Kirjallisuutta

Sain Allulta kirjahaasteen. Tässä vastauksia:

1. Millä kielellä/kielillä luet eniten?/Onko eroja?
Luen sekä suomenkielisiä että saksankielisiä kirjoja aina sen mukaan mikä käteeni sattuu. Tällä hetkellä luen myös espanjankielistä kirjallisuutta. Siinä tosin tarvitsen sanakirjaa avuksi. Olen lukenut myös englannin ja ruotsinkielisiä kirjoja, niitäkin täytyy vähän tankaten lukea, joten lukeminen on viime aikoina jäänyt vähemmälle.

2. Mikä kirja on tehnyt sinuun vaikutuksen?
Montakin kirjaa, esim. Waltari Sinuhe, Betty Mahmood/Wiliam Hoffer Lastani ette saa, Richard Bach Lokki Joonatan, Hietamies Äideistä parhain. Siis monenlaiset kirjat.  Kun kirja on sellainen, että se sieppaa mukaansa, en näe enkä kuule mitään muuta.

3. Mikä kirjan nimi kuvaisi sinua/elämääsi?
Tätä mietin kauan. En oikein osaa tähän vastata. Kirjahyllystäni löysin Kuoppamäen runokirjan Sininen ja valkoinen - voisi olla ehkä jotain sinne päin. Tai Mobergin Maastamuuttajat. Nämä ovat nimen perusteella valitut.

4. Mitä lukeminen sinulle merkitsee?
Se on henkireikä, se on elämää pois arkipäivästä, se on rentoutumista, ihanaa ajanvietettä.

5. Mikä on tällä hetkellä lempikirjailijasi?
Tähän en osaa vastata. En valitse kirjoja kirjailijan mukaan vaan kirjan sisällön mukaan. Voisin tietysti mainita vaikkapa Eino Leinon, tai Torey Haydenin tai ihan jonkun muun.

6. Mihin seikkailuihin kirja on sinut vienyt?
Aarresaarille. Ja sitten Tolkien Taru sormusten herrasta vei mukanaan. Näen vieläkin ne maisemat ja seikkailut sieluni silmien edessä, minkä kuvan lukiessani sain. Sen vuoksi elokuva olikin osittain pettymys, koska se ei vastannut minun mielikuviani.

7. Katsotko kirjoista tehdyt elokuvat?
Katson, katson vaikka tiedänkin jo sen, että olen jälkeenpäin pettynyt. Kirja on aina parempi.

8. Kerro kammottavin tai paras kokemus käännöskirjasta?
Äskettäin ihmettelin Susanna Alakosken kirjan Sikala nimen käännöstä. Elokuvan nimi on Sovinto, saksalaisen käännos on Bessere Zeiten. Molemmat käännöset siis positiivisempia kuin alkuperäinen.- Eikä Kalevalan saksalainen käännös ole onnistunut.

9. Minkä kirjan olet viimeksi jättänyt kesken?
En yleensä jätä mitään kirjaa kesken. Jotkut kirjat kyllä vievät aikaa lukea, ja välissä luen muutakin, mutta jatkan taas. Tällä hetkellä tuollainen aikaa viepä kirja on Orhan Pamukin Schnee. Mutta otan sen aina metroon mukaan, joten kirja etenee pikku hiljaa. - Kun katselin kirjahyllyäni, löysin sieltä yhden kesken lukemista jääneen kirjan: Sirpa Köhkösen Vihan ja rakkauden liekit. Täytyykin ottaa se joskus esiin ja jatkaa lukemista.

10. Mitä kirjaa suosittelet minulle?
Tässä kyllä saat päättää itse omasta valinnastasi, kun en edes tiedä, mitä kaikkea olet lukenut. Voisin mainita kuitenkin vaikkapa Torey Hayden: Auringonkukkametsä, lämmin psykologinen romaani nuoresta tytöstä, äidistä, muistista ja unohduksesta. Tai sitten Tuomas Kyrön Kerjäläinen ja jänis. Naurettavan hauska ja hiljaiseksi vetävä romaani ihmisyydestä. Ja kaniudesta.

 Ja kun ikkunat näyttävät tällaisilta ja ulkona on kylmää, voi vaikka kääriytyä lukemaan jotain noista lukemattomista kirjoista, joita löysin hyllystäni; taikka jatkaa noita, joita en ole vielä loppuun lukenut.

Mukavia lukuhetkiä!

Lunta, lunta....

Lunta, lunta, koko valtakunta.....

