Kesäkö jo?

Tänä päivänä aurinko herätteli jo seitsemän aikaan. Lämpömittarin lukemat kipusivat ja kipusivat korkeammalle. Tänään oli oikein kesälämpätila, +22 astetta. Jos puissa olisi jo lehdet, olisi todellakin luullut, että kesä on käsillä.

Narisissit kukkivat...

...samoin kuin pajunkissatkin.

Vaatteita vähennettiin....

Todelliset kissanpäivät!

Kevään iloa!

Mikä se on tämä kevään taika?
Onko se ehkä auringon aika?
Se herättää luonnon; linnut ja kukat,
nurkkaan lentävät lämpimät sukat.
Se kutsuu ulos niin pienet kuin isot
ja kaikilla kasvoilla paistavat ilot.

Hymyä huuliin ja aurkonkoisia kevätpäiviä lukijoille!

Kevättä ilmassa

Eilen ole kaunis keväinen aurinkoinen päivä. Me ajoimme kirpputorille katselemaan, josko sieltä jotain löytyisi. Ei löytynyt mitään. Mutta menomatkalla näin ensimmäiset krookukset.  Kevättä ilmassa.

Ei sille voi mitään, mutta kuvattava se on, tämä jokakeväinen ilonpilkahdus.

Miten sitten tämä päivä on vierähtänyt. Tunnin lenkki puistossa ja valokuvausprojektini pariin. Matkakuvat ovat nyt albumissa. Nyt olen lomakuvien parissa. Menossa vuosi 2004.

Tämä kuva on otettu laivalta. Olemme saapumassa Hankoon. Raskaat pilvet peittävät taivaan, mutta taivaanrannalla ilta-aurinko valaisee rannan kullankeltaiseksi.

Kevättä rinnassa

Mikä se on tämä kevään taika?
Onko se ehkä auringon aika,
lintujen laulu vai kukkien taika,
mikä saa ihmisen laulamaan
ja kaikesta tästä nauramaan?

Vappuna oli vielä hyvä, vaikkakin jo viileähkö päivä, jolloin näimme  erimaitten tanssiesityksiä puistossamme.

Nyt on aika kolkkoa, sadekuuroja, eikä lämpötilakaan ole mikään kehuttava. Mutta viikonlopuksi kevätaurinko voittaa taas ja tulossa on todella lämmintä.

Kevätaamu

Voiko ihanammin aamu enää alkaa....?
Kaunis keväinen aamu, linnut liversivät, aurinko paistoi, kukat tuoksuivat ja minä aamulenkillä. Aamulenkille lähdin ajoissa, sillä kuulin radiosta, että koivunsiitepöly olisi voimakasta tänään. Ja koska siitepöly on iltapäivällä pahinta, läksin heti aamiaisen jälkeen ulos. Ja se kyllä kannatti. Oli niin ihanaa, ettei sitä voi sanoin kuvata.

Valkovuokot reunistivat tien viertä. Ja vaikka koivikon halki tie veikin, ei siitepöly haitannut. Linnut liversivät kilpaa koivikossa. Ei muuta musiikkia kaivannut.

Tuomenkukat tuoksuivat.....

Rentukat olivat puhjenneet kukkaan niin tässä kaivon luona kuin purojenkin varrella.

Kukkia, kukkia kaikkialla, koko luonto kukkia täynnä; keltaisia, valkoisia, sinisiä, punaisia.....Voi että minä rakastankin tätä vuodenaikaa.

Voikukka

Voikukka ruohikolle oman kodin laittaa
tienpä viertä kuljeskella sitä myöskin maittaa.
Tuttu on se mulle, tuttava myös sulle.
Eipä sille ikänänsä surun syytä tulle.

Voikukka ystävällä oli soma keino:
seppelehet Anni sai ja rengasvitjat Eino.
Tässä helyt mulla, tuossa korut sulla!
Nytpä kelpaa mainiosti leikkijuhlaan tulla!

