sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Adventti


Adventtiaika on alkanut! Minä en ole koskaan laittanut perinteistä adventtikranssia, vaan minulla on ollut aina kuvantapainen "adventtikranssi", joka vuosi eri koristeita. Tänä vuonna minun adventti alkoi tällaisena.
Adventista alkaa joulunaika. Mistä tuntee joulun?
Joulu on ihana, maikoisa, se saa piparit tuoksumaan ja tontut kurkkimaan, se antaa huolten unohtua ja saa kynttilät ja silmät loistamaan. Hyvää adventtiaikaa kaikille!

perjantai 27. marraskuuta 2009

Tavarat kertovat

Tavarat kertovat... Muutama vuosi sitten tyttäreni perusti serkkunsa kanssa musion meidän Suomen mökin vintille tavaroista, jotka kertovat mennyttä aikaa ja jotka ovat nyt joutuneet pois käytöstä. Vintiltä löytyi jopa sellaista kamaa, josta voi vain arvella, mihin käyttöön ne olivat olleet tarpeellisia.

Tässä kuvassa on rukki, jolla äitini lankoja kutoi. On käsilaukku, joka äidilläni oli tullessaan isäni luo kylään.
Sitten on se aika, jolloin "isä lampun osti", Alladin lampun, jolla näki jo jotain, silloin kun meillä ei vielä ollut sähköjä. Se oli kuin juhlaa silloin.
Ei tarvinnut enää "tuhrata" pimeässä, niin kuin äitini asian ilmaisi.




Tässä on leivinpytty, jossa äitini ruisleipätaikinaa teki.
Tonkassa säilytettiin myös valmiit leivät. Meillä leivottiin kerran viikossa.
Pytyn vieressä on maitotonkka, jolla maitoa meijeriin kuljettiin.

Meidän museosta löytyy jos jonkinmoista vanhempaa ja uudempaa ja vintillä kyllä on paljon poisheitettävääkin tavaraa, kun vain olisi aikaa ja halua mennä sinne järjestelemään. Kesät kun tahtovat kulua suurelta osin ulkona, eikä pölyinen vintti oikein kutsu.

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Totensonntag

Tänään Saksassa vietetään Totensonntag-päivää ja samalla muistetaan edesmenneitä omaisia. Suomi-Keskuksessa on joulubasaari, jonka jätän tänä vuonna väliin. Me sytytämme joka vuosi jouluvalomme tänä päivänä ja samalla muistelemme omia omaisiamme.
20 vuotta sitten oli Berliinissä lunta - todennäköisesti yhtä märkää kuin kuvassa on - ja minä olin H:n kanssa kelkkamäessä. Tänä vuonna ei lumesta ole vielä nähty mitään. Ulkona on erittäin lauhaa vuodenaikaan nähden, on 13 astetta, pilvistä kylläkin.
Miten muuten tätä päivää juhlimme? No ei sen kummemmin. Kuten aina, yritän aloitaa jouluvalmistelut tähän aikaan. Nyt on kyllä ollut vähän kiirettä, kun olen luvannut kutoa mieheni sisaren miehelle slipoverin ja aloitin sen vasta viime viikolla. Ensi viikolla, jos vain keritään, on tarkoitus ajaa Lüneburger Heideen ja toivottavasti slipoveri on valmis. Tai sitten ei....

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

November










No sun - no moon!
No morn - no noon,
No dawn - no dusk - no proper time of day.
No warmth, no cheerfulness, no healthful ease,
No comfortable feel in any member -
No shade, no shine, no butterflies, no bees,
No fruits, no flowers, no leaves, no birds!
- November!

Tämä Thomas Hoodin runon luin tänään ja se sopi niin hyvin tämänvuotiseen marraskuuhun, etten malttanut olla kirjoittamatta sitä tähän.

