lauantai 29. tammikuuta 2011

Päiväkävelyllä ja iltapuhteella


Jotain tällaista "ihmeellistä" valkoista ilmestyy aina silloin tällöin, etenkin öisin, tammikuiselle maalle.


Illalla radion tai television ääressä taikka sitten meidän Pohjannaisten istunnoissa ajankuluksi neulottuja teoksia.

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Suppilovahverot

Sain joululahjaksi kuivattuja suppilovahveroita. Ja koska en ole mikään sienten erkoistuntija, aloin tietenkin sienikirjasta tutkia, mikä on suppilovahvero. Kirjan mukaan se on hyvä ruokasieni, jolta puuttuu varsinaiset matkijat. Mutta sitten - voi, voi - luin, että sienestäjän huolimattomuutta tai tietämättömyyttä voi joukkoon tulla suippumyrkkyseitikka. Seitikat sisältävät orelaniini-myrkkyä, jolla on munuaisia vahingoittava vaikutus. Valitettavasti myrkytysoireet ilmenevät vasta kolmen, neljän päivän kuluttua, joissakin tapauksessa vasta 14 vuorokauden päästä, jolloin munuaiset ovat jo niin vioittuneet, että todennäköisesti hoitotoimenpiteet ovat dialyysi, vaikeissta tapauksissa jopa munuaisten siirto. Tämän luettuani tietenkin rupesi minua epäilyttämään, kun en tiennyt sienten alkuperää. Soitettuani lähettäjälle, hän vakuutti, että sienten poimija on vanha tekijä, ja hänkin on syönyt sieniä, eikä ole mitään ilmaantunut.


No vihdoin ja viimein sitten eilen uskalsin laittaa sienistä ruokaa.  Tietenkin minun täytyi etsiä sopiva resepti näiden sienien valmistukseen. Löysin sienipaistoksen, jonka sitten valmistin. (1 l suppilovahveroita, 1 l sormenpäänkokoisia perunoita, 2 dl kevytkermaa, 1 dl kasvislientä, 4 munaa, hiven suolaa ja mustapippuria). Laitoin ja söimme sen. Hyvältä maistui ja elossa vielä olemme. Munuaisista en sitten tiedä. Katsotaan kahden viikon kuluttua ja pidetään peukkuja, että munuaiset ovat edelleen käyttökelpoiset.
Valitettavasti kuva valmiista ruuasta epäonnistui, joten kuvassa ovat vain alkuperäiset kuivatut sienet ja keskeneräinen sienipaistos.

tiistai 25. tammikuuta 2011

Joutsenet palanneet

Joutsenpariskunta oli palannut matkoiltaan puistoomme. Tässä kai opetellaan vähän luistelun alkeita.

Oli puistoomme saapunut myös muita vaeltajia. Nämä mustat varikset raakkuivat erittäin kovaäänisesti puistossa. Niitä pruukaa tulla muuttomatkoillaan syksyisin ja keväisin tänne.



perjantai 21. tammikuuta 2011

Myrskyluodon Maija



Olemme katsoneet elokuvan Myrskyluodon Maijasta, vieläpä ruotsiksi. Sain sen joululahjaksi. Kirjahan minulla onkin.  Samalla tuli pitkästä aikaa kuultua tuota toista kotimaistakin. Tämä Åke Lindmanin ohjaama Anni Blomqvistin romaaniin perustuva tarina kertoo Maijan ja Jannen elämästä Myrskyluodolla 1800-luvulla. Todella vaikuttava kaunis klassikko, johon Lasse Mårtenson on tehnyt musiikin.

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Oululaista murretta

Suomen kieli on kovin vaikeaa...Jos se on suomalaiselle vaikeaa, niin se on vielä vaikeampaa ulkomaalaiselle. Kuvitellaanpa mitä ulkomaalainen ymmärtää seuraavasta lauseesta: Luoja lumen loi. Luojan luoman lumen Luojan luoma lumenluoja loi.....No ei tarvitse noin pitkälle mennä. Jopa eri puolella Suomea on sanoja, joita toisella puolella Suomea ei ymmärretä tai käytetään tarkoittamaan aivan eri asioita. Meillä esimerkiksi sana tuima tarkoittaa suolatonta, mutta Torniossa päin se merkitsee suolaista.
Äitini on Pohjanmaalta kotoisin ja oululainen murre muistuttaa paljon hänen käyttämää kieltään.

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Missä missä talvi on?

Niin, missä se meidän valkoinen talvi on? Minä kuuluun niihin, jotka mieltävät talven valkoiseksi. Mutta nyt meillä kyllä on kaikkea muuta kuin valkoista. Tummat pilvet vaeltavat taivaalla, väliin koettaa aurinko pilkistää pilvien raosta, väliin sitten sataa ropsauttaa. Kaikki lumi on tipotiessään ja jäätkin näyttävät pian häviävän. Lämpöä meillä on +8 astetta. Viime vuonna tähän aikaan tein reippaan hiihtolenkin näissä maisemissa. Nyt voi vain kävellä - ainakin silloin kun ei kovin sada. Mutta tällaista tämä keskieurooppalainen talvi on. Sitä paitsi pitänee noudattaa Clarissan ohjetta ja katsoa positiivisesti. Eli ollaan iloisia siitä, että nytkin aurinko tulla piipahti pilvien raosta, eikä tarvitse pakkasen kourissa palella.

lauantai 8. tammikuuta 2011

Tammikuu


Tammikuu on edennyt jo neljänneksellä ja vasta nyt herään haasteeseen....Kuva on unelmien tammikuu, sillä se ei vastaa tämän hetkistä todellisuutta. Ulkona on viisi astetta lämpimänpuolella, aurinko paistoi aamulla, tosin nyt on hienoinen pilviverho vetäytynyt auringon eteen.
Tammikuulle olen kerännyt lasten runoista yhteenvedon (Clarissan haasteen innoittamana). Lähteet ovat Kultainen Aapinen, Lapsuuden lauluja, Kukon Aamulaulu ja Talvinalle -kirjat.

T ähtiä täynnä on maa, kuurassa koivu ja kuusi,
A amu on raikas ja uusi, kitehet kimaltaa.
M issä on saapas? Missä on nuttu? Taas se sama vanha juttu. 
       Aina on hukassa vaate jokin, eteinen menee sikin sokin.
       Mutta talvikävelyllä, täytyy olla lämmintä yllä.
M olla-Maija palelee, lämmin nuttu sille tee.
llan rauha -  Hanki maassa, kuura puussa, taivas hohtaa illan suussa.
Kun talven tuulet ne metsässä laukkaa, 
    ja lumet ne lentää ja pakkanen paukkaa,
    niin oravan pesässä pienoinen pää, se ikkunan reiästä pilkistää.
Uni-Jukka, Nukku-Matin veli, illan tullen lapset nukutteli.
Uuno, Ulla, tuutilullaa.

 

tiistai 4. tammikuuta 2011

Sään vaihtelut


Vanha vuosi: Tuli, tuli talvi ja tuiskusi lunta....ja toi hienot hiihtokelit mukanaan.

Uusi vuosi: Sataa, sataa ropisee,....ja niin vei sade hiihtokelti mennessään.

Mutta päivä alkaa pidetä. Talvinen ilta-aurinkokin jaksoi ilmestyä pilvien takaa.