Kaunis pääsiäispäivä houkutteli meitä jälleen kävelylle puistoon. Aurinko paistoi, mutta kylmä tuuli puhalteli vielä Niklas-myrskyn jälkeen.
Pieni kuva Niklas-myrskystä ja sen aiheuttamista tuhoista meidän asuinympäristön läheisyydessä.
Puiton kukat heloittivat matkamme varrella keltaisina, punaisina....
...sinisinä.
Mutta mitäs muuta me sitten näimmekään.
Tämä kettu tulla tupsahti ja haki kolostaan pienokaiset syömään päivällistään
Valitettavasti en päässyt lähemmäs kuvaamaan kun aita oli välissä.
Tämä oli varmaan sama kettu, joka viikko sitten käveli puistossa ja ikäänkuin asettui poseeraamaan minulle, kun kuvasin sitä. Vai oliskohan tämä alimmainen kuitenkin pikkuisten isä.
Ei tarvitse lähteä metsiin vaeltelemaan nähdäkseen villieläimiä.
Katos vaan, repolainen siellä suurkaupungissa. Me olimme kävelyllä kasvitieteellisessä ja siellä oli joitakin teitä suljettu myrskyvaurioiden takia.
VastaaPoistaEi tarvitse lähteä pois kaupungista luonnon ihmeitä nähdäkseen! Täälläkin voi vaihteeksi laulaa tuota otsikkosi laulua.
VastaaPoistaOn niitä citykettuja teilläkin.
VastaaPoistaMeillä kevät tyssäsi paikoilleen ja kukkaloistosta ei ole vielä tietoakaan.
Iloista Pääsiäistä!
Niin, luulin tuota repolaista yksinäiseksi kulkijaksi puistossamme, kunnes eilen kohtasimme sen pentuineen. Siis: täytyy niitä liikkua useampiakin repolaisia meidän kaupunkimiljöössämme.
VastaaPoista