Puutarha

Eilen söin viimeisen Männikön omenista. Se maistui pohjoisen Suomen tuotteelta, hiukan väkevä, mutta maukas kuitenkin.
Isä istutti neljä omenapuuta 50-luvulta ja nuorempi sisareni kasvatti siemenestä yhden puun. Kolme istuttamista puista kuoli varhaisessa vaiheessa. Sisareni istuttaman puun isä jalosti itse. Mieheni nähtyä nämä puut, hän oli sitä mieltä, että ne on leikattava ja toisen jäljillä olevista puista hän leikkasi syysmyöhään reippaasti. Luulimme sen kuolleen kokonaan, mutta nykyään se versoo juuristaan. Ja vain tämä sisareni puu kukoistaa ja tuottaa tällä hetkellä hedelmiä. Ne taitavat olla talviomenia, lajia kyllä en tiedä nimeltä. Osan laitan omenahilloksi ja osan syömme tuoreena, hiukan happamina, mutta ilman lisäaineita kasvaneita.