Minä ja kitara 60-luvulla. Sain kitaran joululahjaksi. Olisinpa todellakin oppinut soittamaan kunnolla. Kunhan vain rämpyttelin "Oi muistatkos Emmaa..." tai muuta sellaista, mutta siihen se jäi. Niin ovat jääneet muutkin soittopelit. Isä osti huuliharppuja jotka sitten joskus olivat hiekkaa täynnä...Tämäkin kitara meni rikki sisaren pojan käsissä. Ei tullut soittajaa meikekäisestä valitettavasti. Mutta musiikkia voi aina kuunnella, sen taidon osaamme kaikki.tiistai 31. maaliskuuta 2009
Musiikki
Minä ja kitara 60-luvulla. Sain kitaran joululahjaksi. Olisinpa todellakin oppinut soittamaan kunnolla. Kunhan vain rämpyttelin "Oi muistatkos Emmaa..." tai muuta sellaista, mutta siihen se jäi. Niin ovat jääneet muutkin soittopelit. Isä osti huuliharppuja jotka sitten joskus olivat hiekkaa täynnä...Tämäkin kitara meni rikki sisaren pojan käsissä. Ei tullut soittajaa meikekäisestä valitettavasti. Mutta musiikkia voi aina kuunnella, sen taidon osaamme kaikki.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Koulussa opin soittamaan nokkahuilulla. Onhan sekin jotain, vaikkakaan ei vedä vertoja kitaralle (tai saksofonille, jota olen myös ihaillut). En tosin osaa enää soittaa nokkahuiluakaan...
VastaaPoistaVähän vaaralliselta toi soittopaikka kyllä näyttää...
"Pojasta polvi paranee" tavataan sanoa ja meillähän se pitää paikkansa, kun tuo jälkikasvu on päässyt pitkälle pianon- poikkihuilun- ja saksofonin soitossa. Minä hallitsen pianon soiton vain niin, että löydän sieltä laulujen sävelet. Kitarankin annoin pois J:lle, kun en jaksanut opetella soittamaan. J. toi kerran Irlannista tinapillin , sikäläisen kansansoittimen tuliaiseksi ja sillä harjoittelin irlantilaisia helppoja sävelmiä. Pitääkin ottaa se taas esille.
VastaaPoistaMiten on H:n laita onko jatkanut pitemmälle kuin Muistatko Emma...
Mikä onni tosiaan, että et pudonnut tuolta katolta tai mikä lienee.
kato nyt tätäkin: Niin soittopaikka on meidän leikkimökin katto. Ei sen vaarallisempi paikka.
VastaaPoistaClarissa: H. soitti koulussa nokkahuilua. Kitaran ostin hänelle,mutta pahaan aikaan, kun oli lopputenttejä koulussa ja sitten oli maailmalle lähtö. Nyt hän odottaa kovasti, että saamme sovitettua kitaran autoon. Saa nyt nähdä, mahtuuko...Vai ottaisinko sen itse esiin ja alkaisin opetella todella kitaransoittoa?