Vuosi vaihtuu

 

 Vuosi on jälleen takanamme ja seisomme uuden vuoden kynnyksellä. Mitä kaikkea vuosi onkaan jättänyt taaksemme? Toteutuivatko unelmamme? Oliko vuosi sellainen, jota toivoimme?

Tammikuussa oli talvi. Lunta tuli nopeasti, mutta lumi suli myös pian. Helmikuussa vain järven jäät toivat talven vaikutuksen. Maaliskuun alussa luonto jo alkoi kukkia, sitten tuli takatalvi ja lunta tuli jopa melkein enemmän kuin tammikuussa. Sorsatkin pääsivät "uiskentelemaan" lumeen. Pian kuitenkin aurinko voitti lämmöllään ja purot alkoivat solista, maa kukkia.

Toukokuussa lähdimme Suomeen. Luonto oli kukkeimmillaan sielläkin. Kesä oli lämmin, satoi ja paistoi, niin kuin kesällä tulee ollakin. Hyttysiä oli vähän tänä kesänä. Iltaisin istuimme usein nuotiotulen äärellä. Matkojakin teimme Pohjois-Suomeen, Etelä-Suomeen ja Pohjoisruotsiin.

Kun syksy Suomessa voitti, palasimme taas Saksaan ja täällähän kukki vielä maa täydessä loistossaan. Lokakuu värjäsi luonnon vielä uudelleen kukkimaan. Marraskuu voitti kuitenkin tuon lokakuun kultaiset värit harmaudellaan. Ja joulu oli vihreä joulu. Lämmintäkin oli. Mutta joulun valot toivat lämpöä ja tunnelmaa mieleemme.

Näissä merkeissä toivotan kaikille

HYVÄÄ JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2014

Hyvää Joulua

Praha - die goldene Stadt

"Ich sehe eine Stadt, deren Ruhm einst die Sterne berühren wird" (minä näen kaupungin, jonka mainetta tähdet tulevat koskettamaan) - näin alkaa tsekkiläisessä satumaailmassa  Premysliden kuningashuoneen esiäiti Seherin Libussan ennustus.

Me saavuimme Prahaan viime keskiviikkona iltapäivällä. Hotellimme sijaitsi kiävelymatkan päässä keskustasta Moldaun toisella puolella Kampa-kaupunginosassa. Syömässä kävimme tsekkiläisessä pienessä ravintolassa.

  

Ensimmäisenä iltana menimme katsomaan Mozartin Entführung -oopperaa tähän Ständeteatteriin. Jo itse teatteri oli näkemisen arvoinen ja oopperaesitys todella hieno.

Prahan vanhankaupungin raatihuoneen seinässä on astronominen kello. Kello näyttää ajan lisäksi mm. auringon ja kuun sijainnin. Tasatunnein vaeltaa kellossa olevien luukkujen aukoissa 12 apostolia ja lopuksi kukko kiekaisee ylimmässä syvennyksessä luukkujen sulkeutuessa.

 Kaarlen sillan keskiosassa on Pyhä Johannes Nepomukilaisen patsas. Nepomukilainen on Tsekin suojelupyhimys. Ihmiset koskettavat patsasta onnen tavoittelun toivossa. Minä jätin koskettamatta, mutta japanilaiset olivat hyvin innokkaita koskettelijoita.

Kävimme terveihtimässä myös Kunnon sotamies Schwejk´iä U Kalicha ravintolassa. Ravintola on kirjailija Jaroslav Hasekin kantapaikka, ja siellä halusi myös hänen romaanihenkilönsä Schweijk sodan jälkeen tavata jälleen ystävänsä.

Meitä ihastutti tämä Moldaun virralle rakennettu pingviinipatsasrivi....

...ja nämä tsekkiläiset puistonpenkin jalat. 

 Liikennevalot, jotka näyttivät sekunnittain niin odotusajan kuin tienylitysajankin. Tällaiset valot olisivat useinkin paikallaan myös Berliinissä.

