Suppilovahverot

Sain joululahjaksi kuivattuja suppilovahveroita. Ja koska en ole mikään sienten erkoistuntija, aloin tietenkin sienikirjasta tutkia, mikä on suppilovahvero. Kirjan mukaan se on hyvä ruokasieni, jolta puuttuu varsinaiset matkijat. Mutta sitten - voi, voi - luin, että sienestäjän huolimattomuutta tai tietämättömyyttä voi joukkoon tulla suippumyrkkyseitikka. Seitikat sisältävät orelaniini-myrkkyä, jolla on munuaisia vahingoittava vaikutus. Valitettavasti myrkytysoireet ilmenevät vasta kolmen, neljän päivän kuluttua, joissakin tapauksessa vasta 14 vuorokauden päästä, jolloin munuaiset ovat jo niin vioittuneet, että todennäköisesti hoitotoimenpiteet ovat dialyysi, vaikeissta tapauksissa jopa munuaisten siirto. Tämän luettuani tietenkin rupesi minua epäilyttämään, kun en tiennyt sienten alkuperää. Soitettuani lähettäjälle, hän vakuutti, että sienten poimija on vanha tekijä, ja hänkin on syönyt sieniä, eikä ole mitään ilmaantunut.

No vihdoin ja viimein sitten eilen uskalsin laittaa sienistä ruokaa.  Tietenkin minun täytyi etsiä sopiva resepti näiden sienien valmistukseen. Löysin sienipaistoksen, jonka sitten valmistin. (1 l suppilovahveroita, 1 l sormenpäänkokoisia perunoita, 2 dl kevytkermaa, 1 dl kasvislientä, 4 munaa, hiven suolaa ja mustapippuria). Laitoin ja söimme sen. Hyvältä maistui ja elossa vielä olemme. Munuaisista en sitten tiedä. Katsotaan kahden viikon kuluttua ja pidetään peukkuja, että munuaiset ovat edelleen käyttökelpoiset.
Valitettavasti kuva valmiista ruuasta epäonnistui, joten kuvassa ovat vain alkuperäiset kuivatut sienet ja keskeneräinen sienipaistos.