Puistossamme kasvaa rentukoita. Joka kerta kun näen ne, muistan sen, kuinka toisella luokalla ollessamme esitimme kevätjuhlassa erilaisia kukkasia. Minä olin rentukka. "...ojan varren rentukkaa, niin kuin pieni aurinko, sun kukkasesi heloittaa." Tämä säe on ainoa, mitä muistan, mutta joka kerta se tulee mieleeni. Puron lirinä ja rentukka, siinä on todella jotain, joka herkistää mieleni.Ja nyt on jo kesä, sillä pääskyset ovat saapuneet. Eilen puistossa kävellessämme pääskyset lentelivät ympärillämme liitäen aivan, aivan meidän läheltä. Se oli kuin olisivat tuoneet tervehdyksen jostain kaukaa. Sanoinkin R:lle, että ovatkohan ne niitä pääskysiä, jotka pesivät mökkimme harjassa Suomessa. Tuntui niin ihmeelliseltä, kun ne lensivät aivan metrin päässä. Joskus näytti ihan siltä, että ne tulevat päin, mutta sitten, "wups", suunta vaihtui. Mutta koska pääskyt lensivät niin alhaalla ja aivan veden pinnalla, tietää se sadetta vanhan sanonnan mukaan. Niinpä meillä sitten tänään sataa.
Vähät sateesta, kyllä ne niitä kotipääskysiä olivat. Tulivat katsomaan, oletteko jo lähtökuopissa.
VastaaPoistaJuu, lähtö alkaa painaa päälle. On ajateltava kaikki, mikä on hoidettava ennen lähtöä; posti, kotimies, lomarahat, kaikki mukaanotettavat asiat, tuliaiset jne jne. Ja varmaan jää jotain hoitamatta. Kaikki sama joka vuosi, kaikki kuitenkin kuin uusi asia. Liput ovat jo taskussa.
VastaaPoista