Prahassa oli montakin joulutoria, jotka tietenkin oli katsottava, jopa moneen kertaan. En kuitenkaan ostanut sieltä mitään muuta kuin syötävää.

 Joulukuuset olivat mahtavia. Kuusten vierellä oli usein myös rakennettu joulunsanomaa kertovia seimiasetelmia.

Toisena päivänä meillä oli meidän jouluruokailu tuttaviemme luona.  J. oli laittanut persialaisittain riisiä, lammaspaistia, saslikkeja, salaattia ja E. oli tehnyt suussa sulavaa suklaatäytekakkua. Lisäksi A. vei mukanaan tekemiään joulutorttuja. Meillä oli oikein mukava "pikkujoulumme" heidän luonaan.

Ja oi ja voi, Prahassa on niin paljon katselemista, ettei tällaisella muutaman päivän matkalla ehdi katsella kuin murto-osan kaikesta. Sinne täytyy päästä uudelleen....

Hyviä joulunalusaikoja kaikille!

Marraskuun kuvia

Näinä vuosina kaikki nopeutuu,
kun itse hidastuu.
Tuskin ehdit kesään asettua,
kun tuli jo syksy.

Eli aika rientää ja me ajan mukana - ruukas äitini aina sanoa.
Huomenna on jo 1. adventti ja sitten joulu ja sitten jo kaikki on ohtse.

Mitä olenkaan saanut aikaseksi tämän marraskuun aikana, jolloin useimmiten on raskaat pilviverhot peittäneet taivaan. Tosin onhan meillä ollut vähän värikkäämpiä päiviä välissä, jolloin tietenkin luonto kutsuu puoleensa katselemaan sitä, mikä ei vielä ole kuollut tai on jopa noussut uuteen kukoistukseen.
                  

Harmaahaikara vaanimassa saalistaan....

Tuomiosunnuntaina, viikkoa ennen 1. adventtia kävimme hautausmaalla. Sieltä löysimme tämän toisen maailmansodan viimeisinä päivinä kaatuneitten saksalaisten hautausmaan. Suurin osa näistä oli todellakin kaatunut juuri ennen sodan loppumista.

      

                  
Iltaisin olen vähän kutonut taas sukkia. Meidän suomalaisten äitien lapsille, mutta pääasiassa lastenlapsille, joita on tullut vuoden aikana ja on vielä tulossa ensi vuoden puolellakin.

Nyt toivotan kaikille lukijoille mukavaa Antin päivää ja hyvää adventtiaikaa!

Lokakuun kulkua

Näin se vain aika lentää. Nyt olemme jo siirtyneet talviaikaan. Ja mitä kaikkea loman jälkeen onkaan tapahtunut. No ei juuri mitään ja kuitenkin jotain. Tietenkin olemme käyneet ihailemassa lokakuun kultaisia värejä.
Puistokävelyllä huomasimme puistoon tehdyn uuden Kneipp-kylpy systeemin. Terveyttä kaikille!

 

Käyttöohjeet olivat selvästi tauluilla.

 

Kneipp-Bad jalkojen verenkierrolla.

 

Tietenkin meidän täytyi sitä kokeilla. Ja vaikka olikin jo syksy, niin ei ollenkaan tuntunut kylmältä vesi. Ja jalat voivat hyvin, olivat lämpimät ja veri kiersi.

 

Teimme viikolla visiitin Lüneburger Heidelle, jossa kiersimme tämän Grundloser Seen vaellusreitin. Grundloser See on luonnonsuojelualuetta ja muistutti vähän suomalaista suometsämaisemaa. Päivä oli suotuinen, joten saimme hengittää syksyn raitista ilmaa keuhkoihimme.

Reitin varrella oli pieniä tietovisailuja. Tässä yksi esimerkki.

 

Lokakuu on tietenkin kurpitsa-aikaa. Ja kuten joka vuosi, niin tänäkin vuonna puistossamme vietettiin kurpitsajuhlaa. Minäkin ostin sieltä kaksi hokkaido-kurpitsaa ja muutamia koristekurpitsoita.

