Tässä Hirvimäen koulussa minä aloitin koulutieni; tai ei, aloitin sen kylän varsinaisessa koulussa, mutta lapsipaljouden takia erotettiin alaluokat niin, että osa kylän lapsista kävi tätä Hirvimäen koulua. Opettajani Anni Vilkko kulki linja-autolla Kajaanista koulullemme. Hänellä oli koira nimeltä Vipelo. Tässä kuvassa oleva koira on kuitenkin talon koira Melu. Tämä kuva on otettu, kun kävin toista luokkaa. Opettaja oli vaihtunut, nyt Kaisa Räsänen. Kuvassa on myös terveyssisko. Meillä ilmeisesti on ollut kuvanottopäivänä terveystarkastus.
Ruoka valmistettiin naapuritalossa ja tuotiin pellon yli suurella astialla koululle. Voileivät ja maitopullo olivat omasta takaa, mutta lämmin ateria saatiin koululla.Tässä Hirvimäenkoulussa kävin kolme ensimmäistä kouluvuottani. Koulumatkan (2 km) kuljin jalan, hiihtäen tai potkurilla. Kolmannen luokan opettaja oli Maria Kallio. Hän oli mukava nuori opettaja, joka tuli Kajaanista linja-autolla koulullemme. Usein menimme häntä vastaan ja saattelimme koulun loputtua linja-autopysäkille.
Neljännen luokan kävinkin sitten varsinaisessa kyläkoulussa, jolloin opettajani oli Ilmari Pulkkinen. Hänen vaimonsa Irene opetti meille käsitöitä. Sinne oli matkaa 5 km, jonka kuljin pyörällä, hiihtäen tai potkurilla. Syksyisin jokaisen oppilaan velvollisuus oli poimia puolukoita koululle, joista talven mittaan lauantaisin keitettiin marjapuuroa.
Kun pääsin viidennelle luokalle, jaettiin oppilaat jälleen. Minä jouduin niin ns. supistettuun kouluun ja kävin sitä Harjun koululla, joka sijaitsi Hirvimäenkoulun lähellä. Silloin alaluokat kävivät syyskuussa ja toukokuussa viisi päivää koulua ja yläluokat kerran viikossa ja sitten talven aikaan oli päin vastoin. Opettajani oli jälleen Maria Kallio. En tiedä, oliko tuollainen jako varsin hyvä opiskelun alku. Joka tapauksessa tuosta koulusta lähdin sitten Kajaanin tyttölyseoon. Muistan hyvin silloisen kylänemännän sanat minulle: "Epäpätevän opettajan koulusta ei ole mahdollisuuksia lähteä eteenpäin opiskelemaan, ei kannata." Ei kovin kannustavaa lähtöä annettu.
Vai kävit sinäkin tyttölyseota. Ne olivatkin aikoinaan vaativia kouluja, ainakin omani oli. Sen huomasi sitten opiskeluaikana. Totesimme usein, että meidän koulusta tulleilla oli hyvät perustiedot. Ankarat vanhapiikaopettajat pitivät siitä huolen.
VastaaPoistaOli kiva lukea jatkoa edelliseen kertomukseen koulutiestäsi. Olosuhteet olivat kyllä aivan erilaiset kuin meillä suuressa koulussa. (Muuten, eivät kai nekin kuvat ole sinulta kadonneet. Minä kyllä näin ne.)
Kiva luokkakuva, voisin noita vanhoja kuvia katsella vaikka kuinka pitkään. Onpas sulla ollut pitkä matka kouluun.
VastaaPoistaClarissa: Juu, tyttölyseoa käytiin ja luokkamme oli kyllä suuri. Meitä oli 40 oppilasta luokassa ja neljä rinnakkaisluokkaa, ylempänä jopa viisi rinnakkaisluokkaa. (Katselin noita vanhoja sivujani. Osa kuvista on tallessa, osa pois. Tuo koulukuva on nyt kaksi kertaa. Tähän sivuunkin latasin yhden kuvan, jota se ei näytä. En tiedä missä vika. Jotenkin blockasin sen.)
VastaaPoistaAllu: Vanhat kuvat ovat aina mielenkiintoisia. Niin koulumatkani oli pitkä, tyttölyseen, eli Kajaaniin oli kuljettava bussilla, matkaa 25 km. Ensimmäiset kilometrit bussille ajettiin pyörällä.
Ihastuttavat kuvat!
VastaaPoistaPaljon kertyi kilometrejä sinunkin kouluteilläsi.
Minun koulumatkani oli hyvin lyhyt neljä ensimmäistä kouluvuottani, vain koulupihan poikki. Henkisesti se tuntui monesti pidemmältä.
Oppikoulun kävin kirkonkylässä, n. 12 km:n päässä linja-autolla. Rankkaa oli monesti!
Olipa kylänemännältä ikävä toteamus :(
On julkaistu kirja OPPIKOULUAIKAAN KAJAANIN TYTTÖLYSEOSSA 1951-1970 JA kAINUUN YHTEISLYSEOSSA. Kuvitettu 214 siv. Suomalainen Kirjakauppa Kjaani Saatavana vielä 2. painoksesta.
VastaaPoista