Muumin unelmia

Pieni polku se metsän halki vie....
Silloin kun meidän H. oli pieni ja Muumit olivat hyvin, hyvin tärkeitä, niin H:n papalle tuli ajatus rakentaa ihan ikioma muumintalo. Sitäpaitsi ikkuna meillä oli jo ja ovikin saatiin vanhasta pöydästä. Muut asiat ympäriltä puuttuivat. Mutta tuumasta toimeen. No mökistä ei tullut pyöreää, mutta värit kylläkin valittiin oikein. Ja pieni jokikin virtaa lähellä, jos sitä nyt joeksi voi kutsua. Väliin joessa on kovakin virta, jos on satanut paljon, mutta väliin vesi näyttää seisovan paikallaan. Muuten silloin kun minä itse olin pieni, minä jopa uin joessa, tosin käsipohjaa, mutta kuitenkin. Joessa oli silloin hienon hieno hiekkapohja. - Niin vuodet vierivät ja H. kasvoi ja kasvoi ja vähitellen mökkikin alkoi näyttää mökiltä. Pari vuotta sitten siellä kävivät kummityttöni lapset retkellä ja hauskaa heillä oli. Joka vuosi käymme mökillä, keitämme kahvit, ja nautimmi luonnon hiljaisuudesta. Usein käyn katselemassa ympäristöstä mustikoita tai puolukoita tai vaikkapa sieniä. Joskus löydän pari lakkaakin polun varrelta, mutta niitä ei todellakaan ole paljoa. Siellä tämä pieni sininen mökki odottaa meitä...