Äiti: Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.
H-E: Mutta minä en halua tulla vanhaksi.
Äiti: Kaikki me vanhenemme aikanaan. Se on elämän laki. Mummukin on ollut joskus lapsi.
H-E: Mutta sitten minä en voi mennä lastentarhaan.
Äiti: Sitten sinä voit käydä vanhusten kerhossa niin kuin mummukin. Siellä askarrellaan, matkustellaan, käydään teatterissa jne.
H-E: Mutta sitten minä en ole enää H-E, vaan mummu.....äää...ääää....äääää!
Isot kyyneleet vuotavat silmistä, kun ajatellaan kuinka tullaan vanhaksi.
Voi surku sitä pientä tyttöä. No nythän H-E on huomannut, että ei sitä mummuksi heti tulla. Paljon mahtuu siihen väliin.
VastaaPoistaNiinpä, paljon mahtuu siihen väliin. Pieni tyttö ei vain voinut aavistaa, mitä kaikkea sitä ehtii kokea ja näkeä, ennenkuin on mummu. Ja vielähän on pitkälle elämää edessä...
VastaaPoistaH-E on nyt varmaan huomannut, että eihän sitä tarvitse vanhaksi tulla sanan siinä merkityksessä. Lapsenmielen voi aina säilyttää, oli sitten 20, 50, 70 tai 100 vuotta vanha :-)
VastaaPoistaJ
Aivan oikein, lapsenmielinen voi olla koko elämänsä ajan. Kyllä H-E sen varmaan nykyisin niin tajuaakin, sillä olihan mummukin lapsenmielinen ihminen ja eli aika vanhaksi, vaikkei 100 vuotta ehtinytkään saavuttaa,vaikka päämäärä olikin.
VastaaPoistaOllaan vain lapsenmielisiä edelleen!