Kesäkö jo?

Tänä päivänä aurinko herätteli jo seitsemän aikaan. Lämpömittarin lukemat kipusivat ja kipusivat korkeammalle. Tänään oli oikein kesälämpätila, +22 astetta. Jos puissa olisi jo lehdet, olisi todellakin luullut, että kesä on käsillä.

Narisissit kukkivat...

...samoin kuin pajunkissatkin.

Vaatteita vähennettiin....

Todelliset kissanpäivät!

Mutta mikäs tämä on...?

Eilen iltapäivällä vähän ennen ulos lähtöä katsahdimme makuuhuoneen ikkunasta ja mitäs näimme. Tämä harmaahaikara vahti talomme katolla aivan rauhallisesti...

...ensin näin....

...sitten kurkkaus ylös....

...ja lopuksi kaula sisään, kun ei mitään erikoista näkynyt.

Ja vaikka hämärä jo alkoi laskeutua, teimme virkistävän sunnuntailenkin puistossamme. Kuten kuvasta näkee, marraskuussakin on vielä lehti puussa.

Kevätaamu

Voiko ihanammin aamu enää alkaa....?
Kaunis keväinen aamu, linnut liversivät, aurinko paistoi, kukat tuoksuivat ja minä aamulenkillä. Aamulenkille lähdin ajoissa, sillä kuulin radiosta, että koivunsiitepöly olisi voimakasta tänään. Ja koska siitepöly on iltapäivällä pahinta, läksin heti aamiaisen jälkeen ulos. Ja se kyllä kannatti. Oli niin ihanaa, ettei sitä voi sanoin kuvata.

Valkovuokot reunistivat tien viertä. Ja vaikka koivikon halki tie veikin, ei siitepöly haitannut. Linnut liversivät kilpaa koivikossa. Ei muuta musiikkia kaivannut.

Tuomenkukat tuoksuivat.....

Rentukat olivat puhjenneet kukkaan niin tässä kaivon luona kuin purojenkin varrella.

Kukkia, kukkia kaikkialla, koko luonto kukkia täynnä; keltaisia, valkoisia, sinisiä, punaisia.....Voi että minä rakastankin tätä vuodenaikaa.

Silkkiuikun kevät

L
On niin kiva seurata luontoa, myös lintujen puuhia. Tämä silkkiuikkupari asustelee meidän puiston lammella. Ne ovat niin kamalan nopeita liikkeissään, ettei ehdi millään kaikkea kuvaamaan. Seisoin sillalla ja wups...äkkiä toinen uikuista oli toisella puolen siltaa. Toinen etsi toista, huusi perään, että missäs viivyt rakkaani. Kutsui ja kutsui, muttei näkynyt. Niinpä oli pakko palata hakemaan puolisoaan toiselta puolen. Mutta parasta kaikessa oli heidän jälleen näkemisensä. Siinä kaakatettiin ja pyöritettiin päätä minkä kerittiin. Selvitettiin asiat ja lähdettiin taas matkaan. Valitettavasti en tuota hetkeä ennättänyt millään kuvaamaan, kun piti asettaa kamera ensin videovalintaan ja lintusten liikkeet olivat niin nopeita. Laitan tähän kuitenkin tuon videon, jonka ehdin ottaa. Videosta tuli sitä mitä tuli, kun kuvasin vasten aurinkoa. Ei siinä kerinnyt ajatella kaikkia asentamisia.

Kevätilma on petollista

Pääsiäinenkin lähestyy, vaikka onkin tänä vuonna kovin myöhäisellä ajankohdalla. Joka tapauksessa pääsiäispuput näyttävät olevan jo liikkeellä.

Vaikka jotkut puput ovatkin vielä kovin arkoja, ehkä väsyneitäkin.

Ja kukkokin jo huutelee kanojaan munimaan pääsiäismunia.

Tietysti pääsiäislampaatkin on ruokittava. Näillä lampailla taisi kyllä olla vähän kuuma turkki päällä eilen.

Ja olihan siellä aasikin laitumella.

