maanantai 28. maaliskuuta 2011

Minulla on nyt vain tätä....


Minulla on nyt vain berliininmunkkeja ja unikkokakunpalasia tarjottavana kahvin kanssa. Niin tämä on tätä suomalaista vähättelyä, jonka imemme itseemme jo äidinmaidosta. Tyttäreni sanoi kerran minulle, ettei niin voi sanoa. Täytyy sanoa näin: "Minä tarjoan tällä kertaa sinulle berliininmunkkeja ja unikkokakkua kahvin kanssa." - Ja oikeassa hän on. Miksi vähätellä asioita? Kaikkeen odotamme kuitenkin toisen osapuolen ylistystä, josta sisäisesti iloitsemme. Emme saa vain sitä ulos näyttää. Niinhän sitä sanotaan, että "itsekehu haisee".  - Meillä on nyt vain tällaista..., oijoijoi, en ole ehtinyt siivota ja kaikki on vähän sitä sun tätä jne. - Harmittaa minuakin, että erehdyin viime perjantaina tähän samaan suomalaiseen asenteeseen. Ajoin kurssille pyörällä. Kolme kurssilaista oli ulkona ja he alkoivat kehua minun pyörääni. Johon minä: "No tämä on jo 30 vuotta vanha pyörä." (Tässä tuo jo sana vastaa vain sanaa) Onneksi huomasin, ja jatkoin: "Mutta minua se palvelee hyvin."
Ei sitten millään, ei millään muotoa tahdo päästä irti tuosta ainoasta vain-muodosta, vaikka olenkin jo aikalailla sitä saanut pois itsestäni. Sen huomaan, kun menen Suomeen ja siellä, etenkin Kainuussa tulee vastaan noita vain-ihmisiä. Emmekö me voi näyttää iloamme toisille, siitä iloitsevat sitten toisetkin.

lauantai 26. maaliskuuta 2011

Quién será

Läksiäislahja poisjääneeltä espanjankurssilaiselta:


keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Ristelyt


Nykyään rakennetaan yhä suurempia ja suurempia risteilyaluksia, jotka sitten kuljettavat massoittain ihmisiä merellä satamasta toiseen. Jotkut ehkä tuntevat oppivansa eri kulttuureita tällä tavalla. Oikeastaan tällaiset matkat ovat ruokapöydästä toiseen menemistä. Luin, että nykyajan risteilyyn kuuluu seitsemän ruokatarjoilua. Tosin laivat ovat niin suuria monikerroksisia, että voihan siellä vaikka vaellella välillä tai harrastaa jotain. Minä tykkään, että tuollainen matka on aika pitkästyttävä. Ehkä olen saanut tarpeeksi seilatessani Itämerellä edestakaisin, kun kesäisin matkustan Suomeen.
Eilen illalla katsoin televisiosta ohjelman "Pfifferlinge aus Helsinki". Katson aina ne ohjelmat, jotka koskettavat Suomea jotenkin. Tästä ohjelmasta kyllä odotin aivan muuta kuin mitä se antoi. Ohjelma kertoi Itämeren risteilystä - tämä osa Pietarista Helsinkiin. Oikeastaan siinä kerrottiin mitä laivalla tapahtui, eli mitä laivan päällikkö, kokki, siivooja ja muu henkilökunta teki laivalla ja vähän kerrottiin ihmisistäkin. Minä kiinnitin huomiota yhteen vanhempaan pariskuntaan Cuxhavenista. Helsinkiin saapuessa he halusivat katsoa välttämättä ns. Schweden Festungin, siis Suomenlinnan. Mutta he seisoivat väärällä puolen laivaa ja ihmettelivät kun näkivät vain kallioita. Helsingissä he halusivat käydä välttämättä Feisasuklaakahvilassa. (Kirjoitin nyt tuon, niin kuin he sen sanoivat). Mietin kovasti, mikä tämä paikka on. Sitten keksin, että se oli Fazerin kahvila. Valitettavasti kahvila oli kiinni, koska päivä oli sunnuntai. Sitten he halusivat välttämättä käydä NK-tavaratalossa. He kertoivat että se vastaa KaDeWe:tä. Siis sen täytyi olla Stockmann. Lukivatkohan he Stockmannin logon NK:ksi? Matkamuistoksi he ostivat kauppatorilta kaksi tattia.
Pfifferlinget - siis kanttarellit. Miksi tuo nimi? Siksi, että laivan kokki kävi ostamassa Helsingin kauppatorilta 10 kg kanttarelleja.
Ei, ei risteilyt ole minua varten. Minä haluan matkustella niin, että opin maasta jotain muutakin, kuin muistomerkkien ostoksillä käymistä.

