itke hiukan minun vuokseni.
Ajattele minua toisinaan,
mutta älä liikaa
Ajattele minua silloin tällöin
sellaisena kuin olin eläissäni.
Toisinaan on mukava muistella,
mutta ei kauan.
Jätä minut rauhaan,
niin minäkin jätän sinut rauhaan.
Ja niin kauan kuin elät,
säästä ajatuksesi eläviä varten.
Kun mummot ja papat kuolevat,
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
ja joistakin heistä tulee puita
ja he humisevat lastenlastensa yllä,
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
ja levittävät oksansa
lumimajaksi heidän ylleen.
(Eeva Kilpi)
Eeva Kilpi sanoo kaiken niin kauniisti ja herkästi – ei tuohon ole mitään lisättävää.
VastaaPoistaTosin tuo "Toisinaan on mukava muistella,mutta ei kauan. Jätä minut rauhaan" jäi hiukan vaivaamaan - onko väärin, kun meillä omat täältä lähteneet ovat mukanamme puheissa ja ajatuksissa melkein päivittäin?
Ajattelin itsekin tuota, mutta otin sen kuitenkin mukaan. Ajattelin, että toisinaan tuo jatkuva muisteleminen voi jäädä päälle, eikä ihminen pääse enää irti siitä. Tunnen täällä erään henkilön, jonka mies kuoli muutama vuosi sitten, mutta tämä jäljelle jäänyt ei vain pääse irti siitä. Hän käy joka ikinen päivä miehensä haudalla eikä saa mistään muusta ajatuksesta kiinni. Ehkäpä Kilpikin tuolla lauseella jotain vastaavaa tarkoitti.
VastaaPoistaMinäkin jäin tuijottamaan tuota rauhaan jättämistä.
VastaaPoista