Maa keltaisenaan narsisseja.

Kaikki nuo ylläolevat kuvat kuuluvat pääsiäiseen. Tähän minun kuvaaminen sitten loppuikin eilen, kun kamerasta loppui akku.

Eilen, niin meillä oli todellinen kesäpäivä, 25 astetta lämmintä. Ei tarvinnut takkia. Jotkut miehet olivat jopa paidankin jättäneet kotiin. Niin rohkea en ollut, mutta T-paitasillaan minä siellä kävelin. Ja tänään, tänään sataa ja on vain 11 astetta ja kurkku kipeä. Mitä se Justiina Pekalle sanoikaan, kun Pekkä keväällä liian rohkeasti vaatetta vähensi: "Kevät ilma on petollista."

Kevätsää

Öisin Pakkasherra ja päivisin Päivänsäde - nyt taistelevat keskenään, kumpi voittaa. Pakkasherra on kirjonut järvenjäälle mitä ihmeellisempiä kuvioita, joita Päivänsäde ei +asteista huolimatta ole saanut poistettua. Päivänsäde kuitenkin on saanut jo ensimmäiset pienenpienet lumikellot ja krookukset puhkeamaan ja linnut ovat ottaneet säveliinsä kevätlaulut.

Kevää paljastuksia luonnossa

Kyllä minä mieleni pahoitin, kun näin tämän kaiken..... (lainaus Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajasta)
Kun talven lumet ovat poissa, kevät paljastaa kaiken.

Joskus ihmetyttää, mitähän järkeä tässäkin lienee. Eikö ihmisillä ole parempaa tekemistä, kuin tällä tavalla heitellä tavaroita. Vai liekö joku mieluummin vedessä istunut ja antanut kaislojen kasvaa. Ehkäpä asialla on ollut jokin vesilintujen kuvaaja, joka halusi piilonsuojasta seurailla lintujen puuhailuja. Kun kaislat sitten leikattiin niin tällaista paljastui.  Ja liekö sitten tuossa toisessa kuvassa joku vienyt ostoksensa kaloille tai vesilinnuille. Vai ovatko itse vedenhaltijat olleet asioilla.

Koivut niin nöyrinä

 Yöllä herrään siihen, että täysikuu
 paistaa naamalle ja oikhen kirkas tähti
 vahtaa minua kun mie nukun.
 Sitä häätyy noussa ylös, eikhän siinä ees
 malta nukkua.
 Semmonen määrä yövaloa ja maa valkeana
 mökin ympärillä.
 Son pakko kattoa joka lasista ulos,
 ku pirtin takana
 koivut niin nöyrinä, rangat kaarelle
 taipunhet
 latvat tykkylumen painosta hangen alla,
 vähän niinku ihmiset, ku oikhen
 tosissans elämän raskas reppu ja
 maa painavat parrellens.
 Mutta ahappa ku hanget sulavat,
 sese taas runko suoristuu ja latva nousee
 taivhalle ja se saapi olla taas se
 ihan tavallinen koivu; semmonen, jossa lehet
 lepattavat ja linnut istuvat oksilla
 ja jolla on niin hauska seisoa sathessaki
 ja haissa oikhen hyvälle!
 Muistaakhan se koivu silloin sitä talviyötä
 pirtin takana, ku koivut niin nöyrinä
 seisothin hangessa pakkasessa?
               (Ellamaija Gries)

Kuten tuosta kuvasta näkee, meidän "tykkylumet" ovat tyystin hävinneet, jos niit joskus on ollutkaan. Tänäänkin tuli vettä taivaan täydeltä ja jäätkin ovat jo järvestä lähtemässä. Kevät "haisee" ilmassa.

Päiväkävelyllä ja iltapuhteella

J

Jotain tällaista "ihmeellistä" valkoista ilmestyy aina silloin tällöin, etenkin öisin, tammikuiselle maalle.

Illalla radion tai television ääressä taikka sitten meidän Pohjannaisten istunnoissa ajankuluksi neulottuja teoksia.