maanantai 21. maaliskuuta 2011

Aikainen herätys

Tänä aamuna klo 05.40 heräsin ja kuuntelin, oliko R. jättänyt yöksi radion auki. Jotain ihmeen ääntä kuului. Kuuntelin pitkään ja käänsin kylkeäkin. Ääni vain jatkui ja jatkui. Tuliko ääni meidän olohuoneesta vai rappukäytävästä. Vähitellen siitä valpastuin ja heräsin kunnolla. Ääni tulikin ulkoa. Mustarastas siellä vihelteli, tosin vähän kauempana, mutta ihan selvästi se oli mustarastas. Siis kevät on todella tullut. Päivät alkavat olla pitempiä kuin yöt. Hyvää kevättä kaikille lukijoille!

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Knut on kuollut



Knut on kuollut.
Tämä kuuluisa pieni jääkarhu syntyi Berliinin eläintarhassa (Berliner Zoo) neljä vuotta sitten. Knutin äiti hylkäsi lapsensa ja hänet kasvatti eläintenhoitaja Thomas Dörflein suureksi jääkarhuksi. Knut veti ihmisiä magneetin lailla puoleensa vielä isona jääkarhunakin.
Nyt molemmat sekä kasvatusisä että Knut ovat pois. Thomas Dörflein kuoli sydäninfarktiin vuonna 2008 vain 44-vuotiaana. Knut nyt 4-vuotiaana. Molemmat hyvin nuorena. Ikävöikö Knut kasvatusisäänsä? Vielä ei tiedetä syytä, miksi Knut kuoli. Eilen aamulla hän oli ollut vielä ihan virkeä. Illalla tuli uutinen, että Knut olisi kuollut veteen.
Knut - vieläkin paljon annat meille, kivat muistot elämän teille.

perjantai 18. maaliskuuta 2011

Arkipäivän hommia


Kun nyt innostuin leipomaan, niin leivoinpa omenapiirakankin. Tämä piirakka oikeastaan syntyi sen vuoksi, että mieheni toi niin paljon omenoita, ettemme olisi niitä kahteen pekkaan millään ehdi syödä ennen. Reseptiä sain kyllä hakea kauan, sillä kaikissa piirakoissa oli n. 4-5 omenaa - minulla niitä oli paljon, paljon enemmän. Ajattelin jo, että kai tässä täytyy tehdä useampi piirakka, mutta sitten järjestellessäni papereita, osui silmiini resepti, jossa tarvittiin kilo omenia. Siispä heti toimeen, ja hyvä piirakka siitä syntyikin.

Omenapiirakka
3 munaa
3 dl sokeria
100 g voita, margariinia tai 1 dl juoksevaa margariinia
1,5 dl vettä
4,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 kg omenoita
1,5 dl rusinoita
1 rkl konjakkia
sokeria, kanelia

Aineetkin löytyivät kaapista niin ettei tarvinnut kauppaan lähteä. Tosin konjakkia minulla ei ollut, joten jätin sen pois. Ja siitä sitten vaan leipomaan. Tulipa hyvää.

Ja kun olin sitten tarpeeksi herkutellut, täytyi ruveta ajattelemaan noita kalorimääriä, joten siitä vaan pyörän päälle ja uimaan. Eilen olikin kovin surkea sää, koko pitkän päivän satoi. Siis paras uimapäivä, märkää ulkona ja sisällä.



