sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Äitienpäivä

Tässä pieni äitienpäiväruno jonka H. kirjoitti mummulleen vuosia sitten:

Onnea toivotaan Äitienpäivänä
Ja sitä juhlitaan huonoina ja kauniina säinä.
Silloin kärrynpyöriä heitetään
ja yöhön asti juhlitaan.

Eilen olin kävelyllä puistossa, minulla oli kamera matkassa, mutta  olin päättänyt, etten ota enää kuvia mistään kukista, puista, linnuista....Mutta otin kuitenkin. Yllä olevat kuvat. Äitienpäivän aikoihin täällä on aina kukkinut kastanjapuut. Vanhassa asunnossamme oli kastanja heti ikkunamme vieressä. Puistossa kukkivat myös Rhodondron ja tulppaanit, sekä monet muut kukkaset ja puut. En vain voinut olla kuvaamatta.

Näin myös joutsenen  pesässään hautomassa. Missä lienee puoliso juuri vaeltanut. Kuva on kylläkin vanhempaa perua, mutta samassa asennossa näin joutsenen eilenkin.



Näin myös morsiusparin keväisessä puistossamme. Ilma oli kyllä kovin viileä, ajattelin että eikö morsianta palele, mutta ehkäpä rakkaus lämmitti niin, ettei kylmä tuntunut.

4 kommenttia:

  1. Mikä kukkien loiste! Kelpaa Berliinissä asua, kun läheisyydessä on tuollainen puisto.
    No H ei sitten jatkanut runoilijan ammatissa:)

    VastaaPoista
  2. Kastanjat on nyt kauneimmillaan. Kyllä siinä on runoilijalla ollut lahjoja, harmi, jos ei enää käytä.

    VastaaPoista
  3. Kukkien loiste on niin suurenmoinen nyt, joka kerta se ihastuttaa ja sitä voi katsella vaikka kuinka kauan. Runoilijatyttö teki aikoinaan paljonkin noita runoja. Hän taisi vähän kyllästyä noihin runojen kirjoittelemisiin, kun koulussa toiset halusivat aina, että hän tekisi jonkun runon. Luova toiminta on luovaa, eikä se toimi vaadittaessa. Tällä kertaa hänen kirjoitusintonsa on suunnattu toisenlaisiin kirjoitelmiin.

    VastaaPoista
  4. Kauniita kuvia ja joutsenkuva ihan hellyyttävä.

    VastaaPoista