perjantai 5. maaliskuuta 2010

Tapaaminen










Lähden tässä kohta meidän säännöllisiin tapaamisiin P:n luo. Tyttäreni ollessa pieni meillä oli ns. äiti-lapsi-ryhmä ja tapasimme säännöllisin välein jonkun luona. Lasten kasvaessa vähitellen heistä jokin jäi pois ryhmästä ja lopulta vain me äidit jäimme jäljelle. Mutta me seitsämän naista tapaamme edelleen. Joskus on mukana kahdeksaskin, hän muutti aikoinaan Länsi-Saksaan, mutta käy edelleen joskus Berliinissä ja silloin hänkin on mukana. Totta puhuen, emme me kaikki aina ole paikalla. Esimerkiksi tänään meitä taitaa olla vain kolme tai neljä, sillä yksi on Suomessa, toinen Irlannissa ja kolmannella on töitä, enkä yhdestä tiedä, onko hän Berliinissä vai Prahassa vai töissä. Mutta meillä on aina kivaa yhdessä. Nauru raikaa ja juttu luistaa!

4 kommenttia:

  1. Kuulostaa mukavalta. Siis, ovatko äidit suomalaisia? Toinen asia, sanotaanko siellä edelleen Länsi-Saksa ja Itä-Saksa, tai tarkoittaako tuo länsi vain ilmansuuntaa, kuten oletan.

    VastaaPoista
  2. Äidit ovat suomalaisia, isät saksalaisia, paitsi yksi on Iranista. Niin länsi tai itä, sehän on ilmansuunta, mutta kun me täällä entisen Itä-Saksan keskellä eletään, niin puheessa ilmenee edelleen Länsi-Saksa. Eli nykyäänhan puhutaan Alte und Neue Bundesländer, virallisesti.

    VastaaPoista
  3. Muakin rupesi naurattamaan tuo Länsi-Saksa, ihan kuin te olisitte rautaesiripun takana (niinkuin vähän kyllä olittekin). Täällä sanotaan Dunkel-Deutschlandiksi entistä Itä-Saksaa.

    VastaaPoista
  4. Allu: No kyllähän vähän oltiinkin rautaesiripun takana, kun ajattelee niitä automatkoja länteen; rajoilla oli aina otettava aikaa. Mutta se on nyt mennyttä aikaa. - Ja hauska sanonta tuo Dunkel-Deutschland. En ole ennen kuullutkaan moista.

    VastaaPoista