Ja mikä veikään kovasti aikaani lokakuussa. oli tämä uuden systeemin opettelu. Nyt voin jo jotenkin käyttää tätä, mutta paljon on vielä opittavaa. Minun oli pakko käydä ostamassa pari käsikirjaa, jotta osaisin alkaa käyttää systeemiä. Vanhempikin oppii, kun vain haluaa oppia.

HYVÄÄ TALVIAIKAA!

Loma loppuu - syyskuu

Paluumatkalla Kainuusta yövyimme Tampereella ja kiersimme Tampereen tärkeimpiä nähtävyyksiä tuon vuorokauden aikana. Matkamme jatkui Helsingin seudulle, jossa kävimme tervehtimässä serkkuani, mutta pääasiassa oleskelimme tyttäremme luona.

Muutaman päivän Espoossa oleskelun jälkeen lähdimme paluumatkalle Saksaan. Merimatka oli ihanteellinen - tyyni ja aurinkoinen.

Koska laiva saapuu vasta myöhään illalla Travemündeen, yövyimme Travemündessä, aivan Travemünden keskustassa pienessä pensionaatissa. Loma on nyt loppu.

Lomamuistoja 4 - elokuu

Elokuussa höyryjuna houkutteli Kajaanin asemalle yleisöä. Ihmiset saapuivat ihailemaan nostalgista rautahepoa. Niin mekin muiden joukossa. Höyryjunalla voi myös matkustaa. Mekin ajoimme Kajaanista Kontiomäelle ja paluumatka suoritettiin sitten tavallisella nykyajan pikajunalla. Kajaanin asemalla höyryveturin koneistoa rasvattiin ja Kontiomäellä lisättiin halkoja. Tämä höyryveturi on valmistunut vuonna 1941 ja on kunnostettu museojunaksi.

Elokuussa sai myös tuomion yksi meidän pihakoivuistamme. Koska puu kasvoi hyvin lähellä rakennusta ja suunta, johon puun piti kaatua, oli melko kapea-alainen, täytyi alimmat oksat sahata ensin pois. Ja mitäs me teimme, lähetimme puuhun kiipeilyä harrastavan nuoren ihmisen. Hän sahasi oksat 13 metrin korkeuteen asti. Puun pituus oli 22 metriä ja leveys 63 senttiä. Aika oikeaan suuntaan puu sitten kaatui, vähän vain hipaisi sisareni istuttamaa tuijaa ja katkaisi siitä yhden oksan. Mutta minä kiinnitin sen sitten mehiläsivahalla asianmukaisesti kiinni, eikä siitä huomannut mitään. Saas nyt nähdä, mikä on tulos ensi kesänä. No ostettiin me uusi tuijakin tilalle, jos nyt entinen on niin ranttu, että lähtee siitä kuolemaan.

Elokuun hommiin kuului tietenkin sadonkorjuu, pääasiassa marjastaminen. Paitsi jo heinäkuussa kerättyjä mansikoita ja ostettuja lakkoja, kerättiin mustikoita (ehdittiin saadakin ennen thaimaalaismarjastajien tuloa Kainuuseen). Vadelmia oli pihapiirissä ja niitä oli paljon ja ne olivat hyviä ja puhtaita. Viinimarjoja saatiin omasta pihasta, lähinnä punaisia. Mustia sain serkkuni pensaista. Puolukoitakin ennätin kerätä kokonaisen ämpärillisen. Omenia ei tullut paljoa, mutta muuten ne olivat hyvän makuisia. Ja perunoitakin jäi kesäkäytön jälkeen jopa mukaan otettavaksi. Sisareni oli laittanut kateperunaa, joka oli puhdasta ja hyvää.

Niin, ja kyllä se meidän uusi "helpotushotellimmekin" pikkuhiljaa edistyi. Mutta kaiken noiden hommien välissä ehdimme toki nuotiokahvitkin keittää ja nauttia kesän viimeisistä päivistä.