Aikainen herätys

Tänä aamuna klo 05.40 heräsin ja kuuntelin, oliko R. jättänyt yöksi radion auki. Jotain ihmeen ääntä kuului. Kuuntelin pitkään ja käänsin kylkeäkin. Ääni vain jatkui ja jatkui. Tuliko ääni meidän olohuoneesta vai rappukäytävästä. Vähitellen siitä valpastuin ja heräsin kunnolla. Ääni tulikin ulkoa. Mustarastas siellä vihelteli, tosin vähän kauempana, mutta ihan selvästi se oli mustarastas. Siis kevät on todella tullut. Päivät alkavat olla pitempiä kuin yöt. Hyvää kevättä kaikille lukijoille!

Päivänsäde on voiton puolella

Päivänsäde on voiton puolella, se on herättänyt krookukset kukkimaan.....

...ja pajunkissat aukeamaan.

Joka vuosi on ihan pakko kuvata heräävää luontoa.

Kevät tuo kylläkin valitettavasti mukanaan myös siitepölyt, mikä allergiselle ihmiselle ei niin valoisa asia ole. Tänään oli tyypillinen siitepölytuuli, joka sai silmäni kutiamaan. Ajoin pyörällä lähes 14 kilometriä ja saapuessani kotiin silmäni kutisivat tunnin ajan. Nyt alkaa taas rauhoittua. Pähkinäpuutkohan tuon aiheuttivat?

Kevään kunniaksi sain leipomisinnon ja leivoin oikeata rusinapullaa. Siitä onkin pitkä aika kun viimeksi olen leiponut pullaa...siis näitä "leetoja". Pikkupulliahan tulee aina silloin tällöin pyöräytettyä, mutta että leetoja.

Kevät saapuu

Puiden varjot leikittelevät nurmikolla.

Meillä on ollut jo kolme niin ihanan ihanaa kevätpäivää, että se on houkutellut meidät ulos - vihdoinkin noitten todella sateisten päivien jälkeen.

Puut heräävät eloon. Ensimmäiset kevään merkit.

Jäät ovat lähteneet ja sorsat palanneet

Puistossa oli muitakin kävelijöitä.

Tämä kettu juoksi tien yli, eikä sillä näyttänyt ihmispelkoa olevan.

Tulpen-Austellung in Berlin

Parhaillaan kukkivat tulppaanit puistossamme. Valitettavasti sää on sateinen ja viileähkö, mutta iloa silmille riittää.

Äitienpäivä

Tässä pieni äitienpäiväruno jonka H. kirjoitti mummulleen vuosia sitten:

Onnea toivotaan Äitienpäivänä
Ja sitä juhlitaan huonoina ja kauniina säinä.
Silloin kärrynpyöriä heitetään
ja yöhön asti juhlitaan.

Eilen olin kävelyllä puistossa, minulla oli kamera matkassa, mutta  olin päättänyt, etten ota enää kuvia mistään kukista, puista, linnuista....Mutta otin kuitenkin. Yllä olevat kuvat. Äitienpäivän aikoihin täällä on aina kukkinut kastanjapuut. Vanhassa asunnossamme oli kastanja heti ikkunamme vieressä. Puistossa kukkivat myös Rhodondron ja tulppaanit, sekä monet muut kukkaset ja puut. En vain voinut olla kuvaamatta.

Näin myös joutsenen  pesässään hautomassa. Missä lienee puoliso juuri vaeltanut. Kuva on kylläkin vanhempaa perua, mutta samassa asennossa näin joutsenen eilenkin.

Näin myös morsiusparin keväisessä puistossamme. Ilma oli kyllä kovin viileä, ajattelin että eikö morsianta palele, mutta ehkäpä rakkaus lämmitti niin, ettei kylmä tuntunut.

Alle meine Entchen

 Kulkiessani puistossa seurailen vuodenaikojen kulkua ja näin keväällä pistää silmään erityisen nopea eteneminen luonnossa. Myös eläimet ja linnut ovat pesänrakennustouhussa ja etsivät puolisoaan. Sorsilla tämä liitto kestää heidän elinikänsä. Touhujensa välissä on myös ruokailtava ja ellei ihmiset ole heittämässä leivänmuruja, etsivät he ruokansa lammen pohjasta.
Tätä katsellessani tuli mieleen vanha lastenlaulu "Alle meine Entchen..."


