Koko pitkän pituisen viikon maanantaita lukuunottamatta on satanut. Ei ole ollut oikein vetoa tuonne sateeseen, mutta olen yrittänyt pakottaa itseni tekemään edes pienen lenkin. Nytkin kävimme R:n kanssa lenkillä, juuri ja juuri sateen välissä. Ei puistossa ollut kovinkaan paljon liikettä, varikset siellä vain raakkuivat. Tuli mieleen seuraava koulussa opittu runo (en muista kuka runon on kirjoittanut):
Syksy
Kaksi vanhaa vanhaa varistanuokkuu hiljaa aidan seipäällä.
Ruskea on rinta kaislikon,
taivas harmaa, sataa,
syksy on.
Kurkikin jo lähti, veljelleen,
toinen virkkaa,
niinkuin itsekseen.
Sitten vanhukset taas vaikenee.
Järven pintaa sade soittelee.
Katos vaan, siellä sataa ja meillä on ollut kaksi aivan ihanaa syyspäivää, sininen taivas ja värikkäät puut. Huomenna on meidän patikkaporukan vaellus Eifelissa ja me olemme organisaattoreita ja säätiedotus lupaa onneksi huomiseksikin kivaa ilmaa, tosin aika viileää niinkuin tänäänkin.
VastaaPoistaTäällä on ollut koko päivän hieno aurinkoinen syyssää, nyt iltamyöhällä sataa lunta ja tuulee.
VastaaPoistaKouluajat tulivat elävästi mieleen tuosta runosta. Lauri Pohjanpään se taitaa olla.
Täytyy tästä.., toinen havahtuu,
lentoon verkkaisesti valmistuu.
Käyhän taaskin tarinoimassa.
Oli oikein hauska tavata.
Kiitos Clarissa. Pohjanpäätä runo olikin. Mukavaa viikonloppua sinne talviseen maisemaan!
VastaaPoista