Kaksi viikkoa sitten olimme vielä Itämerellä, matkalla kohti Saksaa. Nyt on syyspäiväntasaus takanamme ja päivä alkaa lyhetä, illat pimentyä ja pidentyä. Keinovalojen aika alkaa olla käsillä ja se vähän häiritsee elämääni. Minä tarvitsen valoa. R. taas pitää hämärämmästä, eikä ollenkaan kattovaloista. Se käy hänen silmiinsä, niin hän väittää. Voi siinä olla perääkin. Minä sitten tuhertelen sitä sun tätä illan hämärässä. Hämäränhetketkin ovat mitä parhaita, kun ei tee tarkkaa työtä. Voi keskustella asioista, kuunnella musiikkia ja sen sellaista. Mutta kun yritän kutoa tai silittää tai hommailla noissa kotitöiden parissa tai vaikka lukea, niin siihen kyllä tarvitsen valoa. Ei siinä sitten muu auta kuin vaihtaa huonetta tai tyytyä hämärään. - Niin nyt torstaina (aurinko ei vielä ole laskenut) R. askartelee toisessa huoneessa H:lle pyykkikorin alustaa. Minä alan kohta tehdä illallista..laitan paprikamunakasta ja salaattia. Eikö se ole aivan hyvä illallinen? Koko päivän olen muka laittanut noita papereitani paikoilleen, eikä tämä huusholli näytä sen paremmalta. Aina jään johonkin kiinni, niinkuin esim. nyt tähän blogailuun. En oikein jaksa innostua tuosta paperinlajittelusta. Pitäisi kesäiset paperit saada mappeihinsa ja muuta sellaista, mutta jotenkin tympäsee. Keksin aina jotain muuta. Olisikohan parasta ottaa itseään niskasta kiinni. Ulkoilmakin houkuttelee vielä, sillä siellä paistaa aurinko ja valkoiset pilvenhattarat liitelevät ikkunani ohitse. Jos olisin Suomessa, olisin varmastikin jotain pihalla puurtamassa, vaikkapa vain koivunlehtiä haravoimassa. En ole kai vieläkään päässyt pitkältä lomalta kotiutumaan.
torstai 24. syyskuuta 2009
Torstai-ilta
Kaksi viikkoa sitten olimme vielä Itämerellä, matkalla kohti Saksaa. Nyt on syyspäiväntasaus takanamme ja päivä alkaa lyhetä, illat pimentyä ja pidentyä. Keinovalojen aika alkaa olla käsillä ja se vähän häiritsee elämääni. Minä tarvitsen valoa. R. taas pitää hämärämmästä, eikä ollenkaan kattovaloista. Se käy hänen silmiinsä, niin hän väittää. Voi siinä olla perääkin. Minä sitten tuhertelen sitä sun tätä illan hämärässä. Hämäränhetketkin ovat mitä parhaita, kun ei tee tarkkaa työtä. Voi keskustella asioista, kuunnella musiikkia ja sen sellaista. Mutta kun yritän kutoa tai silittää tai hommailla noissa kotitöiden parissa tai vaikka lukea, niin siihen kyllä tarvitsen valoa. Ei siinä sitten muu auta kuin vaihtaa huonetta tai tyytyä hämärään. - Niin nyt torstaina (aurinko ei vielä ole laskenut) R. askartelee toisessa huoneessa H:lle pyykkikorin alustaa. Minä alan kohta tehdä illallista..laitan paprikamunakasta ja salaattia. Eikö se ole aivan hyvä illallinen? Koko päivän olen muka laittanut noita papereitani paikoilleen, eikä tämä huusholli näytä sen paremmalta. Aina jään johonkin kiinni, niinkuin esim. nyt tähän blogailuun. En oikein jaksa innostua tuosta paperinlajittelusta. Pitäisi kesäiset paperit saada mappeihinsa ja muuta sellaista, mutta jotenkin tympäsee. Keksin aina jotain muuta. Olisikohan parasta ottaa itseään niskasta kiinni. Ulkoilmakin houkuttelee vielä, sillä siellä paistaa aurinko ja valkoiset pilvenhattarat liitelevät ikkunani ohitse. Jos olisin Suomessa, olisin varmastikin jotain pihalla puurtamassa, vaikkapa vain koivunlehtiä haravoimassa. En ole kai vieläkään päässyt pitkältä lomalta kotiutumaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voi kuinka tuttua! Papereita on täällä meillä joka paikka täynnä ja sitten kun pitää löytää joku tietty niin mikä etsiminen ja hermoilu. R. on hiljalleen aloitellut omiensa järjestelyä, mutta se näyttää etenevän etanan vauhdilla. Itse en ole yhtään parempi. No, ehtiihän tässä.
VastaaPoistaNiin sitä vain luulee että ehtiihän tässä. Minäkin olen noita papereitani yrittänyt järjestellä jo pidemmän aikaa, mutta kun niitä aina vain tuntuu lisääntyvän.
VastaaPoista