Pääsiäinen

Silloin kun olin pieni, pääsiäisen vietto oli aivan erilaista kuin nykyisin. Meillä päin ei kulkenut virpojia, eikä etsitty pääsiäismunia. Pääsiäisen kuvaan kuuluivat pajunkissat, pääsiäismunat, pääsiäistiput ja mämmi. Mämmi oli äitini lempiruokaa ja hän valmisti usein sen itse. Minä söin mämmiä, vaikkei se minun herkkuihini kuulunutkaan. Usein pääsiäisen aikaan oli hankiainen ja ajelimmi pitkin hankia potkurilla tai hiihtelimme. Pääsiäisenä kulkivat myös trullit leikkelemässä talojen lehmiä vielä siihenkin aikaan, kun olin pieni. Koulussa opimme, että pääsiäinen on Kristuksen ristiinnaulitsemisen ja ylösnousun juhla. Meidän omaan pääsiäsenmenoon se ei paljon vaikuttanut.


Sitten kun tulin Saksaan ja perustin oman perheen, pääsiäisenviettoon tuli toisenlaiset kuviot, kuten esimerkiksi tämä pääsiäismunien etsiminen pääsiäispäivänä.Ylläolevassa kuvassa pikkutyttö etsii pääsiäismunia serkkujensa kanssa Oman ja Opan puutarhassa vuosia sitten. Liekö sitten pikkupupu, joka tarkastelee tuota menoa kolostaan, piilottanut suklaamunat, vai oliko Oma sen apuna, se jääköön salaisuudeksi. Joskus teimme pienen patikkaretken ja pääsiäismunia löytyi sitten puunkolosta tai -kannoista, milloin mistäkin sopivasta paikasta. Se oli jännää hommaa pikkutytölle. Kun hän oli myöhemmin vaihto-oppilaana Suomessa, oppi hän tuntemaan tuon virpomistavankin.

Nyt kaikki tuo kuuluu menneisyyteen, mutta pääsiäismunia toki syömme ja ehkä värjäilemmekin niitä ja ns. pääsiäispuu (oksat, jotka ovat koristetut pääsiäismunin ja pupuin) kuuluu meidän jokavuotiseen pääsiäiseen. Minulla on vielä pääsiäismunia, joita pikkutyttö on aikoinaan tehnyt. Joka vuosi menee kyllä jotain rikki, joten en tiedä, kuinka kauan vielä viimeiset kestänevät. Myös narsissit koristavat kotiamme. Ja tietenkin ne suomalaiset Mignonmunat ja muut pääsiäiskoristeet.

Nyt toivotan kaikille hyvää pääsiäisen aikaa.