perjantai 25. syyskuuta 2009

Kielet

Kun viime yönä unta odotellessani aloin laskemaan lampaita, kaikilla niillä kielillä, joita olen joskus opiskellut, tai joita ehkä edelleenkin opiskelen, niin kielinerohan tässä pitäisi olla. Mutta jossain kai se kompa on, kun ei vain neroutta ole saavutettu.
Kaikkein eka kieleni on suomi; vai pitäisikö sanoa kainuunmurre, jonka seassa myös pohjoispohjanmaanmurre vilahtelee.


Ensimmäisen vieraskieleni opiskelun aloitin ruotsinkielellä, kun menin oppikouluun. Se oli siihen aikaan ns. pakollinen kieli, eli valintaa ei ollut. Aloitimme Jacobson-Fröbergin Ruotsin kielen alkeiskirjasta. Opettajamme oli Toini Määttä, joka opetti myös myöhemmin saksan kieltä. Tapasin muuten hänet vielä myöhemmin sairaalassa, kun äitini oli samassa huoneessa hänen kanssa. Silloin hän oli hyvin huvittunut siitä, että tyttäreni käytti suomenkielessä sanaa "roskis". Hän testasi tyttäreni kaksikielisyyden. Ruotsia kävin itse monta monta vuotta myöhemmin kokeilemassa Gotlannissa.


Toinen vieraskieleni tai oikeastaan ensimmäinen vieraskieli (ruotsihan on toinen kotimainen kieli) oli englanti. Aloitimme Lyydia Almilan Koululaisen englanninkirjan mukaan opettelemisen. Opettajamme oli Toini Simola, myöhemmin minulla on ollut monta muuta opettajaa. Viimeinen opettajani oli uusiseelantilainen, kun kävin täällä Saksassa ollessani ns. englanninkielen virkistyskurssia. Englannin kieleni innostutti myös kirjeenvaihtoon. Minulla oli USA:ssa kirjeenvaihtokaveri, joka osottautui myöhemmin kaukaiseksi sukulaisekseni. Hollannissakin minulla oli peräti kaksi kirjeenvaihtokaveria.



Sitten tuli saksan vuoro toisena vieraana kielenä. Huh, huh...onpas luetun näköistä! Kirjamme oli Jakobsson-Müller: Deutsches Elementarbuch für ältere Anfänger. Eka opettaja oli Määttä, myöhemmin saimme nuoren komean miespuolisen opettajan, Jokelan, johon taisin olla pikkasen ihastunutkin. Sekö lienee saanut aikaan sen, että saksa kiinnosti...Lukiossa tein sellaisen täyskäännöksen, että kirjoitin pitkänä kielenä saksan ja lyhyenä englannin.

Tässä välissä tulin toimeen monta vuotta näillä entisillä kielitaidoilla. Mutta kun tyttärelläni alkoi koulussa ranskankieli, niin ajattelin, että minunkin täytyy oppia sitä. Niinpä menin Volkshochschuleen oppiakseni sitä. Opettajani oli ranskalainen nainen (nimi on unohtunut), joka oli naimisissa täällä Berliinissä. Opiskelimme kirjan A bientôt 1 Französisch für Erwachsene mukaan. Tämän harrastukseni ansiosta pääsin käymään Pariisissa, kun appeni tilasi minulle ja mieheni sisarelle matkan. Vaikka tyttäreni kielisi minua puhumasta siellä ranskaa (ääntämiseni oli aivan kurjaa), niin käytin siellä kuitenkin kaikki siihen asti oppimani hyväksi. Ranskalaiset kyllä ymmärsivät minua, mutta minulla oli vaikeampaa....No tämä opiskelu päättyi, kun minulla oli täysi työ sosiaaliopintojeni parissa.





Sitten aloitin turkinkielen opinnot. Ajattelin, että jospa saisin paremmin töitä, kun täällä Berliinissä on niin paljon turkkilaisia. Siinä oli kuitenkin sellainen ongelma, että turkkilaiset halusivat vain turkkilaisen avustajan...No joka tapauksessa opettajani oli turkkilainen mies ja kävin tätä kurssia muutaman lukukauden Volkshochschulen alaisena. Kirjanamme oli Güle güle, Türkisch für Anfänger. Turkissa en ole koskaan käynyt.



