Elokuussa höyryjuna houkutteli Kajaanin asemalle yleisöä. Ihmiset saapuivat ihailemaan nostalgista rautahepoa. Niin mekin muiden joukossa. Höyryjunalla voi myös matkustaa. Mekin ajoimme Kajaanista Kontiomäelle ja paluumatka suoritettiin sitten tavallisella nykyajan pikajunalla. Kajaanin asemalla höyryveturin koneistoa rasvattiin ja Kontiomäellä lisättiin halkoja. Tämä höyryveturi on valmistunut vuonna 1941 ja on kunnostettu museojunaksi.
Elokuussa sai myös tuomion yksi meidän pihakoivuistamme. Koska puu kasvoi hyvin lähellä rakennusta ja suunta, johon puun piti kaatua, oli melko kapea-alainen, täytyi alimmat oksat sahata ensin pois. Ja mitäs me teimme, lähetimme puuhun kiipeilyä harrastavan nuoren ihmisen. Hän sahasi oksat 13 metrin korkeuteen asti. Puun pituus oli 22 metriä ja leveys 63 senttiä. Aika oikeaan suuntaan puu sitten kaatui, vähän vain hipaisi sisareni istuttamaa tuijaa ja katkaisi siitä yhden oksan. Mutta minä kiinnitin sen sitten mehiläsivahalla asianmukaisesti kiinni, eikä siitä huomannut mitään. Saas nyt nähdä, mikä on tulos ensi kesänä. No ostettiin me uusi tuijakin tilalle, jos nyt entinen on niin ranttu, että lähtee siitä kuolemaan.
Elokuun hommiin kuului tietenkin sadonkorjuu, pääasiassa marjastaminen. Paitsi jo heinäkuussa kerättyjä mansikoita ja ostettuja lakkoja, kerättiin mustikoita (ehdittiin saadakin ennen thaimaalaismarjastajien tuloa Kainuuseen). Vadelmia oli pihapiirissä ja niitä oli paljon ja ne olivat hyviä ja puhtaita. Viinimarjoja saatiin omasta pihasta, lähinnä punaisia. Mustia sain serkkuni pensaista. Puolukoitakin ennätin kerätä kokonaisen ämpärillisen. Omenia ei tullut paljoa, mutta muuten ne olivat hyvän makuisia. Ja perunoitakin jäi kesäkäytön jälkeen jopa mukaan otettavaksi. Sisareni oli laittanut kateperunaa, joka oli puhdasta ja hyvää.
Niin, ja kyllä se meidän uusi "helpotushotellimmekin" pikkuhiljaa edistyi. Mutta kaiken noiden hommien välissä ehdimme toki nuotiokahvitkin keittää ja nauttia kesän viimeisistä päivistä.
Voi noita junamatkoja silloin joskus, hidasta menoa se oli. Oli siinä kyllä oma tunnelmansa, kun juna lähti liikkeelle, höyrypilli soi ja valkoinen höyry tuprahteli piipusta tai oliko se savu:-))
VastaaPoistaPuunkaatohommista tulimme mekin juuri kotiin mökiltä, tai en minä niitä kaatanut, hoidin muonitukset yms. kun R teki töitä.
Nuotiokahvista en ole saanut nauttia vuosikymmeniin. Nostalgista.
Söittekö te siellä kaikki marjat ja omenat vai toitko mukanasi?
VastaaPoistaNiin nuo puuhommat ja marjastuksethan ovat jokavuotisia hommia siellä maalla.
VastaaPoistaMajoja syötiin siellä ja tyttö vei pakkaseen ja minä hillosin ja mehustin ja toin mukanani talvivitamiinit. Omenat jaettiin kaikkien kesken ja meille maistui ne siltään ja osasta tein omenamuussia muuminmamman tapaan.
Hups...ei syöty majoja vaan marjoja!
VastaaPoista