maanantai 17. lokakuuta 2011

Onnen hetkiä

 Ilo on kuin pieni "aurinkoinen", joka monien harmaiden päivien jälkeen ilmestyy tervehtimään ohikulkijoita katukiveyksien välistä vielä lokakuussakin.
Taikka ilon voi tuoda tämän pienen hiirulaisen askeleet puistokiveyksen päällä - ilman pelkoa se siinä meitä tervehti.

Onnellisuus rakennetaan pienistä sirpaleista ja kootaan yhteen uskomalla sen olemassaoloon.
Lähettänyt klo
Tunnisteet: ,

6 kommenttia:

  1. Allu17. lokakuuta 2011 klo 12.32

    Tuon hiiren serkku oli tänään meidän S-Bahnin raiteiden vieressä.

    VastaaPoista
  2. Clarissa17. lokakuuta 2011 klo 13.48

    Kyllä vaan, pieni ilo + pieni ilo + pieni ilo = iso ilo = onnellisuus.
    Sitä ei tuo hiiri saa tulla pilaamaan. Lapsena olivat (metsä)hiiret minusta söpöjä,vaan eivätpä ole enää.

    VastaaPoista
  3. Sira17. lokakuuta 2011 klo 14.27

    Allu: Tuolla Friedrichstrassella vilisee ihan noita hiiriserkkuja. Tykkäävät varmaan S-Bahnin ympäristöstä.
    Carita: Tämä hiiri kyllä ei aikonut pilata tuota iloa. Siinä pyörivät niin mummot, vaarit kuin lapsenlapsetkin ympärillä, eikä hiiri ollut moksiskaan. Tosin en minäkään pidä hiiristä, jos ne alkavat niin röyhkeiksi, että tulevat sisälle huoneisiin. Niitten paikka on metsässä tai vakkapa sitten S-Bahnan raiteilla.

    VastaaPoista
  4. Tarina18. lokakuuta 2011 klo 10.43

    Onnellisuuden löytää pienistä asioista.
    Ilon pipanoita päivääsi!

    VastaaPoista
  5. Sira19. lokakuuta 2011 klo 10.31

    Kiitos tarina. Samaa toivon sinun päivääsi.

    VastaaPoista
  6. Clarissa21. lokakuuta 2011 klo 23.13

    Käypäs hakemassa minulta tunnustus blogiisi :-)

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)