lauantai 14. marraskuuta 2009

Kainuun murteista


Tässä pieni esimerkki Kainuun murteesta. Murre-eroja toki Kainuussakin on, joten esimerkiksi Kuhmon murre poikkeaa jonkin verran Kajaanissa puhuttavasta murteesta. Naapurimme, jotka tulivat Kuhmosta päin, kutsuivat meidät rokalle. Luulimme heidän tarkoittavan hernekeittoa, mutta heidän rokkansa olikin kahvia. Opiskelukaverini Puolangalta mainitsi kerran leivän olevan uutta. Luulin hänen tarkoittavan, että leipä olisi tuoretta, mutta hänpä tarkoittikin, että leipä oli raakaa.
Kainuussa yleisesti on vierastettu d-kirjainta. Sen käyttö kierretään joko jättämällä se kokonaan pois, korvaamalla se j- tai v- tai t-kirjaimella. Esim.
meijän, meiän = meidän
uuven = uuden jne.
Viime kesänä olin tiekokouksessa ja meidän palstalle johtavalle tielle annettiin kainuulaisittain nimi "Uuvisniityntie", koska niitty, jolle tie johtaa, oli meille aina ollut uuvisniitty, ei uudisniitty.

Tässä muutamia esimerkkejä Kainuun murteesta:

pahki = päin
tuima = vähäsuolainen
elä = älä
elekeä = älkää
elukka = eläin
henkihieverissä = uupuneena, väsyksissä
hokkea = toistaa, toistella
huitu = kirnupiimä
härskiintyö = eltaantua, pilaantua
höveli = antelias, höyli, kohtelias
iletä = rohjeta
kanttura = vanha lehmä
kahveli = haarukka
käömälä = ulkohuone, ulkovessa
kööki = keittiö
leipäläpi = suu
laue, laovve = saunan laude
lööperi = perätön puhe, valhe
muhinoijja = seurustella
nokikolari = nuohooja
passoa = sopii
piisata = riittää
pyssäötteä = pysäyttää
pääläri = maitokannu, pänikkä
höykäsen pöykäystä = yli ymmärryksen käyvä
pökkelö = lahopuu
rakkine = kone, koje
ruppeama = tauoton työaika
säppineola = hakaneula
tuhkatihejään = yhtenään, myötäänsä, usein
vanttuut= lapaset, rasat
völijätä = kuljettaa muassaan
äemänä = ymmällään

Niin että....Selevä pyy sano Mankinen varista!

torstai 12. marraskuuta 2009

St. Martin

Minun lyhtyni....

Laterne, Laterne,
Sonne, Mond und Sterne,
brenne aus mein Licht,
brenne aus mein Licht,
aber nur meine liebe Laterne nicht...

Eilen illansuussa lähdin lenkille puistoon muistamatta, että oli ns. Martinstag. Siellä lapset lauloivat itsevalmistetut lyhdyt käsissä ja Sankt Martin ratsasti hevosellaan kulkueen edellä. Oli oikein idyllisen näköistä, kun oli hämärää ja lyhdyt vain loistivat heijastuen jopa veteen ja toisella puolen lampea syttyi Martinsfeuer.
Tuli mieleen ne ajat, kun me H:n kanssa Kreuzbergissa menimme lyhtykulkueessa. Ei se ollut yhtään niin hienoa, kuin eilinen, sillä kulkue kulki autojen valoloisteessa, vanhempia taisi olla enemmän kuin lapsia ja kaikki juoksivat sinne tänne....Usein teimme oman kulkueen puistoon pienellä joukolla, joka oli paljon mukavampaa H:nkin mielestä.

tiistai 10. marraskuuta 2009

Berliinin muuri

Berliinin muuri kaksikymmentä vuotta sitten. Trabi hajoaa paljain käsin Pariser Platzilla. Brandenburger Tor on avoin kaikille. Hävinneet ovat nykyisin varoitukset sektoreista. Berliinin muuri länsipuolella hyvin kirjava. Ja "muuritikat" (Mauerspecht) työssään. Kaiken tämän historian mylleryksen keskellä mekin elimme ja elämme edelleen.








Alimmainen kuva on otettu viime keväänä. Siinä on vielä se kuuluisa suukkokuva.

