Kaksi vanhaa varista
nuokkuu hiljaa pellon aidalla
Ruskea on rinta kaislikon
Taivas harmaa. Sataa. Syksy on.
"Kurkikin jo lähti", veljelleen
toinen virkkaa niin kuin itsekseen.
Pitkä hiljaisuus. Jo toinenkin
"niin maar´ lähti", sanoo takaisin.
Sitten vanhukset taas vaikenee.
Järven pintaan sade soittelee.
Sukii siiven selkää toisen pää.
Toinen joskus silmää siristää.
Höyhenihin niskat kyyristyy.
Sataa. Hiljaista on. Hämärtyy.
Yli pellon mustan kynnyksen
tuntuu riihen tuoksu etäinen.
Kaksi märkää, vanhaa varista
nuokkuu aatoksissaan aidalla.
"Täytyy tästä...", toinen havahtuu,
lentoon verkkaisesti valmistuu.
"Käyhän taaskin tarinoimassa,
oli oikein hauska tavata."
(L. Pohjanpää)
Mikä hieno, rauhallinen syystunnelma kaikessa harmaudessaankin!
VastaaPoistaKun tuon luin, luin sen mielessäni Yrjö Jyrinkosken "äänellä". Tuli kyllä nostalginen olo. Jyrinkoski kävi varmaan teidänkin koulussanne aikoinaan runoja lausumassa ja herättämässä vaikuttavalla esiintymisellään monelle innostuksen runojen maailmaan. Kaksi vanhaa, vanhaa varista kuului aina hänen ohjelmistoonsa.
Niin, Jyrinkoski...todella vaikuttava. Tämän runon osaan ulkoa ja se muistuu mieleeni joka syksy, etenkin kun puistoomme ilmestyvät varikset. Niitä tulee syksyisin aika lailla tänne talvehtimaan.
VastaaPoistaTänä aamuna lensi muuten kurkiaura etelään päin. Havaitsin sen aamukahvia juodessamme. Ja pari päivää sitten kuulin ensimmäisen kerran tämän vanhan runon laulettuna. En kyllä tiedä kuka laulaja oli, valitettavasti. Mutta hienolta se kuulosti.
VastaaPoistaTäältä löytyy ainakin Maija Hapuojan esitys KLIK Toivottavasti saat linkin auki.
PoistaKiitos! Hyvä tietää, Maija Hapuojan esityksen kuulin radiostakin.
PoistaMuistanhan mäkin se Jyrinkosken koulusta, taisi käydä joka koulussa.
VastaaPoistaJuu, Jyrinkoski oli suosittu kouluissa aikoinaan! Ja hyvä esittäjä olikin!
VastaaPoista