Tämä oli näkymä makuuhuoneemme ikkunasta tänä aamuna.  Siis...talvi tekee tuloaan, kun lunta sataa tupruttaa.

Jääpuikkoja ikkunan reunalla.

Kuinkahan kauan tätä kestää. Mittari on nollan tienoilla, maa edelleen valkean hohtoinen. Kadut lienevät eilisen jääsateen myötä edelleen liukkaat. Siis varovaisuutta ulkona kulkiessa.

Onneksi minulla on tällaiset liukuesteet, jotka voin laittaa tarpeen vaatiessa kengänpohjiin.

Nyt on palautunut tavallinen arki elämäämme. Tytär on palannut Suomeen. Nyt voimme muistella vain noita mukavia hetkiä viikon varrelta: kävimme mm. shoppailemassa, uimassa, elokuvissa ja tässä musiikki-instrumenttimuseossa. Saimme hyvän yhteenvedon erilaisista musiikki-instrumenteista ja  niiden rakentamisesta; cembalot, harput, viulut, musiikkiautomaatit, elektroniset instrumentit, puhallinsoittimet jne jne.

Nuutti vei joulun

Ei, ei ollut valkoista joulua. Ei ole näkynyt lainkaan lunta tänä talvena, vain vähän kuuraa maan pinnalla. Linnut jo alkavat liverrellä kevätlaulujaan ja kukat puhkeavat pian kukoistamaan, jos tätä menoa jatkuu.

Näin valkoista oli vuoden vaihteessa, kun yön miinusasteet toivat kuuran maahan. Enempää ei ole ollut talven tuntua.

Joulutähtikin näyttää jo niin nuutuneelta, että Nuutin aika oli tulla ja viedä joulu mennessään ja Owie jäi vain hymyillen odottelemaan ensi joulua.

Tällaiselta näyttää luonto tammikuun puolivälissä tänä vuonna.

Nyt voi omistaa aikansa vaikkapa kutomiseen. Nämä Kainuun sukat olen kutonut ennen joulua.

Ja nyt on vuorossa kirkkaammat värit vähän muunneltuihin Kainuun sukkiin, jotka tyttäreni saa viedä mukanaan. Toivottavasti ehtivät valmiiksi ennen hänen lähtöään takaisin Suomeen.

Uusi vuosi, uudet jutut

Vuosi on jälleen vaihtunut. Uudeksi vuodeksi luvataan sitä ja tätä - minä en tehnyt minkäänlaisia lupauksia. Yritän vain pitää kuntoani ja terveyttäni yllä, niin ei ole huomisesta huolta.

Aloitimme kuntoilumme patikoimalla Grunewald-torniin. Ei matka ollut pitkä, edestakaisin kilometrejä tuli vain viisi. Aikoinaan tämä Grunewald-vaellus kuului meidän perinteiseen uuden vuoden alkuun monta, monta vuotta. Ja monta vuotta on nyt jäänyt väliin, mutta nyt tehtiin vaellus vanhasta muistista. Ilma oli raikas ja yön pikku pakkanen oli jäätänyt lätäköt.

 Jos väsymys pääsee yllättämään, voihan sitä levätä matkan varrella olevissa istuimissa. Meitä kuitenkin arvelutti levähtää tälle penkille.

Janon voi sammuttaa matkan varrella olevassa juomapaikassa. Vesi on todella juomiskelpoista. Emme kuitenkaan itse juoneet tuosta. Kesäisin tässä voi hyvin virkistää vaikkapa käsiään.

 Taidettakin matkan varrella voi ihailla. Tämä luonnon oma taide oli mielenkiintoinen. Siinä saa jokainen käyttää omaa mielikuvitustaan.

Tämä olikin sitten ihmiskäden jättämää taidetta tien varrella.

 

Grunewald torni - en tiedä, onko se todella vinossa vai kuvaanko joka kerta sen vinoon. Kävimme tornin juurella olevassa ravintolassa juomassa teetä ja näkymät ravintolasta olivat upeat. Tornissa olemme käyneet niin usein, että tällä kertaa jätimme sen väliin.
Tyytyväisinä palasimme kotiin. Uusi vuosi oli alkanut hyvin.
Mutta: tänään taas sataa vettä....

Vuosi vaihtuu

 

 Vuosi on jälleen takanamme ja seisomme uuden vuoden kynnyksellä. Mitä kaikkea vuosi onkaan jättänyt taaksemme? Toteutuivatko unelmamme? Oliko vuosi sellainen, jota toivoimme?

