Aamulla heräsin kello 7 siihen, kun sade ropisi ikkunaan. Voi ei....juuri kun on niin lämmintä...ajattelin ja käänsin kylkeäni. Ei huvittanut lainkaan nousta ylös. Tunnin siinä vielä herkuteltuani nousin kuitenkin ja kävin suihkussa. (Sadekin oli lakannut ja aurinko noussut). Sen jälkeen tietenkin espanjankielen pariin, mikä on joka-aamuinen hommani sillävälin kun R. laittaa aamiaista.Aamiaispöytämme on aina hyvin katettu, siitä R. pitää huolen. Söin yhden juustopaprikavoileivän ja yhden paahtoleivän, jonka päällä oli tekemääni pihlajanmarjahyytelöä ja join tuoremehua ja kahvia. Samalla tein päivää varten eväät.
Kello 10 tuli tuttavapariskunta hakemaan meitä Marzahnin puistoon. Oli kuin olisimme käyneet ulkomailla. Siellä oli kiinalainen, japanilainen, korealainen ja orientaalinen puutarha.
Siellä oli italialainen renesanssi puutarha ja Irrgarten ja kaikenlaista erikoista nähtävää.
Aikamme kierreltyämme saavuimme jopa satupuutarhaan, jossa oli vanhat tutut sadut kerrottu tauluun, jonka vierellä sitten veistos sadusta. Siis lapsille ja lapsenmielisillekin jotain. Saimme näin vaellella sadun maailamassakin.
Kaiken tämän jälkeen istahdimme vähäksi aikaa paikalla olevan kahvilan terassille. Miehet joivat ensimmäiset Weizenbierinsä ja me naiset nautimme kevään ensimmäisistä jäätelöistä. Olimme nähneet jotain uutta Berliinistäkin, joten päivä oli antoisa.
Kello kaksi iltapäivällä olimme jälleen kotona. Lämmitin edellisen päivän ruuan, jonka jälkeen R. pani päivälevolle ja minä tietysti innostuneena laitoin näitä ottamiani kuvia tietokoneelleni. Olin lopultakin saanut digikamerani korjaamosta, tai paremmin sanottuna takuuta vastaan uuden, kun entistä ei voinut korjata Siinäpä minun iltapäiväni venähtikin.
Illalla söimme voileipäaterian ja illan suussa istuimme vielä parvekkeella ihailemassa istuttamiani orvokkeja ja narisseja.
Myöhemmin oli tarkoitus katsoa yksi filmi dvd:ltä, mutta meidän dvd-laite konstaili, emmekä siis katsoneet mitään (paitsi uutiset televisiosta). Päivän päätteeksi luin Muckefuck-kirjaa ja ummistin silmäni noin yhdentoista aikoihin.
Jos antaisin tälle päivälle arvosanan, niin se olisi jopa yhdeksän arvoinen.
Voi miten mukava päivä. Berliinissä kyllä riittää nähtävyyksiä. Kävin katsomassa kuvia Marzahnin puistosta täällä http://www.tagesspiegel.de/medien/fotostrecken/cme1,124514.html?SORT=PRIO
VastaaPoistaMikä upea puisto!
Eikö totta! Mutta pääsitpä sinäkin katsomaan puistoa. Valitettavasti luonto ei ollut vielä täydellisesti avannut silmiään, eli lehdet puista puuttuivat ja Hellersdorfin korkeat elementtitalot häiritsivät vähän näkymää.
VastaaPoistaHei Sira! Vierailit blogillani, Utua. Kiitos kommentista! En taida olla sama Utukka. Tuo nimi jotenkin työntyi sisään blogoni nimen ohella. Olen aina ollut hulluna lakkoihin, (hilla, muurain). Kiva, että ne ovat tunnuskuvasi!
VastaaPoistaYritän vietellä suomalaista elämää Usassa, mites muuten. Hieno päivä sinulla puistoissa! Kiva tavata sinua blogistaniassa.
Utukka: Kiitos kommentista. Utukka nimi oli vain niin harvinainen, että ajattelin kyseessä olevan saman ihmisen, jonka kanssa asustin "kolhoosissa" Hesassa. Mutta eipä siinä mitään....Näin maailmalla ollessa on aina mukava saada uusiakin Utukoita tuttavapiiriin. Hyvää Pääsiäistä sinne Usaan!
VastaaPoistaPs. sinun blogisivusi ovat mielenkiintoisia.