Tänään ajattelen heitä

Tänään on isäni äidin, mamman ja äitini isän, papan syntymäpäivä.

Kun olen kuollut,
itke hiukan minun vuokseni.
Ajattele minua toisinaan,
mutta älä liikaa
Ajattele minua silloin tällöin
sellaisena kuin olin eläissäni.
Toisinaan on mukava muistella,
mutta ei kauan.
Jätä minut rauhaan,
niin minäkin jätän sinut rauhaan.
Ja niin kauan kuin elät,
säästä ajatuksesi eläviä varten.

Kun mummot ja papat kuolevat,
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
ja joistakin heistä tulee puita
ja he humisevat lastenlastensa yllä,
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
ja levittävät oksansa
lumimajaksi heidän ylleen.
                 (Eeva Kilpi)

Pulpo a la gallega

Olemme saaneet loppuun tämänkertaisen espanjalaisen pikkukrimin "Desaparición en el camino de Santiago" eli Katoaminen pyhiinvaellustiellä. Kertomus päättyi siihen, että yksityisetsivä tarjosi nuorille pyhiinvaeltajaopiskelijoille kotonaan mustekalaa galicialaisittain. Yksi meidän opiskelijoista (joka on kreikkalainen) sai idean kutsua meidät kaikki luokseen syömään mustekalaa. Niinpä torstaina kokoonnuimme hänen luokseen ja laitoimme pöydän koreaksi. Tämä oli tulos:

Ruoka oli todella hyvää.

Ruokaa odotellessamme piti tämä ihana koira meille seuraa

Ja vaikka koira olikin melkein sokea, innokas leikkimään se oli. Edessä nurmikolla on sen puolikas tennispallo, jonka se toi aina jollekin meistä.
Tämä kaikki torstaina aamu- ja keskipäivällä.

Iltapäivällä ajoin kaupunkijunalla Berliinin ulkopuolelle tapaamaan meidän suomalaisten ryhmän kanssa. Juuri kun olin perillä, soitti armas mieheni, että hän oli oven ulkopuolella ja avaimet sisällä. Sai sitten odotella ja käveleskellä nelisen tuntia ympäriinsä, sillä en toki heti lähtenyt ajelemaan takaisin päin. Rouva E. tarjosi ihanaa juustokakkua ja iltapalaksi juustopiirakkaa ja salaattia.
Koko päivä meni herkutellessa. Ja kun puoli yhdeksän maissa olin kotona, odotti miehenikin ihan tyytyväisenä kadun kulmauksessa. Oli saanut kuitenkin aikansa kulumaan ihan mukavasti.

Iloista vappua

Jos Helsingissä saa Havis Amanda valkolakin vappuna, niin Berliinissä sen saa (tai sai) tämä Trümmerfrau Hasenheidella 90-luvulla. Iloista vapunpäivää!

Vihdoinkin

Aurinko paistaa, linnut laulaa, luonto alkaa viheriöidä ja kukkia. Vihdoinkin kevät on voittanut talven.



Oli kiva lähteä ulos kävelylle, kun nämä mantelipuut olivat puhjenneet kukkaan. Ihan kuin olisi voinut paremmin hengittääkin.

Puistossa tuli lisää kukkasia eteemme. Näimme mm. näitä:

Vaikka pääsiäinen olikin jo ohi, narsissit ilmestyivät maanpinnalle.

Ja linnuillakin oli omat puuhansa. Tämä nokikana oli innolla rakentamassa pesäänsä.

Mä tiedän saapuu kevätkuu

käy lauluun linnun suu,

liitelen tyyneen holvistoon,

murheeni unhoittuu.

                                                  (Valde Aho)

Noidannuoli

Kesken tätä....

...iski tämä!

Kun vihdoinkin sää parani ja pääsimme vaihtamaan talvirenkaat kesärenkaisiin, niin sitten...

Meillä on tietty paikka, jossa viikonloppuna on hyvä tehdä noita autotöitä. Mies ajoi autolla paikalle, minä pyörällä. Sain samalla vähän liikuntoakin. Olin vaihtamassa toista rengasta, kun noidannuoli iski selkään. Huhhuh....tekipä kipeää ja siihen loppui minun hommani. Vähän aikaa siinä kuulostelin, pääsenkö ollenkaan liikkeelle ja vieläpä pyörän kanssa. No kun pyörän päälle pääsin, niin hyvin meni matka, mutta pyörältä alasnousu tekikin sitten "hallaa". Pyörän kellariin vienti meni helposti, kun naapuri sattui olemaan juuri ulkona ja nosti pyörän rappuset alas. Tässä sitä sitten ollaan, reumasalva selässä, lämmin huivi ympärillä ja odotellaan paraneeko tämä. Hienot ulkoilmat jäävät vain ikkunan takaa nautittavaksi.

Aapiskukko

Aapiskukko, viisas kukko

lukemahan lapset sai.

Namusetkin antoi heille,

lienee siksi paras kai.

Eilen vietimme Mikael Agricolan päivää ja samalla suomen kielen päivää.
Aapisen varsinainen tunnusmerkki ja viisauden symboli, aapiskukko, on saanut väistyä nykyisten aapisten kansilehdiltä. Meidän tyttö oppi lukemaan saksalaisten Fu´n ja Fa´n seurassa. Hyvin oppikin, vaikkakin kyllä suomalainen aapiskukko täällä kotona seuraili tytön oppimista.

Mikael Agricolan vuonna 1543 Abckirian kansilehdellä ei ollut kukon kuvaa. siinä oli seuraava runo:

Oppe nyt wanha ia noori
joilla ombi sydhen toori
Jumalan keskut ia mielen
iotea taidhat somen kielen.
Laki se Sielun hirmutta
mutt Cristus sen tas lohdutta
Lue sijs hyua Lapsi teste
Alcu oppi ilman este.
Nijte muista Elomes aina
nin Jesus sinun Armons laina.

Lukemisen riemua kaikille!

Kevät vai talvi

Pääsiäinen tänä vuonna, sääolosuhteiltaan erilainen kuin aikaisemmat pääsiäiset. Ja samalla huhtikuunalku teki poikkeuksen. Tosin keskikaupunki näytti olevan jo lähes lumeton, mutta täällä kaupungin reunalla kyllä lunta on edelleen maassa.

Puistossa kävellessämme nähtiin kanoja ja kukkoja Kummat ne pääsiäismunat sitten muniikin?

Vai onko se pupujussi, joka munat piilottelee? Ainakin tämä lumijussi löytyi puistosta vielä tänään.

Ja oli siellä näitä pikku karitsojakin kymmenkunta.

Näimme myös tämän kollin istuskelevan aidan seipäällä. Liekö se epähuomiossa pudonnut noitien luudalta? Pikkutrulleja ei kuitenkaan näkynyt mailla eikä halmeilla.

Kaikesta huolimatta kevät näyttää jo merkkejään. Aamulla näkyi monta kurkiauraa taivaalla, kurkia oli varmasti toista sataa. Sitä paitsi Päivänsäde taistelee Myrskytuulen ja antaa auringon  pilkahdella pilvien lomasta. Niin että olen aivan varma kevään jo lähestyvän hyvää kyytiä tännekin.