Kesän parhaimpia päiviä

Näin on vierähtänyt kesä jo elokuun puolelle ja yhä edelleen odotamme aurinkoisia päiviä Ok, onhan meillä niitä muutama jo ollutkin ja sopivasti aurinkopäivät osuivat yhteisiin juhlahetkiin, retkiin ja jopa mansikanpoimintaan.
Kesäkuun lopulla kävimme äitini sukujuurilla tutkimassa paikkoja, jossa äitini on lapsuutensa viettänyt ja samalla juhlistimme sisareni syntymäpäivää.

 

Retkemme alkoi Revonlahden entisestä pappilasta, josta ajoimme tilausbussilla Paavolan kirkolle. Tässä kirkossa äitini on aikoinaan päässyt ripilta.

Paavolan kirkko sisältä. Paikallista väkeä ei paljon ollut, mutta meidän ryhmämme täytti lukuisena kirkon ensimmäiset penkit. Kirkonmenojen jälkeen pastori kutsui meidät sakastiin kirkkokahville.

Tule sisälle Herran siunattu, mitäs seisot ulkona - sanonta, joka kutsui kansalaiset sisään.
Kirkonmenojen jälkeen kiersimme vanhan hautausmaan, johon sukumme jäseniä oli haudattu.

Sitten oli vuorosso ruokailu Paavolan seurakuntatalolla. Ruoka oli tosi hyvää, kiitos emännälle. Tarjolla oli paikallista ruokaa, niin kalaa kuin lihaakin; kaikille löytyi jotain.

 

Ruokailun jälkeen lähdimme tällä bussilla kiertoajelulle niihin paikkoihin joissa äitini oli asunut. Bussin takana on ns. pytinkitalo. Bussissa oli opastajana eräs kaukainen sukulaisemme, joka asuu näillä Pohjois-Pohjanmaan seuduilla ja tuntee ympäristön ja sen ihmiset hyvinl.

Tässä ns. Kaivotalo. Nimi tulee siitä, että talon pihalla on ollut kaivo. Nykyään talossa ei asu enää ketään ja pihanurmikin oli pitkän heinän peitossa.

Tässä on äitini viimeinen asuintalo ennen Kemi-Tornioseudulle muuttamista. Talo on edelleen asuttu ja tapasimme myös talon nykyisen asukkaan.

Tottahan kävimme myös Siikajoen vettä koettelemassa. Äitini puhui usein Siikajoesta ja retkillä siellä.

Matkamme jatkui Luohuan Pökkylän Punaiseen Tupaan, jossa kauniisti katettu kahvipöytä odotti meitä.

Kahvilan pitäjä oli syntymäpäiväsankarin toivomuksesta ensi kertaa leiponut ns. kampanisuja. Hyvän makuisia olivat, samoin kuin muutkin tarjoilut.

Päivämme päättyi täällä Revonlahden entisessä pappilassa, jossa saimme yöpalaa ja osa meistä jäi tänne yöksikin, osan lähtiessä yöjunalla kohti Helsinkiä.

Päätettyämme kesäkuun näissä merkeissä saimme kutsun surullisimpaan tapahtumaan.

Heinäkuu alkoi surun merkeissä, sillä serkkuni mies sai iäisyyskutsun, tosin jo pitkän sairauden jälkeen,

Sen jälkeen lähdimme viikon reissulle Tornioon. Kaksi ensimmäistä päivää poltimme Eilat-saarta, eli niitä pajukasoja, joita serkkuni apuvoimien kanssa oli kesän alussa tehnyt. Aika helppoa kulottaminen olikin, sillä tuli siirtyi aivan itsestään maata pitkin seuraavalle kasalle.

Kun me naiset poltimme "saarta" laittoi mieheni serkkuni saunarakennuksen piipulle hatun

 

Sitten juhlimme toisen serkkuni syntymäpäiviä Kemissä ja vierailimme monien sukulaisten luona Tornion seudulla. Ja koko tämän viikon aurinko suosi meitä.

Tarkastelimme serkkuni pojan hunajaviljelyä. Hyvin oli alkanut hunajan viljely ja myöhemmin kuulin, että ensimmäinen sato oli jo kerätty ja hyvää oli ollut.

Yhdellä serkuistani on kesämökki, jossa eletään ilman sähköä. Tällä hellalla hän keittää kahvit ja laittaa ruuan. Aamulla vain tuli uuniin ja pian kahvivesi porisee ja kahvin tuoksu täyttää pienen pirtin.

Uimassakin ennätettin käydä niin Perämeren pohjukassa kuin Liekajoessakin. Ja vaikka vesi oli melko vilpoista, saunasta käsin oli mukavaa käydä uimassa.

Ensimmäinen mansikkasato on myös jo poimittu ja mansikan makua on maisteltua moneen otteeseen kakkujen muodossa.

 

 Ja jos kesä onkin ollut sateinen ja marjasadot hyvin myöhässä, niin kukat kuitenkin kukkivat.
Niin että näissä merkeissä tänä kesänä.