.

Huhtikuu

HUHTIKUUSSA
hersyy hyvämieli
Halla haihtuu huomaamatta
Herrasväki hyreksii havupuussa

Mukavaa huhtikuuta kaikille lukijoille!

Maaliskuu

Syksy on uuden kevään alku!
Luin tässä Raimo Suikkarin runon keväästä:

Maaliskuun hangilla
kultaiset nuotit säkenöivät
kevättä odotellessa,
tanssivat viimeisen polkan.

Yhtä hymyä vielä
sädetähtien kimmellys
vaikka lumikiepit jo
maistelevat vihreää.

Tosin meillä on vihreä jo voittanut, vaikkakin tänään lumihiutaleita tanssikin sadepisaroiden lomassa, mutta auringon säteetkin näyttäytyivät. Joten keväältä tuntuu.

Kevään lähestyessä

Kesän kukkaset elpyy kyllä
taas tullessa uuden kevään.....

Kuinka nopeasti talvi onkaan ohi. Vielä viime maanantaina kävin hiihtolenkillä ja nyt talvi on muisto vain. Kevät saapuu kohisten ja kaiken uuden alkua voi seurata lähes silmissä. Eilen olivat ensimmäiset sorsat saapuneet puistoomme. Talitintit lauloivat kuorossa "spindix, spindix" ja heti perään "titityy, titityy". Tänään näin ensimmäiset kukkaset pensaiden oksissa. Nyt on täällä kevät!

Puisto

Näkymä puistostamme. Niin sanon sitä meidän puistoksi, koska se on aivan meidän vieressä ja koska käymme siellä lähes päivittäin. Takana on "peikkoluola". Oikeasti se ei ole mikään peikkoluola, vaan hieno kahvila, mutta "meidän kielessä" sitä kutsutaan peikkoluolaksi sen rakennustavan mukaan. Krookukset kukkivat parhaillaan. Puisto tehtiin 1985 kun Berliinissä oli Bundesgartenschau. Kuvassa oleva puu on ainoa omalla paikallaan kasvanut puu. Kaikki muut, nyt jo isoiksi kasvaneet, ovat istutetut. Niin, kai me tässä puistossa käymme vieraittemme kanssa, jotka tulevat huomenna. Toivotaan mitä parhainta säätä, niin että voimme liikkua paljon ulkosalla ja käydä katselemassa muitakin nähtävyyksiä kuin tätä lähipuistoa.

Kevät

Kevät tulee kohisten....Pari päivää sitten puistossa luulin joutuneen hiekkapilven keskelle. Tämä hiekkapilvi osottautuikin siitepölypilveksi. Silmäni kutisivat, aivastutti, nenäni vuosi...Tämä on kevään haittapuoli kohdallani. Koivut tosin eivät vielä kuki, mutta pähkinäpuu kukkii.
Mutta muutoin kevät on joka vuosi niin ihanan ihmeellinen. Maailmassa monta, niin ihmeellist´ on asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.... Tänään näimme silkkiuikun palanneen lammelle. Näimme lempiväisiä sorsapareja. Näimme jopa västäräkin, mikä vanhan sanonnan mukaan ilmoittaa, että kesään on enää vain vähän aikaa... Luonto herää talviunestaan!

Kevät saapuu kohisten...Tänään olivat jo puistostamme häipyneet sorsat saapuneet osoittain takaisin. Näimme myös yhden nokikanaparin. Talitintit laulelivat edelleen kevättalven ääniä "spindix, spindix, mutta siinä sivussa myös "titityy, titityy". Ja ensimmäiset krookukset pistivät nurmen seasta loistonsa esille. Lammella on edelleen jäätä, mutta reunat ovat jo vapaan veden vallassa. Tänä aamuna niin siniseltä taivaalta loistanut kevätaurinko on nyt kuitenkin hävinnyt harmaan pilvipeiton taa ja nyt sataa....