattavat ja linnut istuvat oksilla
ja jolla on niin hauska seisoa sathessaki
ja haissa oikhen hyvälle!
Muistaakhan se koivu silloin sitä talviyötä
pirtin takana, ku koivut niin nöyrinä
seisothin hangessa pakkasessa?
(Ellamaija Gries)
Kuten tuosta kuvasta näkee, meidän "tykkylumet" ovat tyystin hävinneet, jos niit joskus on ollutkaan. Tänäänkin tuli vettä taivaan täydeltä ja jäätkin ovat jo järvestä lähtemässä. Kevät "haisee" ilmassa.
paistaa naamalle ja oikhen kirkas tähti
vahtaa minua kun mie nukun.
Sitä häätyy noussa ylös, eikhän siinä ees
malta nukkua.
Semmonen määrä yövaloa ja maa valkeana
mökin ympärillä.
Son pakko kattoa joka lasista ulos,
ku pirtin takana
koivut niin nöyrinä, rangat kaarelle
taipunhet
latvat tykkylumen painosta hangen alla,
vähän niinku ihmiset, ku oikhen
tosissans elämän raskas reppu ja
maa painavat parrellens.
Mutta ahappa ku hanget sulavat,
sese taas runko suoristuu ja latva nousee
taivhalle ja se saapi olla taas se
ihan tavallinen koivu; semmonen, jossa lehet
lepattavat ja linnut istuvat oksilla
ja jolla on niin hauska seisoa sathessaki
ja haissa oikhen hyvälle!
Muistaakhan se koivu silloin sitä talviyötä
pirtin takana, ku koivut niin nöyrinä
seisothin hangessa pakkasessa?
(Ellamaija Gries)
Kuten tuosta kuvasta näkee, meidän "tykkylumet" ovat tyystin hävinneet, jos niit joskus on ollutkaan. Tänäänkin tuli vettä taivaan täydeltä ja jäätkin ovat jo järvestä lähtemässä. Kevät "haisee" ilmassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)