Tammikuussa oli talvi. Lunta tuli nopeasti, mutta lumi suli myös pian. Helmikuussa vain järven jäät toivat talven vaikutuksen. Maaliskuun alussa luonto jo alkoi kukkia, sitten tuli takatalvi ja lunta tuli jopa melkein enemmän kuin tammikuussa. Sorsatkin pääsivät "uiskentelemaan" lumeen. Pian kuitenkin aurinko voitti lämmöllään ja purot alkoivat solista, maa kukkia.

Toukokuussa lähdimme Suomeen. Luonto oli kukkeimmillaan sielläkin. Kesä oli lämmin, satoi ja paistoi, niin kuin kesällä tulee ollakin. Hyttysiä oli vähän tänä kesänä. Iltaisin istuimme usein nuotiotulen äärellä. Matkojakin teimme Pohjois-Suomeen, Etelä-Suomeen ja Pohjoisruotsiin.

Kun syksy Suomessa voitti, palasimme taas Saksaan ja täällähän kukki vielä maa täydessä loistossaan. Lokakuu värjäsi luonnon vielä uudelleen kukkimaan. Marraskuu voitti kuitenkin tuon lokakuun kultaiset värit harmaudellaan. Ja joulu oli vihreä joulu. Lämmintäkin oli. Mutta joulun valot toivat lämpöä ja tunnelmaa mieleemme.

Näissä merkeissä toivotan kaikille

HYVÄÄ JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2014

Hyvää Joulua

Praha - die goldene Stadt

"Ich sehe eine Stadt, deren Ruhm einst die Sterne berühren wird" (minä näen kaupungin, jonka mainetta tähdet tulevat koskettamaan) - näin alkaa tsekkiläisessä satumaailmassa  Premysliden kuningashuoneen esiäiti Seherin Libussan ennustus.

Me saavuimme Prahaan viime keskiviikkona iltapäivällä. Hotellimme sijaitsi kiävelymatkan päässä keskustasta Moldaun toisella puolella Kampa-kaupunginosassa. Syömässä kävimme tsekkiläisessä pienessä ravintolassa.

  

Ensimmäisenä iltana menimme katsomaan Mozartin Entführung -oopperaa tähän Ständeteatteriin. Jo itse teatteri oli näkemisen arvoinen ja oopperaesitys todella hieno.

Prahan vanhankaupungin raatihuoneen seinässä on astronominen kello. Kello näyttää ajan lisäksi mm. auringon ja kuun sijainnin. Tasatunnein vaeltaa kellossa olevien luukkujen aukoissa 12 apostolia ja lopuksi kukko kiekaisee ylimmässä syvennyksessä luukkujen sulkeutuessa.

 Kaarlen sillan keskiosassa on Pyhä Johannes Nepomukilaisen patsas. Nepomukilainen on Tsekin suojelupyhimys. Ihmiset koskettavat patsasta onnen tavoittelun toivossa. Minä jätin koskettamatta, mutta japanilaiset olivat hyvin innokkaita koskettelijoita.

Kävimme terveihtimässä myös Kunnon sotamies Schwejk´iä U Kalicha ravintolassa. Ravintola on kirjailija Jaroslav Hasekin kantapaikka, ja siellä halusi myös hänen romaanihenkilönsä Schweijk sodan jälkeen tavata jälleen ystävänsä.

Meitä ihastutti tämä Moldaun virralle rakennettu pingviinipatsasrivi....

...ja nämä tsekkiläiset puistonpenkin jalat. 

 Liikennevalot, jotka näyttivät sekunnittain niin odotusajan kuin tienylitysajankin. Tällaiset valot olisivat useinkin paikallaan myös Berliinissä.

Prahassa oli montakin joulutoria, jotka tietenkin oli katsottava, jopa moneen kertaan. En kuitenkaan ostanut sieltä mitään muuta kuin syötävää.

 Joulukuuset olivat mahtavia. Kuusten vierellä oli usein myös rakennettu joulunsanomaa kertovia seimiasetelmia.

Toisena päivänä meillä oli meidän jouluruokailu tuttaviemme luona.  J. oli laittanut persialaisittain riisiä, lammaspaistia, saslikkeja, salaattia ja E. oli tehnyt suussa sulavaa suklaatäytekakkua. Lisäksi A. vei mukanaan tekemiään joulutorttuja. Meillä oli oikein mukava "pikkujoulumme" heidän luonaan.

Ja oi ja voi, Prahassa on niin paljon katselemista, ettei tällaisella muutaman päivän matkalla ehdi katsella kuin murto-osan kaikesta. Sinne täytyy päästä uudelleen....

Hyviä joulunalusaikoja kaikille!