Hyvää Naistenpäivää!

Clarissa: Haaste meni perille....Minä olen minä eikä kukaan muu.
Tunnenkohan itsekään itseäni?
Taidan olla vähän nörtti, kuten sinäkin. Pidän lukemisesta, kielistä, matkustelusta, luonnosta. Seurailen mielelläni kaikkea mikä liikkuu, olisi se sitten eläin tai ihminen tai vaikkapa vain kasvi, joka kukoistaa. Valokuvaan mielelläni luontoa. Kaunis viehättää.
Järjestystä olen aina rakastanut, mutta viime aikoina se näyttää vähän höltyneen. Inhoan, että ei aika riitä sen pitämiseen, kun on paljon muuta tekemistä. Vielä kymmenen vuotta sitten, tiesin, missä mikin kirjani on, mutta nyt täytyy kyllä vähän etsiskellä paikkaa.
Olen kiinnostunut kovin monesta asiasta, etten oikein itsekään osaa sanoa, mikä niistä on kiinnostavin. Se on vähän sillä lailla, että kulloinkin innostuu jostain asiasta, ja se tahtoo viedä koko kaiken ajan. Kuten nyt viime aikoina tämä nörttiys.
Kudon myös mielelläni ja teen muitakin käsitöitä, kun inspiraationi antaa myöten. Kun Ha oli pieni, tein hänelle kaikki karnevaaliasut itse, joka vuosi uusi. Ja olin vallan ylpeä saavutuksistani. Kun sain ensimmäisen ompelukoneeni, laitoin uudet vuoret takkiimme. Olivat kuin olisivat olleet kaupasta ostettuja. Innostuin asiasta.
Urheilusta sen verran, että mäkihypyt katson televisiosta. Käyn itse päivittäisen lenkin ja pyöräilen. Joskus sauvakävelen, mutta silloin se täytyy tapahtua muualla kuin kaupungissa. Kesäisin käyn marjaretkillä ja sieniretkillä (kuuluu kai luontoon).
Minä pidän laivareissuista, mutta myös lentämisestä. Pidän autolla ajamisesta, eikä kaasujalkani ole aivan kevyt. En kuitenkaan ylitä rajoituksia useinkaan, korkeintaan 10 prosenttia silloin tällöin.
En pidä tungoksista ja jos joskus joudun menemään paikkoihin, jossa on paljon ihmisiä, niin varmasti löydän itseni jostain reunalta, josta pääsee nopeasti pakoon, jos tilanne niin vaatii.
Epämiellyttävät ja -siistit asiat saavat minut voimaan huonosti.
Olen aina sanonut: ihminen tarvitsee paljon hyvää kirjallisuutta, hyvää musiikkia ja oman puutarhan.