Muistovihkosta

Silloin kun minä olin vielä koululainen, me keräsimme muistoja ystäviltämme ja koulukavereilta sekä myös opettajilta. Vihkoon oli liimattu kiiltokuvia, joihin sitten muistot kirjoitettiin.

Eräältä koulukaverilta sain seuraavan muiston:

Sun ystäväsi armaasi
mä aina olla tahtoisin,
en koskaan olla tahtoisi
sulle uskoton ja petturi.
Se oisi suuri iloni,
jos oisit aina luonani;
jos kuolo sinut korjaisi,
niin murhe minut murtaisi.

Jos et ole ystävä, niin lue joka toinen rivi.

Niin ja sitten opettajani meni opetuksissaan niin pitkälle, että kirjoitti minulle muistoksi laulun sanat, jotka olivat olleet kotiläksynä, enkä ollut niitä opetellut. Sanat kyllä jäivät mieleen, mutta jäi muutakin tuosta nyt jo majalle menneestä opettajastani. Hän taiteili myös minulle seuraavan kuvan vihkooni:

Ja laulun sanat:
Iske, iske, ilta koittaa,
iske, päättyy elon tie.
Iske, iske, vanhuus voimas voittaa
moukari jo kohta liiana raskas lie.