Mihin aika karkaa?

Elämä jatkuu tänäkin vuonna ja aika kuluu. En oikein tiedä kuinka se niin nopeasti kuluu ja mitä kaikkia tässä on ehtinyt tehdä. Tuntuu siltä, ettei mitään ja kuitenkin ollaan jo loppupuolella tammikuuta.

No ainakin minun espanjankielen oppiminen jatkuu. Ei se aina niin helppoa ole, kuin esimerkiksi suomenkieli. Tässä yksi esimerkki suomenkielestä espanjaan verrattuna. On päiviä, jolloin kaikki kangertaa ja sitten taas päinvastaisia.

Uimassa olen käynyt ja kuntosalilla kohentaakseni kuntoani, niin että ei tässä aivan kangistuisi.

Lukenut olen - meneillään loppusivut Omar Pamukin kirjasta Schnee. Tämä kirja on vienyt aivan liian paljon aikaani, ei ole oikein innostanut. Mutta minähän luen jokaisen kirjan, minkä olen aloittanut, loppuun asti. Hmm....jokaisen? Tämä ei pidä paikkaansa. Aloitin kerran nuoruudessani Raamatun lukemisen kannesta kanteen. Sitä en ole saanut läpi luetuksi.

Kutomiseenkin olen käyttänyt aikaani. Sukkia on kudottu, annettu ja myyty eteenpäin.

Tällaisetkin käsineet sain aikaseksi, jotka annoin yhdelle kaverille - lähtivät Suomeen.
Nyt olen aloittelemassa villatakin kutomista tytölle. Saa nähdä, kuinka paljon aikaa se vienee.

Tyär kävi kaverinsa kanssa kylässä tammikuussa. Oli kivaa vaihtelua elämämme menoon. Käytiin mm. puistossa kävelemässä, jossa otin kuvan nuorison istuessa Libellenkivellä.

Käytiin myös Tempelhofin lentokenttäkierroksella, ohjaus englanninkielisenä. Oli mielenkiintoista kuulla lentokentän historiaa ja tulevaisuuden suunnitelmia.

Sää on ollut kurjaakin kurjempi. Lähes aina sataa vettä, kuten tälläkin hetkellä. Valkoisesta talvesta voimme vain uneksia. Olihan meillä joulukuussa lunta peräti kaksi päivää, mutta sade vei sen hyvin pian mennessään. Tänään näyttää siltä, että sateen joukossa on muutama valkoinen hiutale, ei sen enempää.

Rattoisaa tammikuuta kaikille.