Ei iloja monta ihmislapselle suotu:
Yks kevään riemu
ja toinen kesän
ja kolmansi korkean, selkeän syksyn riemu.
Kyntää, kylvää,
korjata kokoon,
levätä vihdoin rauhassa raatamisestaan.
Ei suruja monta ihmislapselle suotu:
Yks sydämen suru,
elon huoli toinen
ja kolmansi korkean, ankaran kuoleman suru.
Ystävä pettää,
elämä jättää,
taika on ainoa sankarin työ sekä tarmo.
Miks laulaisin siis minä, jolle on kantelo suotu,
riemuja muita
ja murheita muita?
Taida en lukea tähtiä taivahan kannen,
en kaloja meren,
en kukkia nurmen.
Laulan ma siis, mit' on ihmisen laulaa suotu.
Monta on laulua, monta myös laulujen miestä.
Yksi on laulu
ylitse muiden:
ihmisen, aattehen, hengen ankara laulu.
Kansat katoo,
ei katoa mahti,
jonka on laulanut mahtaja kansansa sielun.
Eino Leinon runokokoelmasta Kangastuksia (1902)
http://youtu.be/rtIvmfYn7uo
Hyvää Kalevanpäivää!
Eino Leino, aina yhtä upea
VastaaPoistaLiput olivat saloissa tänään ja ihmettelin syytä jonkin aikaa. Vähän sitten nolotti hoksaamattomuuteni, koska mun blogini vetonaula on ollut pari Kalevala-postaustani jo koko helmikuun ajan:-).
VastaaPoistaTuo(kin) Leinon runo on hieno ja nyt tiedän, mikä laulu soi päässäni koko huomisen päivän.
Aivan, Leinosta löytyy aina jotain.
VastaaPoistaHuomasin kyllä koko Kalevanpäivän vasta illansuussa, kun ei täällä näkynyt edes lippuja saloissa.
Loiri tulkitsee jumalaisesti Leinoa! Mi pehmeys, voima samaan aikaan.
VastaaPoistaRunollista viikonvaihdetta!