Ja nyt tämä viimeinen villitykseni on espanjankieli. Menin tälle kurssille muutama vuosi sitten. Olimme juuri muuttaneet, mieheni töissä, tyttäreni koulussa ja minulle tuli sellainen tunne, että katto putoaa pääni päälle. Satuin lukemaan paikallisesta lehdestä alkeiskurssista senioreille. No en oikein tuntenut olevan seniori, mutta soitin kuitenkin ja menin kuunteluoppilaaksi. Tuntui ihan mukavalta. Opettajana oli perulainen Cila, oppilaat kylläkin minua vanhempia, mutta sain luvan olla mukana. Myöhemmin tuli vielä toinen paljon nuorempi henkilö. Heikommat ovat pudonneet, mutta meilla on ihan kiva ryhmä. Olen käynyt jo kaksi kertaa Madridissa ja kokeillut kielitaitoani. No kyllä sitä vielä pitää treenata aika lailla, mutta aioan jatkaa tätä opiskelua...Jospa sitä joskus vaikka osaisikin.

Yksi, kaksi, kolme...ett, två, tre...one, two, three...eins, zwei, drei...un, deux, trois...bir, iki,üç...uno, dos, tres.... Niin, lampaita voi laskea, ja uni kyllä tulee jossain vaiheessa.

torstai 24. syyskuuta 2009

Torstai-ilta

Kaksi viikkoa sitten olimme vielä Itämerellä, matkalla kohti Saksaa. Nyt on syyspäiväntasaus takanamme ja päivä alkaa lyhetä, illat pimentyä ja pidentyä. Keinovalojen aika alkaa olla käsillä ja se vähän häiritsee elämääni. Minä tarvitsen valoa. R. taas pitää hämärämmästä, eikä ollenkaan kattovaloista. Se käy hänen silmiinsä, niin hän väittää. Voi siinä olla perääkin. Minä sitten tuhertelen sitä sun tätä illan hämärässä. Hämäränhetketkin ovat mitä parhaita, kun ei tee tarkkaa työtä. Voi keskustella asioista, kuunnella musiikkia ja sen sellaista. Mutta kun yritän kutoa tai silittää tai hommailla noissa kotitöiden parissa tai vaikka lukea, niin siihen kyllä tarvitsen valoa. Ei siinä sitten muu auta kuin vaihtaa huonetta tai tyytyä hämärään. - Niin nyt torstaina (aurinko ei vielä ole laskenut) R. askartelee toisessa huoneessa H:lle pyykkikorin alustaa. Minä alan kohta tehdä illallista..laitan paprikamunakasta ja salaattia. Eikö se ole aivan hyvä illallinen? Koko päivän olen muka laittanut noita papereitani paikoilleen, eikä tämä huusholli näytä sen paremmalta. Aina jään johonkin kiinni, niinkuin esim. nyt tähän blogailuun. En oikein jaksa innostua tuosta paperinlajittelusta. Pitäisi kesäiset paperit saada mappeihinsa ja muuta sellaista, mutta jotenkin tympäsee. Keksin aina jotain muuta. Olisikohan parasta ottaa itseään niskasta kiinni. Ulkoilmakin houkuttelee vielä, sillä siellä paistaa aurinko ja valkoiset pilvenhattarat liitelevät ikkunani ohitse. Jos olisin Suomessa, olisin varmastikin jotain pihalla puurtamassa, vaikkapa vain koivunlehtiä haravoimassa. En ole kai vieläkään päässyt pitkältä lomalta kotiutumaan.

tiistai 22. syyskuuta 2009

Unenlahjat



Joillakin on niin hyvät unenlahjat, että vois vaikka aidan seipäässä nukkua....

tai vaikkapa yhdellä jalalla seisten....







...tai niinkuin esimerkiksi tämä pieni vesikilpikonna, joka on kiivennyt lähes pystysuoralle kivelle, ilmeisesti päivää paistattelemaan ja siinä sorsan kanssa seurustellessa nukahtanut.....










...tai kuten tämä Saku Sammakko tässä lumpeenlehdellä....




Tai niinkuin tämä Vertti-koira valkoisella matolla kesken kenkäleikkien. Koira on ihan oikea koira eikä mikään kuva, vaikka se siltä näyttääkin.

maanantai 21. syyskuuta 2009

Kesä

Eilen oli pää kyllä niin täynnä latinaa, ettei sinne muuta tahtonut mahtuakaan. Mikäkähän tämän perhosen nimi lienee latinaksi? Kunpa tietäisi edes suomalaisen nimen, niin sekin riittäisi. Kesä on niin i h a n a a aikaa...Ja luontoa voi tutkia vaikka kuinka paljon ja joka kerta sieltä löytää jotain uutta ja ihmeellistä. Niin ja jos vaikka vain istahdat pihalle päiväkahville ja nostat jalat penkille, niin kappas vaan..."Ystävätkin" huomaavat sen ja tulevat sinua tervehtimään, niin kuin tässäkin tämä perhosystävä istahti tyttäreni jalalle. Ihan pakko oli ottaa kuva.