Emme olleet eilen henkilökohtaisesti "muurilla" juhlimassa, vaan tyydyimme katsomaan tätä kaikkea televisiosta. Sääkään ei ollut ihanteellinen, mutta siitä huolimatta näytti siltä, että halukkaimmat ja ne jotka 20 vuotta sitten ylittivät muurin, olivat eilenkin paikalla.
Ja hyvä on, että muuri on kaatunut. Mutta onko se pois meidän päästämme? Joskus tuntuu siltä, että muuri on edelleen idän ja lännen välissä. Eiköhän se viene yhden sukupolven, ennen kuin itä ja länsi on yhtä.

maanantai 9. marraskuuta 2009

Syyskoristeita










Ja tässä Clarissan meemi.
  1. Siskoni punainen mekko mahtuu myös minulle.
  2. Tarvitsetko apua kirjoitustehtävässä, jonka maantiedon opettaja antoi?
  3. Hyvä on, tehdään niin kuin sinä ehdotit.
  4. Isäni äiti kertoi hakevansa meidät noin kello 17.45.
  5. Matkustinkin Helsinkiin linja-autolla, koska myöhästyin junasta.
  6. Oletko nähnyt missään isoveljeni matkapuhelinta.
  7. Ostitko sen hameen, jonka näimme viime viikolla Hennes&Mauritzista?
Ja tässä minun muoto näistä: (En tiedä, onko mitä murretta. Ei puhdasta Kainuuta, ei puhdasta Pohjanmaata, sekoitus sieltä täältä)

1. Minun siskon punanen mekko mahtuu mulleki.
2. Tarviitko apua kirjotustehtävässä, jonka maantieon ope anto?
3. Okei, tehhään niinku sanot.
4. Mummu sano hakevansa meiät noin varttia vaille kuus.
5. Tulinki Hesaan bussilla, koska myöhästyin junasta.
6. Ootko nähnyt jossain isoveljen kännykkää?
7. Ostitko sen hameen, minkä näimme viime viikolla Hooetämmässä?

En kyllä ole 100prosentisen varma sanonko näin. Ehkä sanon vähän eri tavalla, kuten kakkosen sanoisin, että tarviitko apua maantieon läksyssä? Kainuulainen panee vielä j:n tuohon väliin ja sanoo "maantiejon" ja "meijän" ja viimeisen lauseen voi ilmaista myös näin:
Ostitko hameen, mikä me nähtiin Hooetämmassä viimeksi?

Mielenkiintoista.

sunnuntai 8. marraskuuta 2009

perhe

Minulla on monta laatikollista kuvia, jotka odottavat järjestelemistä. Näitä selaillessani löysin tällaisia vanhoja kuvia suvustani, enkä malttanut olematta panna näitä kuvia blogisivulleni.
Tässä ylimmissä kuvassa äitini istuu isänsä polvella 3-vuotiaana. Kuva on siis otettu 1910-luvulla. Äitini isää en koskaan tuntenut, sillä hän kuoli ennen äitini naimisiin menoa. Mummu meni uusiin naimisiin ja tämä hänen toinen miehensä oli minulle Taipaleen pappa.


Tässä alemmassa kuvassa on mummoni vanhin sisar, meille ns. Amerikan täti. Hän muutti Ameriikkaan 18-vuotiaana ja eli siellä pitkän iän. Kuollessaan hän oli 103-vuotias. Hän oli minun kummitätini ja kirjoittelin hänen kanssaan vielä täältä Saksasta käsin. Kuva on otettu joskus 50-luvulla tai 60-luvun alussa. Tai ainakin tätini sen minulle silloin laittoi.

Tämä meidän suku äidin puolelta on tuota pitkäikäistä sukua. Äitini eli 90 vuotiaaksi, äitini isoäiti 92 vuotiaaksi ja äitini serkku, joka elää edelleen, täytti viime kesänä 101 vuotta.

perjantai 6. marraskuuta 2009

Koti

Tässä talossa, Takalossa, minä ja meidän perhe asuimme minun neljä ensimmäistä vuotta. Se on siis synnyinkotini, tai sitten ei. Kävin syntymässä Kajaanissa Osmonkadulla, jossa silloinen synnytyslaitos (mikä sana!) oli. Ja siellä kait minä ensimmäiset kaksi viikkoa vietin, kun Takalo oli karanteenissa kurkkumädän vuoksi. Mies seinän vierellä on setäni, joka myös asui Takalossa. Siellä asui myös toinen poikamiessetäni, Reeta-mamma, joka on isäni äiti ja vielä yksi setä perheineen. Heidän poika kuoli kurkkumätään päivää ennen kuin minä synnyin, mutta heille syntyi pian toinen lapsi. Me asuimme pienessä kamarissa, ikkunasta taitaa kurkistaa juuri äitini.
Koska talossa varmasti oli ahdasta, isä rakensi meille uuden kodin, jonne sitten muutimme joulun alla. Talo tuntui suurelta, tilaa oli vaikka millä mitalla. Siellä vietin sitten lapsuuteni ja nuoruuteni siihen saakka kunnes lähdin opiskelemaan. Kuvassa minä olen sisarteni kanssa. Nykyään tämä talo on meidän kesämökkimme, eikä se enää niin suuri ole, kuin se siihen aikaan oli.

