Talvista nautintoa ja värien voimaa

Talvesta on nautittava niin kauan kuin sitä on.....

Berliinissä se ei useinkaan kauaa kestä

Hiihtäjä puistossa...

...ja enkelin kuva lumessa.

Talvinen aurinko - vielä se näkyy, mutta....

...iltapäivällä sää muuttui.

Mitä tehdä sateisina talvi-iltoina ja kun lankakoriin on kerääntynyt kaikenlaisia loppulankoja?

Lisäenergiaa värikkäistä langoista saa mm. kutomalla värikkäitä sukkia

ilostuttamaan väreillään ja lämmittämään viileinä talvi-iltoina.

Puistokävelyllä

Lunta sataa hiljalleen, se peittää maat ja mannut.....Myöhään illalla ikkunasta, yön hiljaisuudessa ihailin lumisadetta.

Tänään puistokävelyllä maa on valkainen, taivas harmaa....Ja vaikka taivas olikin harmaiden pilvien peitossa, oli oikein mukava vaellella lumisessa luonnossa. Puisto oli hiljainen, ei edes variksia näkynyt, mutta....

...näkyipä kuitenkin yksi kummallinen eläin, mikä se on?

Haukkuu kuin koira,
mutta ei ole koira,   (puistossa ei saa koiria ulkoiluttaa)
juoksee kuin hevonen,
mutta ei ole hevenenkaan  (ei puistossa saa olla hevosiakaan)
ruskea kuin lehmä,
mutta eipä se ole lehmäkään  (en kyllä ole lehmiäkään tavannut puistossa).
Siis, mikä sen on?


Se on tämä:

Siellä se juoksenteli ympäri puistoa. Tässä se lähti ylittämään tietä (nopea kuva, ei oikein selvä). Pieni yksinäinen kettu siellä juoksenteli.

Ympäri puistoa näkyi ketunjälkiä, mutta ei siellä toisia kettuja näkynyt. Ruokaako lienee etsinyt tämä poloinen?

Näkyipä siellä muitakin jälkiä. Innokkaimmat olivat jo sukset kaivanneet. Mietin tässä, näinkö minäkin huomenna kaivaisin kellarista sukset ja lähtisin hiihtelemään.

Jäälle ei kuitenkaan kannata mennä. Siinä voi käydä hullusti.

Ehti iltaan elonpäivät....

Väsymys tuli kuin hiipien hiljaa,

vei voimat ja unen antoi.

Se taittoi sukumme vanhinta viljaa,

pois rakkaamme lepoon kantoi.

Sukumme vanhin jätti tämän maailman 104-vuotiaana. Kuvassa hän on vielä viime vuoden joulukuussa. Itse tapasin hänet viimeksi, kun hän täytti 99 vuotta. Hän oli silloin vielä topakka vanhus. Ja vuosi sitten sain häneltä vielä itsekirjoitetun joulukortin. Nyt ovat vain muistot jäljellä.

Talvipakkaset

Tässä vastaus haasteeseen "Hyytävän kylmää":

Turkki, se todellakin lämmittää, vaikka ulkona olisikin hyytävän kylmää. Tämän aamun kylmyys Berliinissä ylsi -4,3 asteeseen ja lunta satelee ulkona. Pian koko ympäristö on yhtä valkea kuin tämän pikku tytön turkki.

Loppiainen

Loppiainen (El día de los Reyes Magos) on Espanjassa ja monissa Etelä-Amerikan maassa tärkeä juhla, sillä silloin tulevat kolme itämaan tietäjää (Melchor, Caspar ja Baltasar) kameleineen. Nämä tietäjät toimivat joulupukin vastineena noissa maissa.
Loppiaisen aattona järjestetään kaupungilla kulkueita, joissa esiintyvät kaupungin erilaiset yhdistykset ja muut toimijat, jotka ovat itämaan tietäjien "apulaisia" ja jotka heittelevät  karkkeja tien varrella oleville lapsiperheille. Viimeisenä tulevat kolme itämaan tietäjää ratsastaen.
Tällöin voivat lapset antaa kirjeensä joulupukin avustajille taikka yhdelle itämaan tietäjistä tai heille kaikille kolmelle, elleivät he ole sitä jo aikaisemmin pudottaneet postilaatikkoon. Kirjeissään lapset toivottavat onnea tietäjille ja samalla kirjoittavat omat lahjatoivomuksensa kirjeeseen. Illalla sitten laitetaan paikka, johon tietäjät voivat laittaa lahjat. Samaan paikkaan laitetaan myös syötävää ja juotavaa niin tietäjille kuin heidän kameleilleen.
Loppiaisen aamuna noustaan aikaisin katsomaan mitä lahjoja tietäjät ovat tuoneet mukanaan.Toivottavasti kukaan ei saanut hiilenpalaa, jonka Baltasar antaa tuhmille lapsille.
¡Feliz día de Reyes!

Meidän omaan perheeseen kuuluu loppiaisena myös poismenneiden muistaminen. Ukkini, jota en koskaan oppinut tuntemaan, kuoli loppiaispäivänä kaksi vuotta ennen syntymääni. Ja sitten appeni, joka nukkui pois kahdeksan vuotta sitten. Heidän muistolleen tämä Eino Leinon runo:

Pois aurinko painui, laukesi ilta,
jäi taivahan rannalle säihkyvä silta,
mut' kaukaa korven tummuvan yöstä
soi laulu ihmisen työstä.

Hyvää loppiaista!