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Kesä

Kaipaan saunaa....Juhannus ei ollut tietenkään aivan paras aika, oli kylmää ja sateistakin, mutta saunavihdat saatiin tehtyä. Ja mikäs sen parempaa, kuin juhannussauna....ja yleensäkin sauna. Tänään on ollut hyvin lämmin syyskuun päivä, vähän painostavakin. Berliinin maratonit on juostu, tosin ei minun osaltani, sillä miistuin aamupäivän tietokoneen ääressä ja kirjoitin kääntämiäni sairaskertomuksia...Pääni on täynnä kaikenlaisia latinalaisia ilmauksia dilatoinnista ablicointiin ja muuta sellaista..ties mitä. Mutta kaipa minä olen nyt vähän viisaampikin. Tai niin, jos nyt nuo kaikki päässäni pysyvät. Joka tapauksessa kävimme iltapäivällä ulkonakin, kun oli niin aurinkoista ja nyt on jotenkin sellainen tunne, että vain sauna saisi virkistymään. Sellaista minulla ei valitettavasti täällä ole, joten saanen vain muistoissani "herkutella" saunan löylyistä.

tiistai 15. syyskuuta 2009

Kesä

Kesän antimia: Tänä kesänä löytyi aivan mahdottoman paljon ahomansikoita. Nämä mansikat tässä kakussa poimin sisareni syntymäpäivänä meidän pihalta, yhteensä löysin yli puoli litraa tuona päivänä ja annoin ne sisarelleni syntymäpäivälahjaksi. Toinen sisar teki niistä kakun sillä puheella että kaikki mansikat tuli laittaa kakkuun. Tällainen oli tulos ja hyvältä kakku maistui.





Tämän toisen kakun teki 5-vuotias tyttö sisarelleen nimipäiväksi. Ehtona oli ollut, että siinä tulee olla salmiakkikarkkeja. Joten pikkutyttö laittoi karkkipussin kaikki salmiakit kakkuun. Hyvältä näyttää, eikö totta?

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Kesä

Näin on kesä taas jälleen takana päin. Pitkään kesälomaan mahtuu monta asiaa, niin hyviä kuin vähemmän hyviäkin. Tämä siili tässä tepasteli alkukesästä monena päivänä pihallamme. Eihän se tietenkään kovin kummonen asia ole, jos siilin näkee. Mutta tämä olikin siitä erikoinen siili, että se liikuskeli keskellä päivää valoisaan aikaan. Ensin näin sen kymmenen maissa aamulla, sitten keskipäivällä ja viimeksi se tepasteli pienokaisensa kanssa viiden maissa iltapäivällä. Oletettavasti se asusteli meidän aittamme alla. Joka tapauksesse sinne se aina mennä viipotteli. Naapurit näkivät valtavasti käärmeitä ja kyselivät, olenko minä nähnyt meillä. Tähän minä aina vastasin, ettei ole käärmeitä näkynyt, mutta siili kylläkin.
Noihin vähemmän hyviin puoliin kuuluu mm. se että ukkonen iski meiltä tv:n, digiboxin, sateliittiboxin, dvd-soittimen ja antennin vahvistimen kerralla. Onneksi oli vakuutus. Sitten huomasimme, että röllisaunamme katossa on reikä, joten katonkorjuuseen...Lopuksi kaadoimme vielä puita saunamme ympäriltä, jolloin yksi leppä jäikin kalleelleen toiseen puuhun nojaten. Sen kanssa taistelimme jonkin aikaa, yritimme vetää edestakaisin, mutta eihän se siitä miksikään muuttunut. Lopuksi jouduimme kaatamaan senkin puun, johon leppä nojasi ja senkin kanssa hikoilimme, ennen kuin tulosta syntyi. Loppu hyvin kuitenkin,mutta pari päivää sai runko maata saunapolullamme, ennen kuin jatkoimme puun pienentämistä, niin kova urakka se oli. No nyt on kuitenkin seuraavan vuoden puut koossa. Paljon muutakin on mahtunut kesään, mutta ehkäpä niistä myöhemmin. - Muuten täällä Berliinissä tuntuu olevan yhtä epävakaista kuin meillä siellä Kainuussakin. Eilen paistoi aurinko, tänään sataa....