Alle meine Entchen

 Kulkiessani puistossa seurailen vuodenaikojen kulkua ja näin keväällä pistää silmään erityisen nopea eteneminen luonnossa. Myös eläimet ja linnut ovat pesänrakennustouhussa ja etsivät puolisoaan. Sorsilla tämä liitto kestää heidän elinikänsä. Touhujensa välissä on myös ruokailtava ja ellei ihmiset ole heittämässä leivänmuruja, etsivät he ruokansa lammen pohjasta.
Tätä katsellessani tuli mieleen vanha lastenlaulu "Alle meine Entchen..."


.

Ragmusiikkia

 Meidän puistossamme järjestetään aina silloin tällöin musiikkitapahtumia. Eilen soitti Hessels Ragtime Band Rag-, Blues-, Boogie- ja muuta dixiemusiikkia.

 Yleisöä oli paljon, mutta kuten kuvasta näkyy, enemmistönä oli "harmaapäät". Tosin mukana oli myös vähän nuorempia ja ihan nuoriakin ihmisiä.

Lasten suusta

Mitä teemme, miltä näytämme, mikä meille on sallittua ja mitä kaikkea voimme tehdä, kun vanhenemme?

Yli 100-vuotiaaksi elänyt Arvo Ylppö on sanonut mm. "Helppohan minun on puhua, kaikki menee tylsyyden tiliin tässä iässä ja kaikki annetaan anteeksi. Silloin on mukava elää."
Cicero on kirjoittanut mm. "Vanhuutta vastaan on taisteltava kuin tautia vastaan, harjoitettava ruumistaan kohtuullisesti ja nautittva ruokaa ja juomaa vain sen verran, että voimat virkoavat, eivätkä hervahda."

Mitä sitten lapset ajattelevat vanhuudesta? Riitta Tulusto ja Heidi Kukkumäki ovat koonneet kirjaksi lasten ja nuorten ajatuksia ikääntymisestä. Siitä esimerkkejä:

Eläkeläisisllä ei ole koskaan lomaa, muttei myöskään koskaan töitä.
Vanhaksi tultuaan olisi oltava rauhallisempi, koska vanha keho ei enää kestäisi yhtä paljon.
Vanhoilla ihmisillä on harmaat hiukset, ryppyjä ja lukulasit.
Vaikka tulee ryppyjä, pitäisi olla iloinen.
Vanhetessa voi viisastua.
Ja sitten hieno ajatus 4-vuotiaalta: "Yks hyvä asia kyllä vanhenemisessa ja kuolemisessa on.Se kuoleminen kehittää uusia ihmisiä. Jos ei kuolis, niin silloin ois vaikka miljardi ihmistä ja sit koko maapallolla olis tosi kovaa tungosta."

Niin, vaikka tulee harmaita hiuksia ja ryppyjä, niin koitetaanpa olla iloisia, taistellaan tuota vanhuutta vastaan hoitamalla itseämme ja suhtautumalla positiivisesti asioihin. Syödään ja juodaan vain sen verran, että voimat virkoavat.

Kesäjuhlat

Eilen meillä oli meidän jokavuotinen kesäjuhlamme Polßenissa. Polßen on pieni kylä entisen itäisen Saksan puolella. Siellä R:n perheellä on ns. kesämökki. Meidän entinen äitilapsiryhmämme tapaa siellä kerran vuodessa, jolloin myös isät ovat mukana. Tosin lapset ovat jo isoja ja hyvin harvoin siellä niitä näkee. Jokainen tuo jotain kahvileivonnaista ja salaattia mukanaan. Talo tarjoaa grillattavat ja juomat. Tänä vuonna kahvilla oli raparperikeikauskakkua, luumuleivonnaista ja puolukkakahvikakkua. Grillattavaa oli niin paljon, että talonväki syö sitä vielä monena päivänä. Oli kanaa, makkaraa ja sian- sekä naudanlihaa. Oli perunasalaattia, papusalaattia, kreikkalaista salaattia, avokadokreemiä, yrttivoita ja pideleipää. Jälkiruuaksi oli hedelmälautanen.