Joutsenet palanneet

Joutsenpariskunta oli palannut matkoiltaan puistoomme. Tässä kai opetellaan vähän luistelun alkeita.

Oli puistoomme saapunut myös muita vaeltajia. Nämä mustat varikset raakkuivat erittäin kovaäänisesti puistossa. Niitä pruukaa tulla muuttomatkoillaan syksyisin ja keväisin tänne.

Sään vaihtelut

Vanha vuosi: Tuli, tuli talvi ja tuiskusi lunta....ja toi hienot hiihtokelit mukanaan.

Uusi vuosi: Sataa, sataa ropisee,....ja niin vei sade hiihtokelti mennessään.

Mutta päivä alkaa pidetä. Talvinen ilta-aurinkokin jaksoi ilmestyä pilvien takaa.

Luonnon jatkuvuutta

Syksy ei ole ainoastaan kuollutta aikaa...Kun luonto näyttää kuolevan, se asettuu ainoastaan talvilepoon.
Meidän puistossa oli kerätty näytteille kaikenlaisia hedelmiä, siemmeniä ym. Osa oli minulle tuttuja, osa taas tuntemattomia. Tai siis olin kyllä nähnyt noita siemmeniä, mutten tiennyt niiden nimiä. Kaikissa näissä puiden, pensaiden ja kukkien siemmenissä ja hedelmissä jatkuvuus on varmistettu.

Alle meine Entchen

 Kulkiessani puistossa seurailen vuodenaikojen kulkua ja näin keväällä pistää silmään erityisen nopea eteneminen luonnossa. Myös eläimet ja linnut ovat pesänrakennustouhussa ja etsivät puolisoaan. Sorsilla tämä liitto kestää heidän elinikänsä. Touhujensa välissä on myös ruokailtava ja ellei ihmiset ole heittämässä leivänmuruja, etsivät he ruokansa lammen pohjasta.
Tätä katsellessani tuli mieleen vanha lastenlaulu "Alle meine Entchen..."


.

Rentukka

Minä vaihdoin profiilikuvani. Toisella luokalla kansakoulun kevätjuhlissa olin kevätnäytelmässä rentukka. En muista ihan tarkalleen, kuinka runonpätkäni meni, mutta osa siitä on jäänyt mieleeni. Jotenkin näin se kuului:

...ojanvarren rentukka,
niinkuin pieni aurinko,
sun kukkasesi heloittaa.

Syksy

Syksy jo saa, harmaa on maa, koivusta lehti jo pois putoaa....
Syksy voi olla kaunis, tavattoman kaunis, väriloistoineen, varsinkin kun auringonvalo pääsisi niitä valaisemaan. Kotikatumme, mikä keväällä oli vaaleanpunainen väriltään, on saanut nyt syksyn tullen oranssipuvun päälleen. Ja kuinka ihanasti lehdet kahisevatkin jaloissa. Valitettavasti tänä syksynä noita aurinkoisia päiviä on ollut vähän puoleisesti. Vesipisarat vain valuvat kattoikkunoitamme pitkin. Ja syksynsumu laskeutuu raskaana maan ylle.

Kevät jatkuu. Sää on edelleen harmaa, aamulla satoi vettä. Mutta aurinkokin pääsee kurkistelemaan pilvien raosta välillä. Ensimmäiset lumikellot olivat avautumassa...Ja jäätkin sulavat, niin ettei niiden päälle kannata mennä. Talitintit laulelivat jo titityytään. Kevättä ilmassa.

No niin, näin pitkälle olen jo päässyt tässä blogin luomisessa. Ulkoilma piristää mukavasti...Kevättä oli huomattavasti jo ilmassa. Lumet sulaneet melkein tyystin. Näimme jopa muuttolintujen auran taivaalla. Olisivatkohan olleet laulujoutsenia, jotka olivat matkalla pohjoiseen....En ole aivan varma. Puiston lammet ovat kyllä edelleen jäässä, joskin avoimia kohtia jo on, niin ettei kannata mennä kokeilemaan jään kestoa.