Eikä tämä päivä ole sen kummempi ollut. Tihkusadetta, välillä vähän kuivempaa säätä. Mutta ei se minua haitannut. Aamulla silmäni auettua luin espanjantehtäviä ja sitten vaan espanjantunnille. Mutta kuinkahan meidän ryhmän käynee, sillä sain juuri mailin yhdeltä ryhmäläiseltä, ettei hän enää tule. Ryhmämme pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä.
Tosin viime viikolla oli eräs herra, joka on ollut lähes haudan toisella puolen, pois yli vuoden. Mutta sieltäpä hän on vain selvinnyt ja aika hyvässä kunnossa hän näytti olevan. Tosin tänään hän puuttui jälleen. Ei meidän ryhmässä ole enää kuin seitsemän osanottajaa tämän mainitun herran kanssa.  Meillä on ollut tosi kiva ryhmä, jonne olen mennyt mielelläni. Ja vaikka opiskelu eteneekin hitaanlaisesti, etenee se kuitenkin.

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Päivänsäde on voiton puolella

Päivänsäde on voiton puolella, se on herättänyt krookukset kukkimaan.....

...ja pajunkissat aukeamaan.

Joka vuosi on ihan pakko kuvata heräävää luontoa.

Kevät tuo kylläkin valitettavasti mukanaan myös siitepölyt, mikä allergiselle ihmiselle ei niin valoisa asia ole. Tänään oli tyypillinen siitepölytuuli, joka sai silmäni kutiamaan. Ajoin pyörällä lähes 14 kilometriä ja saapuessani kotiin silmäni kutisivat tunnin ajan. Nyt alkaa taas rauhoittua. Pähkinäpuutkohan tuon aiheuttivat?

Kevään kunniaksi sain leipomisinnon ja leivoin oikeata rusinapullaa. Siitä onkin pitkä aika kun viimeksi olen leiponut pullaa...siis näitä "leetoja". Pikkupulliahan tulee aina silloin tällöin pyöräytettyä, mutta että leetoja.

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Kevätsää


Öisin Pakkasherra ja päivisin Päivänsäde - nyt taistelevat keskenään, kumpi voittaa. Pakkasherra on kirjonut järvenjäälle mitä ihmeellisempiä kuvioita, joita Päivänsäde ei +asteista huolimatta ole saanut poistettua. Päivänsäde kuitenkin on saanut jo ensimmäiset pienenpienet lumikellot ja krookukset puhkeamaan ja linnut ovat ottaneet säveliinsä kevätlaulut.




torstai 3. maaliskuuta 2011

Maaliskuu


Musiikkia maaliskuulle.....

Malagueña - Placido Domingo
Adelita (Tarrega: "Adelita")
Alma llanene
La Paloma
Inspiration - Gipsy Kings
Solamente una vez - Placido Domingo
Kanarische Musik (1-4)
Un Amor - Gipsy Kings
Un poquito cantas (trad. Südamerika)

Valitsin maaliskuulle espanjalaista musiikkia, opiskelenhan espanjankieltä ja musiikin kautta kieltä oppii helpommin; näin ainakin Carlos sanoo. Sitäpaitsi Espanja on elämässäni ajankohtainen, sillä meidän ryhmä on päättänyt tehdä Barcelonan matkan. Ainoa pointti on, etten minä taida päästä mukaan, sillä ovat valinneet ajankohdan, jolloin olen vielä Suomessa. Harmittaa niin kamalasti. Yritän koko ajan puhua ryhmää ympäri, että siirtäisivät matkaa muutamaa viikkoa myöhemmäksi, mutta opettajamme sanoi, ettei enää vapaita ajankohtia löydy...tai sitten matka siirtyy ensi kevään puolelle. Mitähän muut siihen tuumannevat, se selviää huomenna. 
Nuo ylläolevat kuvat ovat muutama vuosi sitten Madridin matkalla otettuja.