Tässä talossa, Takalossa, minä ja meidän perhe asuimme minun neljä ensimmäistä vuotta. Se on siis synnyinkotini, tai sitten ei. Kävin syntymässä Kajaanissa Osmonkadulla, jossa silloinen synnytyslaitos (mikä sana!) oli. Ja siellä kait minä ensimmäiset kaksi viikkoa vietin, kun Takalo oli karanteenissa kurkkumädän vuoksi. Mies seinän vierellä on setäni, joka myös asui Takalossa. Siellä asui myös toinen poikamiessetäni, Reeta-mamma, joka on isäni äiti ja vielä yksi setä perheineen. Heidän poika kuoli kurkkumätään päivää ennen kuin minä synnyin, mutta heille syntyi pian toinen lapsi. Me asuimme pienessä kamarissa, ikkunasta taitaa kurkistaa juuri äitini.Koska talossa varmasti oli ahdasta, isä rak
ensi meille uuden kodin, jonne sitten muutimme joulun alla. Talo tuntui suurelta, tilaa oli vaikka millä mitalla. Siellä vietin sitten lapsuuteni ja nuoruuteni siihen saakka kunnes lähdin opiskelemaan. Kuvassa minä olen sisarteni kanssa. Nykyään tämä talo on meidän kesämökkimme, eikä se enää niin suuri ole, kuin se siihen aikaan oli.
Ajattele, että noin paljon väkeä mahtui Takaloon. Siis kaikki asuivat siellä samaan aikaan? No kyllä sopu sijaa antaa.
VastaaPoistaKauheaa tuo kurkkumätätapaus samassa talossa. Ei ollut äidilläsi mukavaa tulla sinne vauvan kanssa, kun karanteeni oli ohi.
Isäsi rakensi teille hienon talon.
Niin se on, että se mikä lapsuudessa tuntui niin suurelta, kutistuu kummasti myöhemmin.
Aivan, kaikki asuimme tuossa talossa. Setä perheineen keittiön puolella, meidän perhe pikkukamarissa ja Reeta-mamma kahden poikamiespojan kanssa pirtissä. Sopukaan ei aina varmasti ollut paras mahdollinen. Äitini ainakin oli helpottunut päästyään oman katon alle.
VastaaPoistaHei, minäkin olen käynyt syntymässä Kajaanin synnytyslaitoksella!
VastaaPoistaKyllä ennen sopu sijaa antoi.
Jaana; Ai että on muuallakin kajaanilaisia. Niin kyllä Kainuussa on asuttu ennenkin ahtaasti. Ajatellaanpa vaikka Ryysyrantaa.
VastaaPoista