Kotikatu

Pääsiäispyhät ovat takana, kuten myös tämä loisto tässä alkaa olla takanapäin. Juuri pääsiäisviikoksi puhkesivat mantelipuut kukkimaan kotikadullani. Maalta tulleena minulla on tarve luonnonläheisyyteen. Siksipä asunkin mielelläni siellä, missä näen muutakin kuin korkeita kivitaloja. Ensimmäisessä kodissani näin keväisin kastanjapuun kukkivan. Toisessa kodissani koivunoksat hipoivat ikkunaruutua toisella puolen ja toiselta puolen katselin peltoja ja surupajuja, vai onko se riippupaju suomeksi. Nyt tässä kodissani kukkivat nämä mantelipuut. Tosin tämä loisto ei kovin kauaa kestä. Kukkien ympärillä käy kova surina, kun mehiläiset ja/tai ampiaiset hakevat mettään. Keväällä joka ikinen päivä tuo uutta tullessaan. On niin ihmeellistä, ihanaa katsella, kuin luonto puhkeaa kukkaan.