Kahvittelun jälkeen oli hyvä tehdä kävelylenkki, niin että saimme ruokahalua kaikille noille herkuille. Pelasimme myös mölkkyä ja heitimme tikkaa. Juttelimme ja nauroimme. Kaiken lisäksi sääkin suosi meitä. Oikeastaan tämän kesäjuhlan aika alunperin oli juhannuksen maissa, mutta koska useimmat ovat silloin lomilla, siirrettiin se vähän aikaisemmaksi eli helluntaiksi. Ja tänä vuonna se pidettiin jo nyt huhtikuussa, koska joidenkin piti lähteä lomille jo toukokuun alkupuolella. Vähän jännitti tuo säätila, mutta meillä kävi onni. Sää oli mitä mainioin, lämpötilakin nousi +17 asteeseen.












Aika kului lentäen ja aurinko laski jo mailleen, kun ajelimme tyytyväisin mielin kotiin päin.

Sää

Minulla on se tunne, että tämä kevät on hyvin epävakaista noiden säiden suhteen. Eilen aamulla paistoi aurinko ylösnoustessa, mutta sitten kun lähdin ulos, kohta alkoi sataa tihuuttaa. Sadetta jatkuikin sitten pitkälle iltapäivään. Tänä aamuna noustessamme satoi kaatamalla. Ja sadetta tulee edelleen. Olisi mukava, jos pääsis vähän ulkoilemaan kauniilla säällä, mutta....
Mitä sitten tein koko aamupäivän? Olen polttanut suomalaisia tangoja eräälle espanjankurssilaiselle, joka itse soittelee haitaria. Siinäpä se aamupäivä sitten vierähtikin.

Tuoli

Kun olemme puistossa pidemmän ajan kävelemässä, on välillä vähän pakko istahtaa johonkin. Olen jo aikaisemmin kuvannut "Libellen"tuolin ja kahden istuttavan tuolin. Nyt löysimme tämän hienouksen. Eihän tämä tuoli ole, paremmin penkki tai lavitsa tai miksi sitä nyt kutsuisi. Joka tapauksessa siinä voi istua tai vaikkapa maata ja antaa ajatusten lentää samalla kun katselee näitä taideteoksia.

Agricola, murteet

Tänään vietämme Mikael Agricolan päivää. Agricola kirjoitti aikoinaan suomenkielelle Uuden Testamentin kuin myös ABC-kirjan ja loi täten suomenkielen kehityksen alkujuuret. Seuraavassa näyte hänen tekstistään:
"Tesse nyt sinulle ombi, racas Christillinen Lukija ja Hyue Somalainen, Hemelaine, Carialainen eli cuca Herran Jesusen Ysteue sine olla mahdat sen Wden Testamentin Kiriat Somenkielille wlostulkitudh."
Agricolan suomenkieli perustui perustui Suomen lounaismurteisiin.

Melkein jokaisessa Suomen pitäjässä on kuitenkin suomenkielellä omat erikoisuutensa.
Tässä näytteitä Kaenuun kielestä:

Mitä sinä siinä liehkaset? Saattaa kainuulainen kysyä toiselta, muttei suinkaan odota vastausta. Lause tarkoittaa samaa kuin tokaisu: Elä liehkase siinä ees toas! Tässä puhuja on hermostunut toisen rauhattomuuteen, siihen, ettei tämä asetu paikoilleen vaan hönttäsöö edes takaisin.
Lähes samaa tarkoittaa sana hänkkäröi(j)ä, eli siis enemmän tai vähemmän hermostuttavaa touhuamista, haettona pyörimistä, hässäämistä. Sanasta on myös pitempi muoto hänkkärehtteä. Kuhan hänkkäröepi. Mitä se siinä oekkein hänkkärehttää! Mee muualle hänkkärehtämästä. Sanan sävystä huomaa, ettei hänkkärehtäjä saa paljon aikaan. Enemmän syntyy jopa käpsehtijällä, mikä liitetään yleensä vanhuksiin tai toipilaisiin. Siinähän tuo kotona käpsehtii. Tällä tarkoitetaan, että ko. henkilö on jalkeilla, mutta työhelee hissukseen; että ei tie oekkein hikipiässä.