Kirjat

Kun minä olin pieni, ei ollut Muumeja. Ei minulla ollut paljon kirjojakaan. Ensimmäinen kirja, tai paremminkin kirjanen, jonka sain oli P. Mustapään runoealma Prinsessa Ruusunen. Se alkoi näin:
"Sadun saaressa , satujen maassa, eli ennen kuningas Simiran. Ja kuningatar Mirja sai pienen prinsessan."
Sitten jossain vaiheessa sain Tammen hopeisten kirjojen ensimmäisen kirjan Meidän Mirri. Se on käännös englantilaisesta Kathryn ja Byron Jacksonin kirjasta "Katie the Kitten". Kirja alkaa sanoin "Mirri on minun ikioma kissanpoikani. Se nukkuu isän vanhassa hatussa eteisen lattialla." Meidän naapurissa olevalla pojalla oli kaikki Tammen hopeiset kirjat, joista olin vähän kateellinen.
Jossain vaiheessa sain kirjan Kielotytöstä, josta pidin kovasti. Valitettavasti tämä kirja on kadonnut kokoelmista. Todennäköisesti se on lahjoitettu eteenpäin jollekin toiselle kirjaihmiselle.
Koulusta sain toisella luokalla esiintymisistä yhteisillä tunneilla Helmi Krohnin kertoman kirjan Karvakuono ja Luppakorva. Se on kuvitettu tarina kahden koiran ihmeellisistä seikkailuista.
Kolmannella luokalla sain toisena palkintona raittiuskirjoituskilpailusta kirjasen Satu Sinisistä Vuorista. Siinä on erilaisia kertomuksia koulunuorisolle.
Lisäksi me saimme lähes joka joulu lahjaksi Pekka Puupään. Siinäpä minun omat kirjat olivatkin. Mutta kun pääsin neljännelle luokalle ja isompaan kouluun, jossa oli koulukirjasto käytettävänä, niin minähän olin ahkera kirjastossa kävijä. Kävin lähes joka viikko pinon kirjoja, joita sitten luin - talvisin peiton alla sähkölampun valossa. Kesät olivat siitä ihania, että silloin voi huoletta lukea iltaisin sängyssä, kun valoa piisasi. Joskus illat venähtivät aamutunneille saakka, kun en malttanut lopettaa lukemista. Isäni toi kerran pinon kirjoja, joita oli poistettu kirjastosta. Minähän luin ne kaikki Orleansin neitsyestä, Aarresaareen ja Don Quijoteen ja mitä kaikkea lienee mukana ollutkaan. Joistakin puuttuivat kannet ja ehkäpä alkulehdetkin, mutta minua se ei estänyt.
Kaipa se on jotenkin minulla verissä vieläkin. Rakastan kirjoja, enkä halua luopua niistä. Nykyisin minulla on kirjoja hyllyt täynnä. Niitä on joka huoneessa. Ja kirjakaupat ja kirjastot ovat paikkoja, joissa on mukava käydä.Joskus minun täytyy ottaa itseäni niskasta kiinni, etten kävisi hakemassa uusia kirjoja kotiin. Olen kyllä viime aikoina ajatellut, että joitakin kirjoja voisi kyllä poistaa kirjoistani, mutta kun sitten rupean katselemaan, niin tulee sellainen tunne, että voinkohan sittenkään tätä heittää menemään....Hieno englantilainen kirjasto, jossa seinät ovat kattoon asti kirjoja täynnä, mikä sen ihanampaa!