keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Hyvää Uutta Vuotta 2015

Joulu oli ja meni rauhallisesti lumettomana, niin tai lähes lumettomana. Aattona satoi koko päivän vettä, joulupäivänä satoi ja paistoi ja oli +6 astetta lämmintä. Sitten tapaninpäivänä saimme tämän verran talven tuntumaa Berliiniin.
Lunta oli sen verran, että lapset saivat rakennettua noin metrin kokoiset lumiukot. Varmaan näihin oli kaavittu kaikki lumi ympäriltä.
Tapanin jälkeisenä päivänä saimme kuitenkin reilusti, noin 12 senttiä lunta ja pikku pakkanenkin oli. Olipa mukava kuljeskella tuossa raittiissa talvi-ilmassa. Lapsilla oli lystiä kelkkamäessä ja muutama innokas hiihtäjäkin oli jo kokeilemassa suksiaan. Minun sukseni ovat vielä kellarissa, sillä tänään uuden vuoden aattona lumi sulaa silmissä ja vettä sataa. Siinä meidän hieno talvemme uupuu vanhan vuoden kera. Niin että saanen toivottaa näissä näkymissä kaikille....

maanantai 22. joulukuuta 2014

Hyvää joulua

Tule joulu, tuo valosi pimeyteen,,
tuo tortun ja kuusen tuoksut.
Kovin synkältä aamutuimaankin näytti, vain taivaanrannalla hieno auringonnousu, jonka pilvet kuitenkin pian peittivät alleen.
Jouluntuoksua torttujen lisäksi toivat Hattivatit, jotka valloittivat keittiömme.
Joulu on tontun, sen näkee jos tahtoo nähdä. Se on tullut mukanamme lapsuuden saduista. Vielä on aikaa kuiskata tontullekin, mitä eniten toivoo.
Joulupöytäkin on jo kertaalleen katettu. Espanjan ryhmämme joulusyömingit olivat viime perjantaina. Kukin toi jotain; minä vein permisan-punajuurisalaattia, joka oli maittavaa. Näkyy kuvassa huonosti taka-alalla.
Orkideamme kukkivat aina joulun aikaan. Huonolla hoidolla ne minulla ovat mutta suovat ilonsa siitä huolimatta. Ne ovatkin lähes ainoat kukat, jotka viihtyvät tässä meidän huoneistossamme.

Tonttu joulupuuron keitossa. Toissapäivänä puistokävelyllä alkoi sataa - ensin rakeita, sitten  räntää, mikä sai pienen "talven tunnun" ikkunaamme. Ukkonenkin jyrähteli ja lopulta vettä niin rankasti tuiman tuulen tuivertamana, että kastuttiin huolimatta siitä, että oltiin jo kotinurkilla. Kotona ikävä yllätys: keittiön pöydällä vettä. Kattoikkunan reunasta tippui lisää. Tämä on näitä vinttihuoneiston haittapuolia.
Tule joulu, tuo ilosi sydämiin, tuo kynttilän loiste ja juhlan tuntu.

                         Hyvää ja rauhallista joulunaikaa!

tiistai 9. joulukuuta 2014

Leipomisia

Itsenäisyyspäivä oli ja meni. Sen verran pääsin mukaan ihailemaan noita Linnan juhlia, että näin kuinka lähes 102-vuotias mikkeliläinen veteraani pääsi tanssittamaan Sofi Oksasta. Todella hienoa, kun tuon ikäisenä on noin loistavassa kunnossa. Todennäköisesti miehellä on hyvät geenit ja positiivinen elämän asenne. Jos itsekin olisin tuon ikäisenä noin hyvässä kunnossa niin mikäpä tässä olisi elellä.

Samoin meni Sibeliuksen päivä. Sitä juhlittiin niin, että suomalaisia naisia saapui luokseni iltaa istumaan. Iltaa varten ajattelin tehdä joulutorttuja, onhan joulu lähestymässä. Mutta voiko olla totta, että voitaikina epäonnistuu. Paistamisen jälkeen tortut olivat kuin hiekkakakkuja, murenivat ennen kuin ehti käsiin ottaa. Otin kaikki siivet pois ja niistä tuli tämän näköisiä:
Eihän niitä voinut vieraille tarjota. En todellakaan tiedä, mikä meni pieleen. Olisiko kaikki johtunut siitä, että voin asemasta käytin margariinia, jonka sopivuus piti olla taattu. Ei siis auttanut muu kuin uhrata toinenkin päivä leipomisiin. Tällä kertaa käytin oikeata voita. Ja katsos vain, tulos oli aivan toisenlainen. Muutamaa avautunutta torttua olin aivan tyytyväinen tulokseen:
Innostuin leipomaan myös pullia. Niihin käytin kokojyväjauhoja, minkä vuoksi väri on ruskehtava. Tässä aikaansaannokseni ennen paistamista:

Pitkot ovat letitetyt kuudella, viidellä ja neljällä, minkä vuoksi ne ovat hiukan eriläisia.

Ruuaksi tarjosin appelsiinin makuista porkkanakeittoa ja sen lisäksi pöydässä juustolautanen, tomaattibasilikavati ja tietenkin leipää. Siitä valitettavasti en ottanut ruokapuolesta kuvaa. Mutta niin leipomiset kuin porkkanakeittokin maistui vieraille.

Ilta vierähti siinä rupatellessa niin, että Sibeliuskin jäi taka-alalle. Mutta voihan Sibeliusta kuunnella muulloinkin kuin joulukuun kahdeksantena. ♪♪♪