lauantai 21. tammikuuta 2012

Muistovihkosta

Silloin kun minä olin vielä koululainen, me keräsimme muistoja ystäviltämme ja koulukavereilta sekä myös opettajilta. Vihkoon oli liimattu kiiltokuvia, joihin sitten muistot kirjoitettiin.
Eräältä koulukaverilta sain seuraavan muiston:

Sun ystäväsi armaasi
mä aina olla tahtoisin,
en koskaan olla tahtoisi
sulle uskoton ja petturi.
Se oisi suuri iloni,
jos oisit aina luonani;
jos kuolo sinut korjaisi,
niin murhe minut murtaisi.

Jos et ole ystävä, niin lue joka toinen rivi.

Niin ja sitten opettajani meni opetuksissaan niin pitkälle, että kirjoitti minulle muistoksi laulun sanat, jotka olivat olleet kotiläksynä, enkä ollut niitä opetellut. Sanat kyllä jäivät mieleen, mutta jäi muutakin tuosta nyt jo majalle menneestä opettajastani. Hän taiteili myös minulle seuraavan kuvan vihkooni:

Ja laulun sanat:
Iske, iske, ilta koittaa,
iske, päättyy elon tie.
Iske, iske, vanhuus voimas voittaa
moukari jo kohta liiana raskas lie.

6 kommenttia:

  1. Olipa sinä innokas opettaja ja runon kirjoittaja puolestaan tosi kekseliäs. "Iske iske iske seinään vuoren..." laulettiin meilläkin niin että seinät raikuivat. Huh huh, ovatpa ajat muuttuneet.
    Muistelin, että olen tehnyt joskus blogitaipaleen alussa postauksen omastakin muistikirjasta Ystävyyttä monissa runoissa vannottiin elämän loppuun asti:-)

    VastaaPoista
  2. Ihania vanhoja muistojahan nuo ovat. Ja jos ei kiiltokuvia ostettu, niitä vaihdeltiin toisten kanssa. Ne olivat vähän kuin tarrat H-E:n kouluaikana. Tosin noihin tarravihkoihin ei kirjoiteltu muistoja.

    VastaaPoista
  3. Opettajalle kiitettävä arvosana viitseliäisyydestä, kun kuvan taiteili.
    Minullakin on muistovihko jossakin pahvilaatikossa....

    VastaaPoista
  4. Minullakin on jossain muistovihko. Eka runo tuntuu tutulta.

    VastaaPoista
  5. Nurkkalintu: Taiteellinen miesopettaja. Mutta...
    Allu: :)

    VastaaPoista
  6. Voi kun opettajan tärkeään työhön hakeutuisivat ja tulisivat valituiksi vain ne sopivat ihmiset....
    Monenmoisia muistoja on mielen sopukoissani niin omilta kuin lastenkin kouluvuosilta.
    Ja tänä päivänäkin opeja seuratessani mieleni on monena.

    VastaaPoista