tiistai 3. marraskuuta 2009

Ringo

Ringo, minun koirani 60-luvulla. Olen kirjoittanut albuumiini seuraavat sanat: Ringon ystävyys ei koskaan pettänyt, jonka rakkaus, mikä oli aitoa ja estotonta, kesti kuolemaan asti.
Hain sen kylämme perimmäisestä talosta ja kenkälaatikossa kannoin kotiin. Se meni kotona heti piirongin alle piiloon, josta se tutki uutta ympäristöään. Pian se kuitenkin kotiutui, jyrsi tuolin nurkat ja söi äitini töppösten tupsut. Ringo oppi myös monia temppuja, kuten hyppäämään jalan yli ja heittämään sokeripalan nenältään suuhun. Joululahjaksi annoimme hänelle kokonaisen lenkkimakkaran ja paketin hän sai avata vasta luvan saatuaan.
Äitini oli tuolloin koulun keittolanhoitaja ja kulki pyörällä työmatkat. Joka aamu Ringo juoksi äidin rinnalla koululle; matkaa oli viitisen kilometriä. Ja joka aamu Makkosen bussin kuljettaja otti hänet matkustajaksi ja toi kotiin ilman maksua. Tämä tapa säilyi sillä niin kauan kuin äitini toimi keittäjänä.
Sitten tuli ero kaikille. Minä lähdin opiskelemaan, äitini meni Tornioon eivätkä sisarenikaan enää olleet kotona. Ringolle ei ollut paikkaa. Ehkä se sen aavistikin, kun se karkasi eräänä päivänä. Ja sille tielle se sitten jäikin naapurin lopetettua sen elämän.

maanantai 2. marraskuuta 2009

Marraskuu









Myöhäissyksy mahtailee
Ajatukset harhailee
Ruska loistaa
Rapa roiskuu
Aamut ovat ankeat
Sumu peittää maan
Kutomisen aika
Unelmat päässä
Unettavassa säässä

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Halloween











Süss oder sauer?

Halloween on nyt takana. Edellisessa asunnossamme näitä pieniä ja isompiakin henkiolentoja kävi jatkuvasti ovella vaatimassa makeata tai hapanta. Olimme varanneet karkkia ja suklaata tarpeeksi. Muutettuamme tähän asuntoon, varasimme tietenkin suklaata ja muuta makeaa, mutta ei ainoatakaan kertaa soinut ovikellomme. R. eritoten oli pettynyt. Mietimme tänä vuonna, mitä tehdä. Varasimme kuitenkin irtokarkkeja eteiseen. Ja tänä vuonna oven takana oli erikoisen paljon pieni henkiolentoja..."Süß oder sauer?" Niin pienellä äänellä, että oli aivan hellyyttävää. No joukkoon mahtui kyllä pari isompaakin aavetta.
Eilinen päivä oli muutenkin tekemistä täynnä. Tein perjantai-iltana Bienenstichejä, mutta valitettavasti ei ne oikein onnistuneet, missä lie vika ollut. Siis eilen aamulla nopeasti leipomaan. Tein puolukkakahvikakun. Talonmies kävi siinä välillä vaihtamassa meidän lämminvesijakajan, edellinen vuoti. R. kävi ottamassa tuttavamme vesipumpun puutarhasta irti. Ja iltapäivällä tuli vieraita. Illansuussa alkoi sitten edellä mainitut henkiolennot soitella ovikelloa. Oli siinä juoksemista. En ehtinyt edes tietokoneelle, paitsi sen verran, että tuttavamme laittoi minulle Externen kiintolevyn. (Onkohan sen nimi suomeksi noin, saksassa se on Festplatte). Ei siinä ehtiynyt muuta. Nyt lähdemme katsomaan marraskuun luontoa, sillä ulkona paistaa aurinko.