Ristelyt

Nykyään rakennetaan yhä suurempia ja suurempia risteilyaluksia, jotka sitten kuljettavat massoittain ihmisiä merellä satamasta toiseen. Jotkut ehkä tuntevat oppivansa eri kulttuureita tällä tavalla. Oikeastaan tällaiset matkat ovat ruokapöydästä toiseen menemistä. Luin, että nykyajan risteilyyn kuuluu seitsemän ruokatarjoilua. Tosin laivat ovat niin suuria monikerroksisia, että voihan siellä vaikka vaellella välillä tai harrastaa jotain. Minä tykkään, että tuollainen matka on aika pitkästyttävä. Ehkä olen saanut tarpeeksi seilatessani Itämerellä edestakaisin, kun kesäisin matkustan Suomeen.
Eilen illalla katsoin televisiosta ohjelman "Pfifferlinge aus Helsinki". Katson aina ne ohjelmat, jotka koskettavat Suomea jotenkin. Tästä ohjelmasta kyllä odotin aivan muuta kuin mitä se antoi. Ohjelma kertoi Itämeren risteilystä - tämä osa Pietarista Helsinkiin. Oikeastaan siinä kerrottiin mitä laivalla tapahtui, eli mitä laivan päällikkö, kokki, siivooja ja muu henkilökunta teki laivalla ja vähän kerrottiin ihmisistäkin. Minä kiinnitin huomiota yhteen vanhempaan pariskuntaan Cuxhavenista. Helsinkiin saapuessa he halusivat katsoa välttämättä ns. Schweden Festungin, siis Suomenlinnan. Mutta he seisoivat väärällä puolen laivaa ja ihmettelivät kun näkivät vain kallioita. Helsingissä he halusivat käydä välttämättä Feisasuklaakahvilassa. (Kirjoitin nyt tuon, niin kuin he sen sanoivat). Mietin kovasti, mikä tämä paikka on. Sitten keksin, että se oli Fazerin kahvila. Valitettavasti kahvila oli kiinni, koska päivä oli sunnuntai. Sitten he halusivat välttämättä käydä NK-tavaratalossa. He kertoivat että se vastaa KaDeWe:tä. Siis sen täytyi olla Stockmann. Lukivatkohan he Stockmannin logon NK:ksi? Matkamuistoksi he ostivat kauppatorilta kaksi tattia.
Pfifferlinget - siis kanttarellit. Miksi tuo nimi? Siksi, että laivan kokki kävi ostamassa Helsingin kauppatorilta 10 kg kanttarelleja.
Ei, ei risteilyt ole minua varten. Minä haluan matkustella niin, että opin maasta jotain muutakin, kuin muistomerkkien ostoksillä käymistä.