Meillä oli vieraeta oekeen Kaenuusta. Soatiin toas puhhuo Kaenuun kieltä. Minun kielitaetoni oli kuitenkin vähä puutteellista, mutta vieraat osasivat. Käötiin kahtomassa tätä suurta kaopunkia. Oli siinä näkemistä eikä kaekkea keritty kahtoakaa. Ensi me käötii meijän puistossa kahtelemassa sorsien uiskentelua ja kevvään kukkaloestoa.
Sitte toesena päevänä lähettii ajamaan ympäri kaopunkia. Käötii Brandenpurkin portilla tietysti ja siellä nähtii näetä valakosiksi maalattuja solttuja karhun kanssa.
Käötii sitä muurinpätköäki kahtomassa, joka vielä teällä on. Me käveltiin tätä siltoa pitkin. Sen nimi on Oberbaumbrücke. Nähtii Kulta-Elsa ja Alex ja rikkinäene hammas, joka joskus on ollu kirkko ja käötii me oekeassa kirkossakkii. Siellä oli niitä kuninkaalliste arkkuja kellarissa. Ja sitte käötii Olympiastationilla ja semmosessa vanahassa vallilinnotuksessa ja sitte siellä oli semmone vesikelloki. Sitte me käötii toesessa kaupungissa, Potsdamissa ja siellä oli niijen kuninkaallisten "maja", jonka nimi oli "iliman huolia". Nähtii me siinä välissä pottukuninkaan patsaski ja sen haota oli siellä Potsdamissa. Sitte käötii kahtomassa tätä kaopunkia ylhäältä käsinki.
Siinä välissä juhlittiin vieraamme pyöreitä vuosia peikkoluolassa.
Iha oli mukava tehä vällii muutaki ku näetä tavanommaisia hommia.
Tännään vietiin vieraat lentokentälle ja eiköhä nuo liene jo siellä kotomaassa.
Toisella Berliinin keikallani olin miehen kanssa opastetulla retkellä, jolla kierrettiin katsomassa entisen muurin jälkiä. Oli mielenkiintoista.
VastaaPoistaTuli ihan ikävä Berliiniin, kun luin juttusi. Vieraat varmaan viihtyivät tuolla opastetulla matkallaan. Ehkäpä itsekin näitte jotakin uutta, sillä eihän sitä niin vain lähde nähtävyyksiä katsomaan, kun asuu itse paikan päällä.
VastaaPoistaKuulostaapa hauskalta tuo Kaenuun kieli:)
Muuten, tunnenko tuon päivänsankarin *kysyy utelias minä*.
P.S. Ehdin jo luulla noita "patsaita" oikeiksi:)
VastaaPoistaBerliinissä on paljon katsomista, totesivat vieraatkin ja viihtyivät
VastaaPoistahyvin. Ja olihan se meillekin väliin niin kuin olisi ollut matkoilla. Sitä paitse näimme taas kerran uutta. Olimme Zitadellassa ja siellä olikin museonäyttely noista entisistä ajoista. Tulipa nähtyä sekin. Ja tämän päivänsankarin tunnet sinäkin, pariskunta oli minun synttäreillä silloin aikanaan. Niitä vanhoja kouluaikaisia tuttaviani ja entisiä "heiloja" - sanooko jotakin? Oli mukava kuunnella sitä todellista kainuun murretta, jota itsekään en täysin hallitse.
Patsaat olivat todella aitoja ihmisiä!